sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Paluu menneisyyteen

Joissakin paikoissa aika tuntuu pysähtyneen samalla kun on itse mennyt eteenpäin. Siltä tuntuu etenkin kun palaa lapsuudenkotiinsa. Talo on sama, ympäristö on hyvin pitkälle sama vain ihmiset ovat muuttuneet - osa on poissa ja toiset ovat vanhempia, sitten on tietysti uusi sukupolvi joka on autuaan tietämätön kaikesta menneestä joka välillä naurattaa ja välillä saa kyyneleet silmiin. Joka kerta kun tuonne palaan mietin että johonkinhan tämä päättyy, ehkä tämä oli viimeinen kerta kun kaikki on täällä näin?
Nukketalollani leikitään jo toisessa polvessa. Tuo on niiiiiin 70-lukulainen ettei sitä raaski edes remontoida. Nojatuolin on allekirjoittaneen isä askarrellut silloin kun olin 2-vuotias, nyt sillä leikkii oma 2-vuotiaani. Mummalaviikon hittilelu! Aamulla ensimmäisenä sängystä kuului "mumma" ja sitten heti seuraavaksi "tavo" (tyttöhän ei oikein sano ällää sanojen keskelle).
Myös innostus puutarhahommiiin näyttäisi olevan vahvasti periytyvää. Vai mitä sanotte tästä innokkaasta haravanheiluttelusta?  Toiset tykkäävät puutarhahommista ja toiset eivät, niin se vain on.
Etukäteen kuvittelin että vietämme mummalassa aurinkoisen ja lämpimän keväisen viikon. Totuus oli se että palelin (sateessa) koko viikon. Onneksi mummalassa on sentään sauna mihin mennä lämmittelemään.
Huomasitteko muuten kuinka tytön ulkovaatteet on kauniisti mätsätty näihin keväisiin krookuksiin? Ja kylläpä ne aika hyvin sopivat yksiin lapsuuteni pihan keväisiin sinivuokkoihinkin (niitä oli paljon, taas, mutta unohdin kuvata ne).
Hyvää seuraa oli useana päivänä säistä huolimatta ja leikkipuistotreffeilläkin käytiin, kerran jopa paistoi aurinko. On hassua kuinka lapsuuden omat kaverit ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin ja samoilla nurkilla mutta vanhempia ja perheellisiä (ja jännästi heidän lapsissaan on jotain hyvin tuttua). En tiedä osaisinko itse asua tuolla oman perheeni kanssa, painavat syythän siihen oli miksi aikoinaan lähdin ja aika raskasta on siellä käydä edelleen. 
Kuokimme perhekerhossakin vaikka hieman ujo maalaislapseni laittoikin jarrut päälle ovella, raukkaparka ei ikinä ollut nähnyt niin montaa lasta kerrallaan. Mutta askarreltiinpa siellä hieno maisema kumminkin, tai no, enimmäkseen äiti askarteli ja tyttö hoki että "heeeno".

Perjantai-iltana tultiin kotiin ja viikonloppu on mennyt toipuessa. Tytölle näyttäisi nyt iskeneen joku pieni flunssanpoikanenkin - ehkäpä hänkin paleli koko viikon vaikka vaatteita olikin mukana paljon. 

Jos jättää huomiotta että allekirjoittanut taisteli migreeniään vastaan koko viikon, meinasi kerran jopa menettää tajuntansa kun matalat sokerit yllättivät ja oli aikamoisessa lääkepöhnässä niin voisi sanoa että lomaviikko oli kuitenkin onnistunut. Saa nähdä kuinka arki kotona sujuu loman jälkeen.

t: L-E

7 kommenttia:

  1. Mullekin palautettiin yksi vänisevä poika joka nukkuu nyt sohvalla... että olisko se flunssan poikanen täälläkin vai perinteinen isä-vkonlopun-jälkeinen-väsy?? Pienempi tuolla leikkiä tohottaa sentään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asian laita selvinnee sinulle huomenna. Toivottavasti ei flunssaa! Ja onneksi sentään pojat palautettiin :).

      Poista
    2. Taisi olla vaan väsy, kun heräsi siitä sitten ihan hyvillä mielin syömään ja hetken ehti leikkiäkin ennen iltapalaa melkein heti perään, ja nukkumaankin halusi mennä pikkuveljen perässä vaikka en tiiä nukuttiko kauheesti vielä sillon :D

      Poista
  2. Meillä on ollut tuo just sama nukkekoti! En tosin pahemmin leikkinyt sillä.
    Kuvat vihreät asusteet haalarin kanssa.
    Mukavalta kuulostaa teidän viikko migreeniä lukuunottamatta.
    Mä en oikein koskaan törmää vanhoihin luokkakavereihin lapsineen, eikä niillä lapsuusystävillä, joiden kanssa olen tekemisissä ole vielä lapsia... Vaikka asun kotipaikkakunnan vieressä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen melkein tajunnanmenetyksen olisin kanssa halunnut jättää välistä. Hieman jäi pelonpoikanen taas sisälle :/.

      Poista
  3. Ihana nukkekoti, minullakin oli tuollainen! Ja leikin sillä kyllä ahkerasti. Veljeni sen sijaan heitteli siihen superpalloja... Mur sille muistolle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Veljet on niin ihania <3! Tällä reissulla minulle selvisi että omani on joskus melkein 30 vuotta sitten ampunut ilmakiväärillä muovisia leikkiappelsiinejani :D. Naureskeltiin äidin kanssa että vieläköhän sen saisi tuosta tilille kun ei aiemmin jäänyt kiinni ;).

      Poista