Melkein 3-vuotiasta on kummastuttanut syksy, lehdet ovat viallisia ja putoavat puista. Ulos pitää pukeutua - ei voi vaan marssia ovesta sisävaatteissa ja pelkissä kengissä. Noinkohan kamalan paljoa viime syksystä muistaakaan? Ensimmäinen lumisade naamalle sai aikaan hysteerisen "haluan sisään, kylmää"-huudon.
Crocsin kumisaappaat ovat olleet todella mieluiset - vielä kivemmat ne olisivat jos olisi lätäköitä niin kuin syksyllä yleensä. Emme ehkä silti kaipaa sadetta vaan ennemmin pakkasta ja sitkeän flunssapöpön kuolemista (kyllä, se on vieraillut meillä ihan liian pitkään ja kaikilla).
Joku kaivoi keväällä takapihan auki maalämpöhommissa, sama joku ja sen jälkeen muutama muu unohti maisemoida pihan... Nooh, kohtahan tuo talvi hoitaa homman? Vai olisko tommonen pitkä heinikko epätasaisella alustalla sittenkin kiva? Mietittäiskö sitä sitten keväällä taas.
Uusissa talvigoretexeissäkin voi tanssahdella kuin keijukainen.
Ne ovat sopivat, olivat keväällä alekorissa halvat mutta eivät mätsää oikein minkään kanssa. Mutta ei nyt välitetä pikkujutuista (siis eihän?) - paljon ikävämpää olisi jos koko olisi väärä kuin että väri vaan. Erityisen huonosti nämä tulevat sopimaan punaisen talvihaalarin kanssa.
Tuulet ovat pudotelleet isoja oksia lehtien lisäksi, melkein 3-v. yrittää sinnikkäästi nostaa ne takaisin puuhun mutta kun ei onnistu niin meinaa että "isi kohjaa!" Mahtava ikä kun isä pystyy vielä kaikkeen!
Takapihan vanhasta liukumäestä on vihdoin uskallettu laskea koko kesän tuumailun jälkeen - kaikki eivät vaan ihan heti ole liukumäki-ihmisiä. Muistikuvani väittäisi etten minäkään ollut, enkä kyllä muista moista taitoa mihinkään tarvinneeni (ei ole onneksi tarvinnut pelastautua lentokoneesta).
Ticketin kierrätetyt rymyhaalarit ovat käyttökelpoisia ja näillä voi mennä ihan mihin vaan - myös navettaan ja hevosen selkään. Ihan yhtä lämpimiä nämä eivät ehkä enää ole kuin uudet mutta onneksi aina voi pukea välikerroksia, näillä keleillä niitä ei ihan vielä tarvita.
t: L-E
