Voihan aleaika ja uutuudet

Selkeästi tarvitsisin useamman vaatetettavan (pienen) lapsen ;D.

 Ticketiltähän meillä on ensi talvea odottamassa jo se BabyBaggie potent purplena, mutta sitten on vähän katseltu tuollaista Baggie Northia sillä silmällä mutta ei nyt sitten kuitenkaan kahta saman merkkistä haalaria. Ja höh, kun pitäisi jättää myös varaa sille että ensi syksynä eteen tulee se uuden malliston pakkosaadahaalari, sehän on mahdollista (mutta niitähän voi sitten ostaa isommassa koossa, eikös ;)).

Tuo Ticketin Hilda-takkikin miellyttää kovasti, siinä on jotain kovin 70-lukulaista, ehkä se on sitten se mikä miellyttää? Meillähän tosin on jo se ihana Pompin harmaa takki.  Mutta kun saatoin tänään tulla ostaneeksi käytettynä vaaleanpunaiset Ontario Bib-housut... Nooh, täytyy nyt katsella istuuko ne ollenkaan sen Pompin harmaan takin kanssa vai huutavatko ne suoraa kurkkua muuta seuraa (niin ja ovatko hyväkuntoiset niin kuin väitetty ja kappas, sijaitsevat naapurikunnassa). 

 Tässä olisi sitten Molon Polaris, potentiaalinen seuraaja meidän tämän talven älyttömästi tykätylle Pyxikselle, väri on Thunder, jonka kuvittelen olevan hyvin likaantumisystävällinen väri. Kooksi arpoisin 98 koska nyt käytössä on 86 ja se on vallan passeli. Tuota tekisi kyllä kovasti mieli, etenkin kun olen kuullut huhuja että ensi talven värit olisivat vielä tämän talvisiakin räikeämpiä (luulisi kyllä että olisi joku tummempi, hillitympikin väri taas joukossa).

Brandos on avannut outletin (voi ei) ja sieltä meille on jo tulossa Kavat Vessla sandaalit odottelemaan kesää, jälleen arvotussa koossa eli siis vielä liian isot, toukokuusta ei vielä tiedä. Mutta jos melkein 5kk vanhemman serkkutytön jalankoosta voisi edes vähän päätellä miten meidän neidin jalka kasvaa niin voisi vaikka osuakin oikeaan.

 

Ja hipihei, onneksi meillä ei ole poikaa, jolle pukea tuollainen Molon paita (taas säästin 40euroa!!!), vaikka kyllä on pieni kiusaus näin klainari-(ja volkkari-)hullussa perheessä hankkia tuo tytöllekin. Saati jos noita saisi aikuisten koossa niin takuulla pitäisin itsekin :D. Kuva Keltaisesta ketusta.

24.päivä - hyvää jouluaattoa!

Ihanaa jouluaattoa ihan jokaiselle! Nauttikaa läheistenne seurasta ja kiireettömyydestä! 

23.päivä - teetä ja sympatiaa (?)

 Hillitön nuha joululahjaksi, juuri sitä mitä toivoinkin... Not! Toistaiseksi omassa nenässä, miehellä oli jo ja pikkuneidillä ei ainakaan vielä. Olen litkinyt litratolkulla teetä, Kupla-mukista tietenkin.

Viimeinen joululahjakin valmistui ihan ajoissa, se toimitetaan äidilleni joulupäivänä (ainakin toivottavasti). Olemme nimittäin aaton kotona pitkästä aikaa ja toivon että jo aatto tuntuisi joululta vaikka ihan vähän kaihertaa että olen väärässä paikassa. No, joulupäivänä sitten korjataan tilanne.

 Viimeiset lahjatkin on paketoitu ja joulupukki tilattu... Ei kun siis ei. Meille ei tule joulupukkia, ei käynyt edes mielessä moinen vaikka yllättävän moni sitä on kysellyt. Lapsihan on vasta 1-v. ja lapsuudenkodissanikaan ei käynyt joulupukki ikinä enkä muista kärsineeni siitä että pukilla oli aina niin kiire että hän jätti lahjat eteiseen :D.

Taidan kuitenkin olla ihan hitusen innoissani tästä kotijoulusta, etenkin kun tiedän olleeni niin kovin kiltti ;).

22.päivä - joulupuu on rakennettu

Tässä huushollissa se ainakin tänä vuonna tarkoittaa sitä että se nimenomaan on rakennettu se joulupuu, suoraan laatikosta muovikuusi :D. Pitää ensi jouluksi hommata ihan oikea kuusi ja niiskuttaa sitten koko joulu mahdollista allergista reaktiota. Tänäkin jouluna olisin voinut kun näemmä nyt niiskutan sitten flunssaa tai ainakin kurkkukipu on uhkaava.

 Latvassa on tähden sijaan virkattu enkeli jo aika monetta vuotta.

 Koristeena tänä jouluna pelkkiä palloja: punaisia ja limenvihreitä, muutama valkoinenkin.

 Valoina siniset ledit jotka saavat koko kuusen näyttämään siniseltä. Kirkkaat olisivat olleet paremmat, ehkä, mutta meillä ei ollutkaan. No, ensi jouluksi sitten.

 Kuusessa ja palloissa on ilmeisesti jokin tehokas lapsimagneetti :D.

Saa nähdä pysyykö kuusi pystyssä, alaoksat ainakin saavat luopua palloistaan monta kertaa päivässä. Fiksuna laitoin alas ne lapsiturvallisimmat ja isoimmat pallot.

21.päivä - ystäviä kaupungissa

Kävin tänään yksikseni kaupungissa syömässä hyvän ystävän kanssa ja kyllä olikin mukavaa nähdä! Bonuksena näin vielä sattumalta toisen ystävän poikineen juuri kun tapaamani ystävä oli lähtenyt, ihana sattuma! Migreenikin on tänään pysytellyt poissa (kop kop).

 Benettonilla oli alkaneet jo alet ja pari kivaa paitaa tarttui mukaani. Ensimmäinen näytti kaupassa makuuni liian äitelän vaaleanpunaiselta mutta kotona näyttääkin kivan vanhalta roosalta, onneksi ;).

 Nämä ovat molemmat kokoa 90, sillä se edellinen koko on meillä juuri nyt sopiva. Luulen kyllä että näitäkin voi jo käyttää sillä tuo kokojen ero ei ainakaan kaupassa nopeasti mitattuna näyttänyt valtavalta.

Loppuun vielä kuva-arvoitus - Mikä tämä on:

Kolme yötä jouluun on tai oikeastaan neljä, sillä joulupäivähän se varsinainen juhla on (paitsi suomalaisilla mutta aatto juhlista jaloin). Ja nyt vielä keskeneräisen joululahjan kimppuun :D.

20.päivä - migreeninpoikainen

Tuollainen olo. Kuva otettu silloin kun oli lunta nyt on vielä vähemmän.

19.päivä - juoksemista sydänhaalarissa

Jippii se sopi, siis eilen ommeltu haalari, siinä on jopa kasvunvaraa, lahkeissa ehkä vähän liikaakin mutta ei se nyt menoa haittaa kun ovat noin kapeat. Saas nähdä kuinka kauan tämä sitten muuten mahtuu, ainakin kevääseen? Nyt ainakin näyttää vähän isolta mutta ei liian.

 Tämä tyty on nykyisin aika mahdoton kuvattava, se on nimittäin huomannut osaavansa paitsi kävellä niin myös juosta! Onneksi on digiaika niin niitä kuvia voi räpsiä huoletta jos edes saisi yhden sellaisen kuvan joka sisältää lapsen :D.

 Isin rakentama Duplo-talo on edelleen suuri hitti - aamuisin se saa aikaiseksi suorastaan riemunkiljahduksia.

 Ja hauskaahan sillä on leikkiä kun nyt jo vähän osaa irroitella ja kiinnittää palikoita.

 Hauskaa on myös juosta ympäri kämppää ja hekottaa jos äiti tai isi sattuu tulemaan nurkan takaa vastaan.

Huomenissa sitten luvassa joulusiivous - plääh, mutta kuten kuvista ehkä saattaa huomata on sille tarvetta :D.

18.päivä - vetoketju!!!

Jihuu! Voitin pelkoni ja ompelin elämäni ensimmäisen vetoketjun. Jopa ala-asteella kun koulussa ommeltiin penaali onnistuin välttymään vetoketjun ompelemiselta sillä että opettaja ompeli sen näyttäessään muille kuinka se käy. En tiedä teinkö kaiken oikein, en edes sitä oliko minulla oikea paininjalka (ompelukoneen ohjeet olivat jossain muualla kuin minä) mutta ainakin onnistuin. Otin tosin oikein varman päälle ja harsin toisen vetoketjun reunan kolmesti ja toisen kahdesti :D. Vetoketju menee kiinni ja auki eikä edes kangas lainehdi. Olen ilmeisesti taitavampi kuin uskoinkaan tai sitten ainakin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

 Niin vetoketjun ompelin tähän sydänhaalariin ja nyt minulla on vaikeuksia olla herättämättä pikkuneitiä sovittamaan tekelettä. Pakko malttaa odottaa aamuun, pituus ainakin riittää mutta muusta ei sitten ole hajuakaan etenkin kun kaavaakaan ei ollut. Koko on arviolta noin 86cm. Nyt vaan sormet ristissä toivotaan että tämä mahtuu päälle, siis leveydestä.

Kangas on Ikasyrin ihanaa sydänvelouria joka yllätyksekseni ei edes sotkenut leikatessa tai ommellessa (joku velouri on näin tehnyt). Oli muuten niin hauskaa pitkästä aikaa ommella että unohdin syödä, nälkä tuli vasta sitten kun sain tämän valmiiksi.

17.päivä - vielä vähän joulushoppailua

Olen varma että automarkettien ja niihin liitettyjen kauppakeskusten suunnittelijat ovat ajatelleet juuri meikäläistä. Siis sitä ihmistä, joka keskitetysti käy noin kerran viikossa ruokakaupassa tai siis tässä tapauksessa tietysti automarketissa ja kuinka hitsin kätevää onkaan kun ihan kaiken saa saman katon alta... Myös ne heräteostokset... Ihan pari kivaa juttua vaan tällä kertaa. Kuten esim. tämä Fredriksonin Ransu hattu:

 Juu-u, tiedetään, meillä on paljon hattuja... On, mutta juuri siinä nyt käytettävässä koossa, tulee se ensi talvikin ja naperon pää kasvaa koko ajan joten tämä oli pakko napata matkaan odottamaan sitä päivää kun meidän tällä hetkellä käytössä oleva, kirppikseltä löytynyt Viiru-hattumme jää pieneksi.  Mitäs sitten laitettaisiin päähän kun hattu on pieni? Ja juu, älkää nyt muistuttako niistä kymmenestä muusta hatusta joista ainakin joku olisi sitten vielä sopiva. Toiset tykkäävät kengistä, minä tykkään hatuista :D. Tuon väri on muka vaaleanpunainen (?), itse sanoisin kyllä että marjapuuroon taittava luumunpunainen, mutta ei kai se niin nuukaa ole ;).

Niin ja KappAhlista joulupukin säkkiin eksyi sitten tällainen yöpuku. Paljon käytetty avaruusyöppäri on kaivannut seuraa päästäkseen pesuun edes joskus. Ja tämä sitten kelpuutettiin, vaikka sen pohjaväri onkin vaaleanpunainen eikä musta ;). Kiva idea muuten että mukana tulee mätsäävä yöpaita myös nukelle (tai nallelle, mille sen sitten haluuaakin pukea, molempia löytyy).

Nyt toivon että mun joulushoppailut olisivat tässä, ihan pari juttua vaan on vielä matkalla meille. Eilikselle yksi paita ja itselleni vähän ompelujuttuja.

16.päivä - kauan odotettu joululoma

Jipii! Syksy oli synkkä ja sateinen ja kaiken kukkuraksi vielä piiiiiiitkä kuin nälkävuosi. Mutta me selvisimme kuin selvisimmekin joululomaan asti. Ja eilen tupsahti vielä postilaatikkoon yllätysjoululahja nettiystävä-mummolta (Joko teillä on sellainen? Jos ei niin suosittelen korjaamaan asian pikkimmiten! Neulepiireissä liikkuvat parhaat ja leppoisimmat mummot :D). Meidän pakettimme sisälsi tietenkin roimasti karkkia (sitähän ne mummot aina) ja sitten hänen itsensä neuloman ihanan joulumekon:

 Ihan tuli kyyneleet silmiin kun olin niin liikuttunut paketista. Hieman tietysti siinä tuli muisteltua myös omaa mammaani, joka oli syntynyt jouluaattona ja saanut vieläpä nimekseen Eeva (lapsi parka vain yhdet juhlat vuodessa, tämä se jaksoi minua lapsena surettaa!). Niin siis mammani oli eläessään intohimoinen neuloja joten tosiaan oli elämässä sija neulovalle mummolle.

 Valkoinen body olisi tämän kanssa sopinut paremmin kuin tuo Meandi:n winter-paita, mutta koskapa tänään oli vielä arkipäivä ja vähän säästellään sitä valkoiseen pukeutumista jouluaattoon (lue: emme halunneet spagettikastiketta tomaatteineen sellaisen hihoihin) niin näillä mentiin - toimii!

Viikon päästä onkin jo jouluaatonaatto! Hyvää joulunodotusta ja joulumieltä kaikille! Jos on joulumieli kadoksissa niin kokeillkaa jouluista pukeutumista ja piparkakkuja - auttoi ainakin meillä.

15.päivä - paljonko lapsi kasvaa vuodessa?

Kun oli kyse siitä ihan ensimmäisestä vuodesta niin kasvua tuli 26,7cm ja 6kg 735g ja päänympärystä 12,6cm. Yhdestä vuodesta kahteen lapsi ei taida ihan noin paljon kasvaa :D. Juuri nyt tämä (Ticketin Baby baggie koossa 92cm) vaikuttaa jättiläisen haalarilta, vuoden päästä sitten tiedämme että kasvoiko lapsi (vai kutistuiko haalari ;)).

 Väri on ihana, harmittaa kun eivät Ticketillä tee tämän värisiä karvakauluksellisia takkeja aikuisille - heti ostaisin! Tyttöä ei oikein huvittanut nämä sovitushommat joten tutilla tuli lahjottua. Kiukuttaa kai sitä ketä tahansa kun sullotaan liian isoon haalariin eikä edes ulos pääse, eipä sinne kyllä tehnyt mielikään kun satoi taivaan täydeltä räntää/vettä. Huonoja kuvia, ehkä kuvaajakaan ei ollut kovin yhteistyökykyinen ;).

 Samaan syssyyn sitten soviteltiin jo vähän kevättä, sehän on jo ihan muutaman kuukauden päästä (yritän uskotella itselleni jaksaakseni tämän synkän ja kylmän vuodenajan). Hassun sopivalta näyttää tuo takki näissä kuvissa vaikka oli kyllä vielä hieman liian iso (onneksi se kevät ei ala vielä tänään). Vetoketju on auki kun tyttö ei antanut laittaa sitä kiinni, sen jalat olivat kävelen lujaa asetuksella ;).

 Edelleen tuo Ticketin violetti Feodora-takki miellyttää silmää kovasti, saa nähdä miten sitten kun alkaa tupsahdella kuvia kevätuutuuksista. No jaa, eipähän tuo varmaan värimakuani yms. muuta ja ainahan sitten voi taas aleshoppailla seuraavaan vuoteen.

 Ticketin Uffo koossa 80cm on kyllä ehdottomasti ainakin koon (ellei jopa kaksi) reilumpi! Tämän haalarin kun pitäisi olla juuri nyt sopiva tuolle tytölle mutta on kyllä edelleen aivan liian reilu. Onneksi pituutta tulee lisää vielä ennen kuin kevät oikeasti saapuu.

 "Kuule äiti, mä menen tänne piiloon kun ei enää nää mallinhommat kiinnosta!"

"Mutte heiiii, kuka on tukkinut tien tällä jakkaralla?"

Tuollaiset reippaammat värit sopivat mielestäni hyvin tuolle meidän tummatukalle ja toki tummat väritkin vallan mainiosti, jopa mustakin jonka pukemista lapselle osa tuntuu kovasti arastelevan.

Enemmänkin meillä olisi ollut välikausivaatteita soviteltavaksi mutta ehkä annamme niiden vielä odottaa siihen asti että se kevät oikeasti tulee. Ulkona kyllä on juuri nyt kovin keväinen lämpötila ja tiekin oli jo jäästä sulanut mutta jos nyt kuitenkin uskotaan että talvi tulee ennen kevättä. Ei tämä pukeutuminen oikein vielä tuonut kevätfiilistä kun päivä oli niin synkkä.

14.päivä - toisinaan nettishoppailu sujuu kuin tanssi

Nyt haluan kirjoittaa julkisen kiitoksen Lelukauppa Tenavapirtille . Tämän helpompaa ei veljentytön lahjan shoppailu olisi voinut olla! Laitoin tilauksen maanantaina ja muutamassa tunnissa paketti oli jo matkalla meille ja minulla seurantakoodi sähköpostissa. Paketti oli perillä vähän reilussa vuorokaudessa (mikä on näin syrjäiselle kylälle todella nopeasti!) ja siitä tuli saapumisilmoitus tekstiviestinä ja tänään vielä postilaatikkoonkin kun en vielä ehtinyt eilen pakettia hakea. Supernopeasta toimituksesta etenkin näin lähellä joulua siis erityiskiitokset! Aina kun hieman jännittää kun itselleen uudesta paikasta tilaa että minkälaista palvelua tulee saamaan. Nyt kaikki sujui loistavasti.

Ja mitäkö veljentyttö saa joululahjaksi? No, tällaisen: 

Veljentyttö (ja veljeni) luultavasti laittavat tämän kovaan testiin, saa nähdä josko meillekin sitten tulee näitä. Kummitytölläni on näitä jo ollut ja kovasti on tykännyt. Huvittavaa oli muuten kun tuon lelun laatikossa oli että ages 2-102, niin mieheni kysyi että täh, eikö 103-vuotiaat enää saa leikkiä sillä? Ikärasismia kuulemma. Vanhaksikohan mieheni aikoo elää?

Jaa niin, samalla hain postista saapuneen Ticketin haalarin ja onhan se iso, nähtäväksi jää että onko tarpeeksi iso. Ei kai tuo lapsi 20 senttiä sentään vuodessa kasva ;).

13.päivä - joulupukin töissä

Puikot ovat suihkineet ja valmistunut on kolmet kirjoneulelapaset. Näistä pikkuiseni (isän puolen) mummon lapasista rohkenen julkaista kuvan kun olen 99% varma ettei mummo täällä surffaile. Kuva on vuodenajasta johtuen aika pimeä, ihanammat ovat oikeasti kuin mitä kuvassa. Yhdet lapaset ainakin pitäisi vielä tehdä ennen joulua. Niin ja omalle miehelle pitäisi keksiä joku pätevä lahja, mielellään sellainen jonka voisi vaan kaupasta käydä ostamassa, mutta joka takuuvarmasti ilahduttaisi ja yllättäisi. Juuh, ei ole helppo homma, mies kun sanoo ettei tarvitse mitään (ja kaiketiki on siinä vielä aika oikeassa ;)). Huolestuneena olen seuraillut hänen työhuoneessaan (lue: varastossa) itsestään kasvavia joululahjapinoja ja olen varma että tulen saamaan taas useamman täsmälahjan. On se vaan niin epäreilua kun jotkut vihjailevat pitkin syksyä mitä ehkä joskus haluaisivat ja toiset sitten sanovat että eivät tarvitse mitään ;D.

12. päivä - Aplodeja postille ja Pompin takki

Posti löysi kadoksissa olleen paketin ja vallan reilusti toimittivat sen kotiovelle :). Samalla toki toivat Pomp de Luxin paketin kanssa että en tiedä olisivatko nyt pelkän kadoksissa olleen paketin takia poikenneet ovelle. Sama jakajahan se kyllä oli joka toi meidän muutkin postit että eihän se ihan huvikseen ajellut tänne sotilasalueelle asti :D. Tälle asialle me ollaankin sitten aplodeerattu heti aamusta alkaen, katsokaa vaikka:

 Meidän pikkuneiti ymmärsi eilen vihdoinkin taputtamisen idean ja tänään on sitten heti herättyä paukutettu käsiä yhteen 1-vuotiaan innolla. Melkein jo ehdin huolestua kun aina neuvolassakin kysyivät että taputtaako jo. No, ei taputa, pitäisikö? Kyllähän lapsen nyt taputtaa kuuluu osata ja nyt sitten osataan ja on kyllä taputettu tänään monen kuukauden edestä. Aplodeja on annettu heräämiselle, vaipanvaihdolle, Duplo-palikan onnistuneelle kiinni laittamiselle, sille että ruoka tuli pöytään... No, ihan suunnilleen jokaiselle tänään tapahtuvalle asialle on taputettu että kyllä, nyt osataan :D.

 Minä voisin aplodeerata vähän tälle ihanuudelle. Pomp de Luxin iiiiiihana takki, juuri sellainen kun sen kuvittelinkin olevan ja plussaa tietysti toimituksesta kotiovelle tänne keskelle ei mitään ;). Tämähän on kokoa 98cm ja tarkoitus sen olisi tulla käyttöön ensi talvena. Vertasin meillä nyt käytössä olevaan takkiin ja olin tyytyväinen etten ottanut kokoa 92cm, tämä on hihoista resorien verran pidempi (toki se nyt käytössä oleva on vielä reilu).

 Rakastan yksityiskohtia, tulee sellainen olo että kaikki on tehty huolella ja tarkkaan harkittu jokainen pieni, ihana yksityiskohta. Arjen luksusta tämäkin takki siis. Tyttömäinen mutta ei liian ja kaupunkitakiksi varmaan tarpeeksi lämminkin.

 Tulin laittaneeksi tämän joulupakettiin, ihan kun niitä paketteja ei muutenkin olisi jo tarpeeksi. Mieskään kun ei ole tätä vielä nähnyt ja just nyt en jaksa selitellä yhtään ostosta ;D. (Kohta mulle varmaan selviää että lukeeko mun mieheni tätä blogia, jonka olemassaolosta kyllä tietää.)

Heräsi mieleeni vain yksi kysymys: Miksi ihmeessä näitä ei saa aikuisten koossa? Olisin heti huolinut itselleni samanlaisen :D. Anteeksi pimeät ja huonolla taustalla olevat kuvat, mutta kun ulkona hämärtää ja sataa taivaan täydeltä lunta ja kuvauspaikkaa ei voinut lapsen päiväunien takia kovasti valita. Nyt mulla on sitten ensi talveen asti aikaa pähkäillä millä värillä tämä ihana takki asustetaan, hyviä ehdotuksiakin saa laittaa :).

11.päivä - äidin pieni enkeli...

...Duplo-talolle lenteli. 

 Huomatkaa, maailman rakkain esine tällä hetkellä: uusi lapio :D.

 Tänään olikin mukava päivä - isillä olikin vapaata ja tämä äiti sai viettää päivän järjestäen tyttönsä ensimmäisen vuoden valokuvia. Huh, kun muistaisi ja jaksaisi järjestää valokuvat edes kuukausittain niin ei olisi tuollaista määrää kuvia kerralla selattavana.

Isi ja Eilinkäinen rakensivat sillä välin tällaisen ihanan Duplo-talon. En oikein päässyt selvyyteen että kummalla oli kivempaa - kummasti kuului Duplo-rakentamisen ääniä silloinkin kun tyttö oli päiväunilla :D.

10. päivä postilla pallo hukassa

Kunpa juu olisikin postilla vain pallo hukassa mutta kun hukkasivat paketinkin. Kävin nimittäin postissa hakemassa tai siis yrittämässä hakea pakettia, josta olin saanut tekstiviestin torstai-iltana että sopii noutaa. Pakettia jonka Eilinkäisen kummitäti lähetti smat-post-automaatilla ja joka luonnollisesti sisältää pikkuihmisen joululahjan. Seurantakoodin annettuani postivirkailija (tai no Siwassahan tuo meidän posti on) kysyi että oletko varma että koodi on oikein... Tarkistimme siinä sitten että kyllä se on. Kun tämä ei anna mitään hyllypaikkaa tälle... Sitten hän tarkisti että tämä on noudettu jo eilenaamulla... No tuota kun ei ole. Juu-u, on se, tässä on vielä että luovutettu vastaanottajalle ja sukunimi. No, meistä ei kyllä kukaan ole hakenut pakettia ja sukunimikin vastaanottajalla oli ihan väärä. Eli en sitten saanut pakettia. Hämärää jutussa oli vielä se että se oli luovutettu eilen kahdesti vastaanottajalle... Siis sama paketti, ööh... 

No, jätin yhteystietoni ja soitteli sieltä sitten jo perään että ei sitä pakettia nyt kyllä löydy ja kun on viikonloppu niin en voi soittaa mihinkään, mutta eiköhän se maanantaina löydy. Sanoi että paketti on viety vahingossa meidän alueen jakeluun ja löytyy sieltä sitten maanantaina. Kumma kyllä olen hämmentävän skeptinen. Siis jos paketti olisi eilen aamulla viety jakeluun niin olisi kai se sitten jo tuotu meille? Ja eihän tuollaista pakettia edes kuuluisi kantaa kotiin. Toivon että löytävät paketin vielä. Onneksi paikalla oleva työntekijä oli todella mukava (siellä kun on niitä ei niin mukaviakin) ja ymmärsi pahoitella ja toistella että tämä on heidän virheensä.

No, mulla ei ole pallo hukassa vaan olen neulonut niitä tuollaisen kasan ja yhden spesiaalipallonkin, jonka annoin jo äidilleni.

9.päivä - kuka ajaa punaisella autolla...

...no, se taisi kyllä olla jaguaari jolla se Jerry Cotton ajeli, mutta merkistä viis. Joulupukki on ilmoittanut tuovansa meille, ei vain yhden, vaan kaksi punaista autoa! Ensimmäinen on tällainen Big Bobby car, jonka pitäisi kestää rajumpaakin menoa useamman vuoden. Uskon, sen verran sitä jo hypistelin että tukevalta vaikuttaa.

Ja sitten se toinen auto, kröhöm, se on tällainen Nikkon My first rc car. Tätä luonnollisesti ei ole 1-vuotiaamme toivonut (vielä), mutta sen äiti on koko lapsuutensa ihan joka joulu ja syntymäpäivä toivonut kauko-ohjattavaa autoa, eikä sitä tietenkään koskaan saanut koska sattui olemaan tyttö (älyttömän huono tekosyy!). Mumman (siis tämän äidin äidin) mielestä oli sitten nyt korkea aika paikata tuo lapsuustrauma ostamalla vihdoin se kauko-ohjattava auto. Olisko tuo vähän kasvanut vuosien varrella kun nyt on sitten vihdoin sitä mieltä että tyttölapsen sopii leikkiä ihan yhtä hyvin autoilla kuin nukeillakin. 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hihi ja kun lapsi menee jouluaattona nukkumaan niin aion viettää pienen hiljaisen hetken muistellen sitä lasta joka joskus olin ja ehkä ajaa pari kieppiä kuusen ympäri tällä kauko-ohjattavalla autolla :D. Tuon bobby carin taidan jättää 1-vuotiaan käyttöön vaikkei minulla ollut sellaistakaan (oli sentään Plaston ötökkä tai luulen että se oli Plaston, sellainen vihreä), siinä oli muistaakseni painoraja 50kg.