torstai 31. toukokuuta 2012

Sandaalipaniikki!

Tytön jalka kun otti tuossa äskettäin sen kamalan spurtin (väitän että sentti viikossa eli kaksi kengänkokoa) niin meilläpä on paljon pieniä kenkiä - liian pieniä kenkiä! Onneksi sopivia on kolmet, viisaasti (muka) isolla kasvunvaralla ostetut välikausigoret, feikkicrocsit ja hätäpäissään halpakaupasta shopatut Skilan sandaalit. Jaa niin ja sitten on vielä juhlakengät lauantain ylioppilasjuhlia varten mutta niitä en kyllä näkisi esim. kauppareissulla jalassa eli ovat vain juhlamenoihin.

Meiltä siis puuttui ne kivat, hyvät ja kauniit nahkaiset sandaalit mielellään umpikärjellä ja luulin että sellaiset löytää helpostikin. Mutta eipä vaan meidän kokoa tarpeeksi kivoissa missään. Noh, yhdet juuri passelit oli huutiksessa mutta joku osti heti ja se joku en ollut minä. 

Pikkujaloista sitten löytyi alella tällaiset Bundgaardit (viimeinen pari, oletettavasti oikeaa kokoa - kuinka vaikeaa voikaan olla 1v7kk vanhan jalan mittaaminen?):


Tuota lilaa vähän nieleskelin vaikka siitä yleensä tykkäänkin mutta koska meidän koko on näköjään joka paikasta loppu niin nyt ei varmaan kannata olla liian valikoiva. Luultavasti nämä ovat livenä vielä kivemmat.

Onkohan nämä hyvät, kivat, upeat ja mahtavat? Mukavat jalassa, pitäväpohjaiset ja käyttöä kestävät? Onko kellään kokemuksia. Arvatenkaan en uskaltanut enää googletella käyttökokemuksia ennen ostopäätöstä sillä ihan varmaan joku toinen olisi sillä välin napannut tämän valtakunnan ainoan oikean kokoisen parin ;).

Muoks! Näytin sandaalien tulevalle käyttäjälle näitä kuvia ja hän huokaisi syvään ja sanoi "Vauuuuu". Toivottavasti ovat mieleiset ja hyvät vielä saapuessaankin :D.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Prinsessa Homsantuun uusi kesämekko

Kas tässä, uusi kesämekko:
 Lapsi tarvitsisi lyhytlahkeisia housuja ja mitä tekee äiti?-  Ompelee mekon.
Vieläpä sangen rimpsuhelmaisen ja röyhelöisen, joka ei yhtään ole tämän Homsantuun normaalia tyyliä. Itku siltä pääsi kun sovitettiin. Suostui kuitenkin ulkoilemaan mekossa, ei kai sillä niin väliä mitä on päällä kunhan pääsee ulos.
Syypää äkilliseen mekkoinnostukseen on kirja, tarkemmin sanottuna Mekkotehdas-kirja. Toki olin törmännyt kirjaan aiemminkin toisten blogeissa mutta luulin (tyhmänä) etten tarvitse sitä omaksi. Väärässäpä olin sillä ensimmäisen kerran kun pääsin kirjaa selaamaan syntyi pakottava tarve saada se omaksi  (ja muuttua mekkoihmiseksi tai ainakin muuttaa pikkuihminen mekkoihmiseksi). Oli muuten sangen pitkät neljä päivää kun odottelin kirjaa postissa tulevaksi :D.
Tämä mekko on nimeltään Riine ja nyt täytyy sanoa etten olisi paljon enempää ei-meidän-näköistä mekkoa valita. Mutta ihanahan se on ja niin jotain mitä en olisi uskonut ikinä ompelevani: rimpsuhelmainen mekko! Mutta hyvinhän tuo näkyi onnistuvan minultakin ja hyvinhän tuo Homsantuukin sen kanssa toimeen tuli alkujärkytyksen jälkeen. (Huomatkaa muuten mekkoon täydellisesti epäsopivat Tutan leggarit ja keltaiset feikkicrocsit)
 
Ihanhan se on kuin keijukainen tuolla niityllä :D.
Kirjan tekijöiden ihana blogi, Mekkotehdas, löytyy täältä  (jos joku ei vielä ole sinne eksynyt)

Viikonlopun saldo siis on että lapsella on uusi mekko mutta edelleen siltä puuttuu kesähousuja. Meillä on tarkalleen ottaen nyt kolmet trikoocaprit ja 4 pitkät legginssit. Minun mielestäni se on ai-van lii-an vä-hän mutta mies sanoi että siinähän on housut jokaiselle viikonpäivälle :O. No, teoriassa joo, mutta käytännössä ei (tänäänkin on menossa jo kolmannet housut vaikka oli mekkopäivä). Että ehkä seuraavaksi vähän kesähousuja vaikka tuo Mekkotehdas-kirja kyllä tuolla huutelee että vielä olis muutama ihana mekko tekemättä.  

perjantai 25. toukokuuta 2012

Jos sanani syön niin...

...mörökölli minut vieköön. Muistaakohan kukaan enää tätä postaustani? Sovitaanko että ei. Siellähän minä suureen ääneen julistin että me EI tarvita oranssia pilvibodya... Juuh. Mutta ei se vaan jättänyt rauhaan ja kun vielä ystäväni vakuutti sen olevan reilua mitoitusta ja todellakin mahtuvan vielä meidän tytölle ja vieläpä kun hintakin jo aleni niin katsoin että on aika lopettaa jahkailu eli hahaa, meille on tulossa vielä vauvapuolen vaate(tta). Ja myönnän, ihan muutamasti ulkoillessa olen kaivannut bodya kun viileällä kelillä sen lapsen paljas selkä on vilkkunut sieltä housujen ja takin välistä.
Pilvibody ressukka ei mitenkään selviäisi matkasta meille yksinään ja kun tulin tajunneeksi ettei meillä koskaan ole ollut vielä yhtään omaa Meandin haalaria (lainassa olleita beigejä siilejähän ei lasketa) ja koska kohta on tämän lapsen kohdalla jo myöhäistä (kasvaahan se kohta jo isoimmasta koostakin ulos, snif) on pakko toimia nyt! Ohhoh, taisin tulla sanoneeksi että laitetaan samaan tilaukseen myös pinkki pilvihaalari (joka niin ikään jo alehintaan).
 Ja koska tulin miettineeksi että entäs jos pilvibody ei näytäkään hyvältä pinkin kanssa (lue: en osannut päättää haalarin väriä) niin oho, taisin tulla tilanneeksi myös tämän:
Juuh. Meille tulee siis myös ruskeat pilvihaalarit (alennettuun hintaan tietysti). Minunhan on siis pitänyt ommella tuollaiset mutta kun en saa aikaiseksi niin yli vaan siitä mistä aita on matalin (ja ainahan näistä voi piirrellä kaavat seuraavia tekeleitä varten). Selitykset siis kohdillaan ja koskapa ostin alella niin en pahasti sanojani syönyt vai miten se oli. Sitä paitsi kumpikaan haalareista ei tainnut olla myynnissä vielä silloin kun tein sen keväisen postauksen (?). Tulipahan taas tuettua ystäväni työuraa (ja pysymme väleissä, heh). Tietysti olisin voinut odotella vielä parempaa alea mutta voi olla että myytävänä olisi näiden osalta enää vain eioota ja sitten kuitenkin olisi harmittanut. Toivottavasti nämä ovat niin reiluja että menisivät seuraavan vuoden (meidän tytön kasvulla ehkä liikaa toivottu :D).

Jaa niin, kuvat on lainattu Meandi:lta (ette varmaan arvanneet :D). Käykäähän katselemassa kampanjahintoja!

torstai 24. toukokuuta 2012

Meidän isi shoppailee

Tiedättekö mitä meillä tapahtuu kun päästää miehen (sen isän, jota ei mukula kiedo sormensa ympärille) valvomatta kauppaan lapsen kanssa?
No katsokaa, tällaisia se tuo kotiin koska lapsi halusi (siis se puolitoistavee):
Smurffiina-paita Prismasta.
Hello kitty- mekko H&M.
 Perusteeppareita, Ciraf - Prisma. Ompputeeppari löytyy myös korallinpunaisena (mutta se on nyt päiväunilla tai oikeammin lapsen päällä, jonka PITÄISI olla päikkäreillä). Näiden printeissä on jopa kimalletta (ja hintaa alle 4 euroa kappale). Jaa niin ja toihan se trikoo-caprejakin, peräti kolmessa värissä (valkoinen, musta, keltainen).
 Ja sitten nämä feikki-crocsit (olisko Prismasta), jotka jo vilahtivat edellisessä postauksessa. Juu-uh, onhan ne pirteät.
Toisaalta olen iloinen sillä olen kuullut ettei isäni ole ikinä ostanut minulle yhtä ainoaa vaatetta kun olin lapsi, meillä ei siis ainakan mene niin. Ja nyt ihan oikeasti oli pulaa perusteeppareista (täten tunnustan pukeneeni lapselle niitä viime kesäisiä 70 senttisiä :D) ja caprejakaan ei ollut yksiäkään sopivassa koossa. Että kyllähän nämä tarpeeseen tuli. Ja kaikki oikeaa kokoa, myös nuo "crocsit".
Kuinkas teillä muilla? Shoppaileeko isi? Tuleeko osumia vai huteja?

P.S. Ja jos joku tietää mitä tehdä puolitoistaveelle, joka tällä viikolla on jo kahdesti päättänyt jättää päikkärinsä väliin (lue: kiukkuinen äiti, joka ei saa hengähdyshetkeänsä keskellä päivää) niin vinkkejä otetaan vastaan. Ulkona juoksuttaminen ei auta muuta kuin yöuniin :O.


P.S.2 Pyydän anteeksi kuvien kamalan huonoa tasoa, edellisestä peeässästä johtuen äiti on ollut vähän väsynyt eikä muistanut puhdistaa kameran linssiä tai miettiä kuvauspaikkoja ja kuvakulmia.




sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Toinenkin TSI Metsola

Lapsi ei ole tänään oikein yhteistyöhaluinen ja kameran linssissäkin vissiin taas jonkun sormenjäljet mutta juu, ei anneta pikkuseikkojen häiritä kun esittelen silti tämän eilen ompelemani paidan, lisää palloja (tai täpliä ;)).
 "Kas näin tää ovi aukee, jos ette tienneet! Pituudesta on etua!"
"Mulla on uudet feikki-crocsit, kävin isin kanssa vähän shoppailemassa (kiinostaako teitä mitä muuta me ostettiin? Äiti vähän hämmästyi siitä vaatekasasta!)"
 Tuossa tosiaan on sitten taas jonkun sormenjälki :O. Sydän peittää tuttisuun itkunaamaa, tälleenhän mä voisinkin alkaa näitä sensuroimaan - eihän teitä häiritse ;). Ja sen tutinkin voisin sensuroida ihan live-elämästäkin (oltiin jo kovin tutittomalla tiellä, tänään on vaan joku taantuma?).
Eli tällainen siitä vihreästä sitten tuli, nappilista on asteen valeempi (hah, ei noin voi sanoa, mutta sanoin silti) kuin punaisessa (toim. huom. katso edellinen postaus). Eli tukikangas nurjalla ja sitten vaan tikkasin tuohon tuollaisen suorakaiteen. Mun mielestä tästä vihreestä tuli kivempi tai toki molempi parempi! Mitäs te tykkäätte?

perjantai 18. toukokuuta 2012

Ensimmäinen TSI Metsola

Mieheni on viime aikoina kuulemma nähnyt täpliä...
 ...minusta nämä ovat palloja!
 No, joka tapauksessa tykätään kovasti.
 Nappilista on mallia huijaus, siis valelista. Napit sentään ovat oikeita ja tyttö tykkää kiskoa niitä (onneksi ompelin ne lujasti kiinni, hah, siinähän yrittää!). Ihan täysin en ole tyytyväinen, resorini ei ollut ihan niin jämäkkää ja palautuvaa kuin olisin tykännyt. Kaula-aukko siis ei näytä ihan niin hyvältä kuin voisi mutta jospa pesu auttaisi vähän? Ja ehkä tuo paita muutenkin näyttää jonkun ajan päästä paremmalta, siinä on nimittäin hitusen kasvunvaraa, mutta kun ei raaskinnut tehdä ihan justiinsa sopivaakaan.
 Älkääkä sitten huomatko kuvien taustana olevaa sotkuista kotia ja pesemättömiä lattioita... Tää äiti on nimittäin valinnut ompelemisen siivoamisen sijaan (näin menettelee järkevä ihminen?).  Ja mulla on tuota kangasta vielä vihreänäkin, aaaaah, siitä muuten tykkään itse enemmän (siksi se odottaakin vielä).
Mutta kyllä tää vaan kovasti näyttää meiltä ja tuntuu omalta (siis paita, siivoamaton kotikin kyllä valitettavasti tekee niin). Mitäs tykkäätte - ihan kamala vai kamalan ihana?

Jaa niin juu, kangashan on siis Metsolan ihanaa joustofroteeta, tulisin toimeen vallan mainiosti vaikken ikinä enää muuta kangasta saisikaan :D.

torstai 17. toukokuuta 2012

Palkintoja, tunnustuksia, haasteita, huoh ;)

Vadelmia Appelsiinimyssy ja mansikkapöksy-blogista muisti minua äskettäin (toim. huom. 11.3.2012) tällä:



Blogimme ensimmäinen palkinto (tämähän on hienosti ulkomaalaisittain award)! Kiitämme nöyrimmin ja olemme suuresti otettuja tästä huomionosoituksesta (Vadelmia ehti jo varmaan luulla etten ollenkaan tartu koko palkintoon mutta ähäskutti, tässä sitä ollaan jo listaamassa faktoja vain parin kuukauden viiveellä ;))

Mukana seurasi tehtäviä:
                                               1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
       2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille.

Sitten vihdoin niihin faktoihin:
1. Olin isin tyttö aina siihen päivään asti kunnes isäni tuli töistä, söi päivällisensä, ilmoitti toisesta naisesta ja lähti. Niinpä, kukapa sitä nälkäisenä lähtisi ;). Tämä tapahtuma ja kaikki sen ympärillä on värittänyt elämääni (liian) voimakkaasti.

2. Olen 1.tyypin diabeetikko ja kärsin lisäksi ylimaallisesta migreenistä (jonka laukaiseva tekijä on alhaiset verensokerit joita ei voi täysin välttää vaikka seisoisi päällään). En muista millaista oli olla täysin terve (siitä on niiiiin kauan), mutta voisin antaa melkein mitä vaan siitä että saisin kokea sen vielä. Nykyisin sattuu aina johonkin ja elämä on melkoista säätämistä.

3. Olen todennäköisesti elämäni aikana käyttänyt tilastollisesti sinunkin päihteesi, jonkunhan se on pidettävä huoli tilastoistakin kun niitä täysin raittiitakin on. No, nykyisin asia on hallinnassa ja joku muu saa käyttää alkoholinikin. En silti ole täysin absolutisti vaikka ehkä se olisikin viisasta, muista päihteistä kuin alkoholi (jos ei niitä laillisia kipulääkkeitä lasketa?) pysyn erossa. (toim huom. tänä vuonna olen juonut yhden siiderin)

4. Sukunimeni on kuolemassa sukupuuttoon, meitä on enää kymmenen. Etunimeni on vielä harvinaisempi, saatan olla maailman ainoa täsmälleen tämän niminen, Suomen ainoa ainakin olen.

5. Kaipaan edelleen toisinaan Tampereelle mutta en ehkä juuri nyt haluaisi tässä elämäntilanteessa asua siellä. Ehkä sitten joskus eläkkeellä? (tosin päästäkseen eläkkeelle täytyisi kai ensin tehdä niitä töitäkin?)

6. Rakastan kaikenlaista käsillä tekemistä ja yleensä kaikki, mihin käsieni kanssa ryhdyn, onnistuu jos olen päättänyt niin. Jos heti alkuun on sellainen olo ettei onnistu niin hommaan ei kannata ruveta ollenkaan. Yleensä minulla on vankkumaton luottamus omiin taitoihini.

7. Mieheni on löytänyt minut (jo kuopatun) paikallistelevision suorasta lähetyksestä höpöttämästä. Hän siis näki minut ennen kuin minä hänet.

Nyt sitten tämä pitäisi paiskata eteenpäin 15 blogille mutta en taida kehdata kun tässä meni aikaakin niin kauan ja aika monessa lukemassani blogissa tämä onkin kiertänyt jo.



Ja kun nyt kerran päästiin palkintojen makuun niin lätkäistäänpä tämä tähän perään:

Tämän sain Väri-epä-suoran Miimalta ihan äskettäin (siis tästähän ei ole vielä viikkoakaan, jiiihaaaa!). Kiitos kovasti, olemme tästäkin niiiiin otettuja! Tähänkin luonnollisesti liittyi sääntöjä:

                                      Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
       - Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi                               
- Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi
- Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta

1. En pitänyt suklaasta ennen kuin tulin raskaaksi - väitin näppärästi että vauva sitä vaatii :D. No, suklaa on kyllä maistunut sittemminkin vaikka en enää raskaana olekaan. Lempparini on Fazerin pähkinäsuklaa. Ja älkää nyt sitten kuvitelko että söisin levytolkulla kerrallaan, ehei, yleensä menee vain neljä palaa päivässä!

2. Minusta piti tulla merikapteeni ja olisinkin lähtenyt merille heti kun mahdollista mutta sitten sairastuin eikä Merenkulkulaki ollut enää yhteensopiva kanssani.

3. Olen elämäni aikana ollut kolme kertaa todella rakastunut. Ensimmäinen meni naimisiin väärän naisen kanssa (ja huomasi sen itsekin, on sittemmin eronnut ;)), toinen kuoli ja kolmas on nykyinen mieheni.

4. Nykyinen mieheni on minua 14 vuotta vanhempi. Olemme nauraneet että jos olisimme tavanneet silloin kun hän oli parikymppinen niin suhteellamme ei todennäköisesti olisi ollut tulevaisuutta ;).

5. Olin varma että kuolen nuorena - nyt taitaa tosin jo olla myöhäistä :D.

6. Tykkään katsoa romanttisia elokuvia ja muuta harmitonta "hömppää" televisiosta.

7.  En ehkä pysyisi järjissäni ilman nettiyhteyksiä :D. Pidän netin kautta yhteyksiä ystäviini ja blogitutuistakin on tullut minulle todella tärkeitä! Asumme syrjäisellä sotilasalueella niin en välttämättä tapaa perheen ulkopuolisia ihmisiä joka päivä kun sitä varten pitäisi varta vasten lähteä autolla johonkin suuntaan. 

Tämän haasteenkin jätän laittamatta eteenpäin sillä huutava puolitoistavuotias vapauttaa minut siitä juuri nyt. Blogger ei ollut yhteensopiva kanssani juuri tänään mutta koittakaa saada jutuista selvää.

Jälkitunnustuksia :D
Nyt olen kuulkaas aika nolona täällä... Minähän toden totta sain tämän the Versatile Blogger Awardin myös Konkkaronkka-blogin Veralta! Kiitoksia myös Veralle! Ehkäpä nämä 14 faktaa/tunnustusta riittävät kuitenkin tältä erää :). Tahallani en unohtanut ja vähän oli sellainen kutina että ihan kuin jotain olisin nyt unohtunut... Kiitos siis Vera kun rohkeasti avasit suusi ja muistutit minua :D.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Vääränlaisia tunnustuksia ;)

Nimittäin ei vielä(kään) niitä millä olette minua ahkerasti paiskoneet, siis niitä kiertäviä juttuja, nekin tunnustukset ovat kyllä tulossa - uskokaa tai älkää ja ennemmin tai myöhemmin :D. Mutta siis minähän olen ostolakossa ollut itsekseni tässä jonkun tovin. Kumma kyllä se ei näy missään, kaikista vähiten postilaatikossa, joka on kolahdellut ahkerasti (tänään oli kesken päivää kotiin ilmestyneen miehen ilme hieman hölmistynyt kun hän kantoi postilaatikon sisältöä sylissään :D).
Tiedättehän että pikkuisemman perheenjäsenen jalka meni ja venähti ihan yks kaks. Oiva syy ostaa tennarit, eikös? Kuplan poistokorissa lojui pitkään pari meille sopivan kokoisia Molo kidsin tennareita ja lojui vielä siinäkin vaiheessa kun hinta laski niin alas että olisi ollut väärin olla ostamatta niitä kun oli pari viikkoa kuolannut. Kotiutin ne, ettei kenenkään muun tarvinnut (oi, kuinka ajattelevainen olenkaan ;)).
 Kauppareissulle mukaani lähti siis astetta katu-uskottavampi pikkuneiti tennareissa ja farkuissaan :D. Kiitoksia vaan sinne Kuplaan kovasti. Tyttö muuten kommentoi että oiiiiii ja jeeee kun tennarilaatikko avautui. Keneltä lie tuollaisen huokailun oppinut ;).
 Postilaatikosta löytyi myöskin tämä ihanuus eli Wheatin tyllihame Pikku Mineasta. Juuri sellainen kuin kuvittelinkin tai oikeastaan vieläkin pehmeämpi ja muhkeampi. Ihana! Kiitoksia Pikku Mineaan ja myös Jarnalle Tyylisuuntauksiin alekoodista (joka oli se lopullinen niitti hameen tilaamiseen :D).
 Mies kysyi että onko tuo tyllihame sinne juhliin. No, juu-uh, tosiaan ylioppilasjuhlatkin on tulossa ja miksipäs ei. Täytyy vaan miettiä sopivaa yläosaa ja kenkiä (olisiko kellään juhlakenkiä ylimääräisenä? Lapsen jalka on nyt noin 14cm pitkä että noin kokoa 23-24?).
 Tämä Nextin kissahattu kotiutui Huutiksesta, koska oli auttamatta meidän kissafanin näköinen ja onneksi juuri oikeaa kokoakin kesäksi. Ihana! Ehdottomasti muutaman euron arvoinen :).
Loppuun vielä nämä kangaskaksoset, Metsolan joutofroteeta, näiden meille ilmaantumisesta syytän Väri-epä-suoran Miimaa, joka ystävällisesti palautti nämä mieleeni - toista kertaa eivät sitten enää unohtuneet vaikka urheasti yritinkin ja sitten kuului se KLIK :D. Nyt toivotaan että loppuviikosta tulee ompelulle suotuisa! Ainakin miehellä on loppuviikko vapaata ja tänäänkin tuli yllättäen kotiin jo yhdeltätoista (hyvä etten saanut sydänkohtausta säikähdyksestä - tuolleen pelottelemaan tulee ihan kesken päivän :D).

Eihän ollut pahoja retkahduksia - eihän?

tiistai 15. toukokuuta 2012

Äidin "pieni" puoltoistavee

Oli kasvaa hujauttanut puolessa vuodessa melkein 10 senttiä. Mittaa nyt 88cm ja painoa 13,2 kiloa (nollakäyrällä pituuteen nähden). Päänympärys oli ikäiselleen keskivertoa eli 47,9cm. 
Älä muru kasva isoksi ihan vielä - äiti ei ole ihan vielä valmis.
Mitäs tämä meidän pitkä neitokaisemme sitten osaa? Tehdäänkö pieni lista ihan itsellekin muistiin? Joo-o!
Osaa kävellä ja juosta, molempia on tehnyt siitä asti kun uskalsi päästää tuesta irti eli reilut puoli vuotta jo (ja äiti juoksee perässä - välillä isikin). Kiipeilee sujuvasti ylöspäin, alastulossa on välillä toivomisen varaa (välillä jäädään jopa jumiin sinne yläpäähän kun huomataan ettei uskalletakaan enää alas). Pukemisessa avittaa kovasti hihojen ja lahkeiden kanssa muttei ala pukeutumaan omatoimisesti. Omatoimisesti onnistutaan saamaan vain pipo päähän, kenkiä treenataan nyt kovasti (yleensä äidin kengillä, ne kun sujahtavat jalkaan paljon helpommin kuin ne omat).
Keksi pari viikkoa sitten että kirjojen lukeminen on kivaa - ennätyksemme on nyt neljä kuvakirjaa peräkkäin (tämä siis lapsen kanssa jota ei muutama viikko sitten kiinnostanut kirjat ollenkaan, eikä istunut paikoillaan kuin sekunnin kerrallaan). Yleensä kirjoista etsitään sitä ehdotonta lemppariasiaa joka on "kisssa". Muita tähän asti aktiivisessa käytössä olleita sanoja ovat äiti, isi, kakka, täällä, mitä, näköjään, eiiii, kuaak kuaak (mitä ankka sanoo), kankka (ankka), ttä (vettä)... Kuinkas näitä ei nyt muistakaan kun yrittää kirjata ylös, no, ainahan tänne voi lisätä jos muita tulee mieleen.
Leikkii sujuvasti vähän kaikella, suosikkeja ovat pikkulegot, joilla ei yleensä saa leikkiä. Kerran seurasin vierestä että mitä pikkulegoilla tehdään, tyttö istui hiljaa ja lajitteli niitä kasoihin, oikealle renkaat, keskelle kaikki keltaiset ja vasemmalle muut (aina ei äitinä tiedä olisiko huolissaan vai iloinen ;)). Tärkeäksi ovat tulleet myös kummityttöni vanhat nukenvaunut ja nuket, joululahjaksi saatu potkuauto ja oma unipehmolelulammas. Mutta leikkii tyttö sujuvasti vielä autoilla ja lentokoneillakin. 

Syöminen sujuu jo taaperoenergialla ja käytössä ovat haarukka, lusikka ja omat sormet. Pääasia on että ruoka maistuu, sen keittiön ehtii sitten siivota myöhemmin (kuuraan sitten kunnolla kun lapsi oppii pitämään ne ruuat lautasella, olisiko joskus kymmenen vuoden päästä hyvä?). Toistaiseksi uppoaa melkein mikä tahansa lämmin ruoka, kylmien asioiden kanssa on vielä opettelemista (turha tarjota jäätelöä tai jääkaappikylmää kurkkua esim.). Mukista juominen on juuri tulossa hallintaan, pitkään sitä onkin treenattu! Keittiönpöydän ääressä voi tehdä muutakin kivaa:
Tämä soittaminen on nyt ihan kuuminta hottia! Ja kylläpä vain pitäisi tämänkin olla video niin kuulisitte kuinka hienosti hän soittaa ja kuuntelee mitä soittaa! Meillä näköjään hypättiin sen helistinvaiheen jälkeen suoraan koskettimiin, onneksi sentään paidassa on vielä helistimiä ;).

Mitäpäs muuta? Omaa tahtoa osataan jo ilmaista - etenkin väsyneenä, ihana esiuhmaikä! Pottailua harjoittelemme muutaman sekunnin päivässä (voisiko joku kertoa kuinka sen lapsen saa istumaan siinä potalla paria sekuntia pidempään? Sen pottailusta kertovan kirjankin lapsi on jemmannut niin etten ole nähnyt sitä moneen viikkoon). No, hiljaa hyvä tulee? Tämä tyttö on kyllä muutenkin sellainen että näyttäisi oppivan juttuja kerrasta eli tuumailee ne ensin päässään ennen kuin näyttää että kyllä minä jo tämän osaan - ei auta hoputtaa!

Maailman ihanin pakkaus, äidin pieni - nyt ja aina!

Ja olishan tähän voinut mainita että suussa on 16 hammasta ja että kengän koko kasvoi hujauksessa ja on nyt 23,24 tai 25, riippuu vähän merkistä ja mitoituksesta, virallisesti kai 23 vielä. 

maanantai 14. toukokuuta 2012

Paluu menneisyyteen?

Elvytimme eilen lapsuuteni jokavuotisen perinteen ja matkasimme Ähtärin eläinpuistoon. Matkalla nappasimme mukaan myös oman äitini ja kylläpä olikin mukava Äitienpäivä!
 Rattailla loikkaa näemmä näin pitkälle :D.
 Pari rakkaintani tiirailemassa muistaakseni poroja. 
Sää suosi todellakin, ei ollut liian kylmä eikä liian kuuma. Tuulikin loisti poissaolollaan, samoin kuin hyttyset (niitä en kyllä kaipaisi ollenkaan mutta kaipa se pian alkaa inisemään taas). Myös eläimet olivat enimmäkseen hyvin näkösällä eli melkein jokaisen lajin onnistuimme näkemään. Suosittelenkin ihan jokaiselle tuolla vierailemista jo näin keväällä kun kävijöitäkään ei vielä ole ruuhkaksi asti.

 Alkaako teitä jo hirvittää?
 Parasta oli koko perheen mielestä oli varmaankin nämä leikkisät karhunpennut (onneksi eivät olleet päiväunilla). Hämäävän lutusia karvapalloja olivat näiden vanhemmatkin, mutta enpä haluaisi karhuun törmätä metsässä, mielelläni katselen niitä näin eläintarhassa turvallisen välimatkan päästä.
 Karhuilla oli samantapainen karusellikin kuin meidän takapihalla, tyttö taisi olla hieman ihmeissään kun tunnisti karusellin ja karhut muistuttivat pehmoeläintä mutta liikkuivat :D.
Taitavia ovat kiipeämään ja tasapainottelemaankin nämä eläimet. Ei kannata siis kiivetä karhua pakoon puuhun ;).

Itselleni jäi mieleen erityisesti saukko, tuo eläin jonka kanssa mieheni sujuvasti keskustelee (mieheni puhuu sujuvasti suomee, savvoo ja saukkoo). Tyttö kutsui saukkoa sanalla "kisssa" ja kyllähän nuo vähän kissaakin muistuttavat. Kotimatkalla autossa tosin oli hallussa jo "sau-sau"kin kun juttelimme kaikesta mitä olimme nähneet.

Olen onnellinen siitä että ehdin tuon reissun äitini kanssa tekemään, hieman oli haikeuttakin ilmassa kun muistelimme menneitä mutta ehdottomasti oli tekemisen arvoinen retki!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Onnittelusoitto

Onnellista ja aurinkoista Äitienpäivää kaikille meille arjen sankareille! 
Meidän perhe suuntaa nyt mummalaan ja voi olla että keksitään vielä jotain muutakin ;).

torstai 10. toukokuuta 2012

Päätön lapsi helistinpaidassa

Ihan päätöntä meininkiä? 
No juu, on todellakin sellaisena aamuna kun ei mennä ulos... Lapsi on ehtinyt yhtä ja toista (tai ainakin yhtätoista jos äidiltä kysytään) kiellettyä asiaa yhden parituntisen aikana. Onneksi tämänikäisen voi laittaa päiväunille ja onneksi tänään se sattui nukahtamaankin niille ihan ilman pomppimisia. Ei menty ulos koska satoi vettä ja koska yö oli nukuttu huonosti ja koska äidillä oli pää kipeä... No, ulkona olisi kyllä ollut helpompaa (jos ei laske kyykäärmeitä ja syviä ojia haitoiksi?).
Meille kotiutui Metsolan helistinpaita koossa 92cm (mieluusti olisin kotiuttanut kokoa isomman mutta kun kaupasta oli se koko loppu), kuvissa näyttää ettei hihoissa olisi kasvunvaraa mutta kyllä niissä onneksi on, tuo hihojen kapeus vaan saa sen näyttämään siltä että olisi ihan sopiva vaikkei vielä olisikaan. Housut on muuten omaa tuotantoa, taskut ja kaikki, eilen illalla huomasin akuutin keltaisten housujen pulan (juu, tuo lapsi ei tosiaankaan mahdu enää 80 senttisiin Metsoloihin) ja surautin nuo joustofroteehousut. No, innoissani saatoin unohtaa (syömisen lisäksi) että minkäskokoinen lapsi mulla olikaan eli reiluthan nuo on vielä mutta se on onneksi asia joka korjaantunee syksyyn mennessä. Muuten kyllä tykkään kovasti. Keltainen joustofrotee ja resori on muuten meidän lempparikangaskaupasta eli Fabriinasta.
Loppuun vielä fiilistelykuva siitä ulkoilusta, näin aurinkoista oli toissapäivänä meidän takapihan hiekkiksellä. Meidän ihan takapihalla on iso hiekkalaatikko (jonka juuri itse raivasimme, viiteen vuoteen sitä ei kuulemma ole käyttänyt kukaan) ja liukumäki, karuselli ja keinut. Harmi vaan että siellä tosi harvoin käy ketään muita alle kouluikäisiä lapsia. Pari päivää sitten näin äidin kolmen pienen lapsen kanssa meidän alueella ja oli ihan siinä ja siinä etten juossut perään kyselemään että muutatteko tänne :D.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Ihana kissapaita

Lapsi on hulluna kissoihin, etenkin siihen mustavalkoiseen joka asuu meillä (kissa ei ehkä ole lapsesta samaa mieltä). Niinpä minäkin sitten vierailin Lastenpuoti Kuplan  poistokorilla. Itse asiassa kahdesti. Klikkasin kissapaidan koriin ja otin pois - puoli vuorokautta (ja yhtä mustaa silmää) myöhemmin iski paniikki, pakkohan se kissapaita on saada! Huh, se oli siellä vielä ja tällä kertaa en enää poistanut sitä korista. 
 Lapsi palkitsi paitapostin kokopäivähymyllä jomottavasta silmäkulmasta huolimatta ja tänäänkin vielä paita olisi pitänyt saada päälle (tyhmä äiti haluaa että vaatteita pestäänkin välillä). Eilen hienosteltiin vähän tyllihameessa ja pehmustettiin olohuonetta ;D.
 Yksi musta silmäkulma viikossa on mielestäni tarpeeksi, mutta ei, en silti aio kääriä lasta pumpuliin tai vuorata kaikkia kulmia patjoilla (välillä kyllä tuntuu että olisi syytä). Musta silmäkulma saatiin kun lennettiin pää edellä päin sängynpäätyä, lentorata oli hieman epäonninen (ilmeisesti navigointivirhe ja liian suuri tilannenopeus) ja hetken aikaa näytti pahalta sillä silmän yläpuoli turposi valehtelematta ainakin nelinkertaiseksi. No, näkö on tallella ja turvotuskin laskenut ja vähään aikaan ei tarvita luomiväriä (ellei sitten toiselle puolelle hieman tasapainottamaan?).
Kiitoksia nopeasta palvelusta Kuplaan ja 1-vuotiaan erityiskiitos siitä että paita oli kääritty kivasti rapisevaan silkkipaperiin josta riitti riemua loppupäiväksi. Aurinkoista viikkoa kaikille lukijoille!