Talven yllättäjä - kiva kompromissi

Tiedän olevani pitkäselkäisen (ja pitkäkätisen) tytön äiti, silti se saattaa joskus yllättää. Luulin että meidän talvihaalariasiat ovat enemmän kuin kunnossa mutta niin sitä voi erehtyä. Pari viikkoa sitten (ennen kuin talvi edes kunnolla alkoi) alkoi näyttää siltä että neljästä meillä olevasta haalarista kolme alkavat näyttää niska-haaramitalta (ja hihoista) huolestuttavan pieneltä. Jopa ne 104 senttiset Ticketit joiden todellakin luulin menevän heittämällä juuri 3-vuotta täyttäneelle koko talven. Ällistyttävää ja luulen tytön taas venyneen.

Päätin pelata varman päälle ja varmistua siitä että meillä taatusti on joku sopiva haalari koko talven ja ostaa yhden uuden haalarin. Sopivasti osui silmiini Booztin puoleen hintaan tarjoama Ticketin pinkki-oranssi Morton haalari ja klik vaan olin ostanut sen koossa 110 (nyt näyttävät olevan taas täyteen hintaan).

Ja tämähän on jo ihan täysin käytettävän kokoinen niin kuin sen oletinkin olevan. Lahkeissa on varaa kasvaa mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljon, hihat ja niska-haara ovat täysin sopivat.

Niin ja väri on sopiva kompromissi! Minähän olisin tykännyt kokopinkistä ja tyttö oranssista, tämä vaihtoehto miellyttää kumpaakin. Tyttö huokaili ihastuksesta kun otin haalarin paketista "ihana haala(r)i, toooosi inana". 

Ja tältä puolelta kun kuvaa niin voi kuvitella kokonaan pinkiksi ja miettiä että olisiko se sittenkin ollut liian pinkki :D.

Kivoja kyykistelykuvia, eikös? Vähän enemmän toivoisimme vielä lunta niin voisi lähteä suksiostoksille. Nyt saa sataa kun lapsikin taas uskaltaa lumella kävellä (kiitos vaan perhetyöntekijällemme hyvästä rohkaisusta).

t: L-E

Huhuiluja

Huhuu täällä ollaan vaikka hiljaista onkin ollut blogin puolella. Allekirjoittanut on voinut huonosti ja hetihän se heijastuu tännekin hiljaisuutena. Toivon valoa tunnelin päähän ja odottelen kuun vaihteen sairaalavisiittejä (vaikka tuskinpa niistä heti mitään hyötyä on - pessimisti ei pety).

Isänpäiväkortti oli tänä vuonna näin hieno - isikin tykkäsi. 3-vuotiaallamme on nykyisin (pakosta) ihan omaakin elämää vaikka vielä kotihoidossa onkin. Äidistä jännää kun toinen vaan reippaasti vilkuttaa että heippa (välillä tekisi mieli vähän itkeä tirauttaa että vauvani on jo niin iso ja reipas). Kiitollinen kyllä olen että apua saa kun sitä pyytää tai oikeastaan en edes pyytänyt vaan sitä jopa neuvolan kautta tarjottiin (vaikka kyllä se vähän hätkähdytti että saamme apua äidin vaikean sairauden takia).

Ja valmistuivathan nämä Minni-lapasetkin vihdoin vaikka niin monta viikkoa niissä meni että epäilin jo UFOksi. Pikkutyyppi meinasi pyörtyä onnesta että kaipa ne Minniksi tunnistaa. 

Niin ja aloitin jo aleshoppailun... Tätä takkia kyttäilin ja kun Booztilta sai alen päälle pienen lisäalen niin tilasin ettei tarvitse enää kyttäillä ja hyvä niin sillä ihanahan se on (ja niiiin sopiva vuoden päästä mutta josko vähän kevättalvella jo käyttäisi). Pakkomiellekuosi - check. Seuraavaksi sitten mietitään niitä housuja mitä tämän kanssa pidetään.

t: L-E

P.S. Meinasin kertoa teille verenpainettani nostattaneen kertomuksen facebookissa luvatta jaetusta neuleohjeestani mutta koska se asia (ilmeisesti) on nyt järjestyksessä niin se siitä sitten taas (tällä kertaa). Kummallisen häilyviä on ihmisten käsitykset kyllä siitä mitä saa ja mitä ei saa jakaa...

Kuomat

Olen edennyt äitiydessäni siihen vaiheeseen että omistan koko postauksen Kuomille. Kas siitä puhe mistä puute? Jokaisena aikaisempana talvena meillä on Kuomat olleet kovassa käytössä, viime talvena oli jopa kahdet. Tänä talvena ajattelin että testataan jotain muuta ja hankin Reiman huopakengät pakkasia odottamaan... Nyt en olekaan enää ihan varma, satuin nimittäin näkemään mummalareissulla kaupassa nämä:

Punaiset valkopilkulliset putkivarsi-Kuomat ja niin muuten näki tyttökin "äiti katso Minni-kennät". Joo, onhan ne mutta jätin ne sinne kun ei tarvita (muka, ehkä...).

Itseäni kiusatakseni kävin sitten ihan vaan katsomassa mitä muuta Kuomiokoski lapsille valmistaa ja olihan siellä yhtä ja toista mitä voisin meille kuvitella, etenkin jos lapsi menee päiväkotiin. Tässä muutama poiminta.

Kuoma Gloria, koot 23-42 

musta, vaaleanpunainen, violetti, lila

Kuoma Pörri, koot 20-39

musta, viininpunainen

Mutta sitten tulin huomanneeksi nämä uutuudet eli huopakengät!

 Kuoma Otso, koot 23-35

musta (harmaa?), punainen, valkoinen

Myös naisille ja miehille näytti olevan omat mallinsa! Vähän alkoi kiinnostaa nämäkin että missähän pääsisi näkemään? Tuleehan se talvi taas vuodenkin päästä (vaikka juuri nyt epäilen tämänkin talven tulemista).

Mitenkäs teillä - löytyykö Kuomia että joo vai ei?

t: L-E

Poniperhe ja neuvolakuulumisia

Toisinaan on mukavaa että oma äitini on säästänyt edes jotain (vielä muutama vuosi sitten kuvittelin että hän on niin siisti ettei omaa minkäänlaisia jemmoja - olin väärässä). Palasimme mummalareissulta allekirjoittaneen kovin 80-lukulaisen My little pony- perheen kanssa. Leikittää hyvin myös seuraavaa sukupolvea ja sai huomattavasti paremman vastaanoton kuin lahjaksi saatu prinsessamekko joka on kuulemma kamala (äitinsä tyttö vaikka onkin saanut muodostaa mielipiteensä ihan itse).

Keskiviikkona poikettiin neuvolassa ja siellä todettiin tytön osaavan yhtä ja toista tarpeellista (jopa äitikin yllättyi kun ei tiennyt tytön kaikkea kysyttyä osaavankaan). Sormi meni suuhun vain silloin kun piti näyttää polvet, ei vissiin oltu tajuttu niistä jutella ollenkaan... No, nyt tietää nekin ja varmuuden vuoksi opeteltiin samaan syssyyn kyynärpää ja olkapääkin. Vieläkö mahtaa olla jotain ruumiinosia mistä ei olla muistettu puhua?

Asia mitä kummastelin oli se että neuvolantädin mielestä 3-vuotiaan pitäisi osata potkia palloa molemmilla jaloilla. Yritin kysellä että miksi muttei hän osannut selittää sitä vakuuttavasti. Sanoin että olenhan minäkin yksijalkainen ollut aina ja jalkapalloilijaa tytöstä ei kai tule mutta silti pitäisi kuulemma kotona treenata toisellakin jalalla potkimista. Täytyyköhän sitten minunkin vaikka olen tähän asti selvinnyt ihan ilman?

Virallinen seisomapituus (vieläpä ihan ilman itkuja mitattu - toista se oli puoli vuotta sitten) oli 101,7cm - ilmankos kesän jälkeen kaapista ei löytynyt nilkkapituisia housuja ollenkaan. Vaatekoko tänä talvena 104/110 ja kengät kokoa 28/29.

Tytön mahdollinen kerhoon tai osa-aikaiseksi päivähoitoon meno on mietityttänyt viime aikoina mutta asiat ovat kovin auki. Jos minä en pysty kuskaamaan niin kuka sitten? Tai jos pystyn viemään mutta en sairastamiseni vuoksi voikaan hakea pois? Elämä on toisinaan aika raskasta ja monimutkaista kun eteen heitetään haasteita joille ei voi mitään. Päivä kerrallaan on ollut hyväksyttävä se etten ole pystynyt olemaan sellainen äiti kuin olisin halunnut. 

t: L-E

P.S. Saattaa olla että ostin tänään tytölle yhden talvitakin Booztilta siksi talveksi joka tulee vasta vuoden päästä.