Ostolakko opettaa

Kun on ostolakossa ja huomaa ettei lapsella ole hupparia on luonnollista ajatella että sellaisenhan voisi tehdä itse. Viime kesän palasiksi jäänyt huppariompeluprojekti kun oli vielä tuoreessa muistissa päätin tällä kertaa turvautua neulottuun versioon ja valmista tulikin suit sait sukkelaan.

Huppu halusi mansikaksi ja eteen lisäsin sitten mansikkataskut ettei huppu olisi niin irrallinen. Aika herkullinen tuli vaikka itse sanonkin. Ihan valmishan tämä ei ole vielä, siis ehkä - mietin vuorittaisiko hupun vielä trikoolla mutta kotona ei ollut mitään sopivan väristä (:O).

Hiekkalaatikon lapiotarjonta oli onneton tällä kertaa: yksi kissanhiekkalapio (lieneekö kovinkin tarpeellinen?) ja yksi josta varsi poikki. Niin, eikä tuolla kuvassa pilkottavalla kaivurillakaan voi kaivaa, se on rikki - aika ankeaa :D.

Tänä vuonna tyttö osaa jo kiivetä liukumäkitelineen haastavat portaat ylös. Ehkä ensi vuonna uskaltaa jo laskea liukumäestä alas tai keksii kuinka tuolta muulla tavalla pääsee alas. 

Ja koska huppariprojektista jäi päälle hyvä draivi niin ei muuta kuin seuraavan projektin kimppuun. Tyttöhän rakastaa yli kaiken Maisaa ja Maisan pandaa ja koska minulla oli sunnuntaina aikaa olla itsekseni niin lähti projekti vähän lapasesta. Vai mitä sanotte tästä: 

Tulin sitten maalanneeksi t-paitaan sekä Maisan että pandan vaikka tarkoitukseni oli vain testata josko reilun vuoden (ainakin) käyttämättömänä olleet kangasvärit olisivat kuivuneet käyttökelvottomiksi. Eivät siis olleet, onneksi. Lopputuloksena oli yksi äärimmäisen onnellinen 2,5-vuotias eikä tuo paita äidistäkään hullummalta näytä.

Paita on laadukkaan oloinen Kappahlin luomupuuvillainen perusteeppari, hintaa 4,95 - paitsi että ostettu osta kolme maksa kaksi tarjouksen aikaan eli varsin kohtuuhintainen Maisa-paidaksi ;).

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt noita paitoja tekisi mieli maalailla enemmänkin. Lapsi ainakin on jo kysellyt Keke-paitansa perään - saa nähdä tuleeko Kekekin vai jotain ihan muuta.

t: L-E

Kesä yllätti

En odottanut kesän tulevan vielä toukokuussa mutta niin se vaan tuli. Viime vuonna tuntui kuin kesää ei olisi ollut ollenkaan ja nyt tuntuu että se on kestänyt jo pitkään - vaikkei virallisesti ole vielä edes alkanut. Ollaan nautittu ulkoilmaelämästä täysillä joten blogissa on ollut hiljaista (olisko kovasti ollut kävijöitäkään jos kaikki muutkin ovat nauttineet kesästä).

2,5-vuotias sai eilen potkulaudan isoenoltaan ja on nyt yhtä syvästi rakastunut siihen kuin Keeneihinsäkin. Molemmat rakkaat yllä käytössä. 2,5-vuotias on siitä jännä että on yhtä aikaa niin iso ja samalla vielä niin pieni, koskaan ei voi tietää että osaako ja uskaltaako kokeilla jotain. 

Olin varma ettei tyttö aja tuolla vempeleellä metriäkään kun potkupyörän kanssa on eieiei-kausi mutta yllätyinpä taas. Tämä tyyppihän on syntynyt potkuttelemaan, olisko tuo geeneissä? Sekä minä että mieshän ajamme Kickbikella eli onpa tuo sitä potkuttelua nähnyt - ei tarvinnut opettaa. 

Heti oli myös käsitys siitä kuinka potkulauta kootaan ja mikä osa kuuluu minnekin - harmi vaan että muutama osa jäi välistä puuttumaan ja joutui nöyrtymään isimiehen kokoamisapuun. Kaiken huipuksi isimies oli ai-van lii-an hi-das kokoamisessaan.

Iso tyttö keinuu tietysti isojen keinussa. Vauhdin ottaminen ei vielä (onneksi) suju itse eli äiti saa päättää kuinka kovat vauhdit uskaltaa antaa. Kypärä voi olla tässäkin hommassa vielä tarpeen, toisinaan kun unohtuu se kiinni pitäminen.

Tulppaaneja nousi pilvin pimein takapihalle vaikka en viime vuonna nostanut sipuleita ollenkaan ylös (en muista ikinä, kuuluisiko niin tehdä?). Samoin nousi voikukkia mutta kauniitahan nekin. 

Tytön vaatteista sen verran että ihanat musta-valkoraidalliset froteecaprit ovat ystäväni ompelemat - kiitoksia sinne kovasti edelleen! Kätevää tehdä vaihtokauppoja, meille ystäväni ompelemia ja sinne minun neulomiani. Oranssi-valkoraidallinen t-paita on paikallisen yrityksen tehtaanmyymälästä jossa kävin tytön kanssa perjantaina ostamatta mitään eli ostolakko on edelleen sujunut suunnilleen tässä kesän sivussa ja kesäkuun lainanmaksua odotellessa. 

Tämä ajoittainen ostolakkoilu kyllä edelleen muokkaa kulutustottumuksiani. Minusta on tullut kovin harkitseva kuluttaja. Kyselen usein itseltäni että tarvitaanko me tätä tosiaan, voidaanko me elää ilman tätä? Usein vastaus on että ei tarvita ja voidaan elää. Harvemmin enää törmään vaatteeseen joka on pakko saada. Esimerkiksi tämän kevän ulkovaatemallistoissa ei oikein tunnu olevan mitään niin ihanaa että haluaisin ostaa jemmaan isommassa koossa. 

t: L-E

Äidin uudet kulkimet

Saanko esitellä: S niin kuin Superwoman tai SuperÄiti!

Sain äitienpäivälahjaksi uudet lenkkarit (Skechers Liv 12470 GYPK) ja on kuulkaas ihanat! Näissähän on tuollainen rullaava pohja että juoksentelu sujuu kuin itsestään (ainakin tuntuu siltä). Kevyet ovat tietenkin ja varpaani ainakin näin alkuun tykkäävät - mullahan on aikoinaan ollut paljonkin ongelmia nimenomaan lenkkareiden kanssa mutta ei onneksi enää viime vuosina (kop kop).

Ensimmäisellä askeleella ajattelin että tuntuupa oudolta mutta jo seuraavalla totesin että onpa muuten hyvät! Nämä tuntuvat tukevan jalkaani juuri siitä oikeasta kohdasta mistä useemmat kengät ei. Näillä tein onnistuneesti jopa potkupyörälenkin (koska en muistanut vaihtaa kenkiä) vaikka ajattelin etteivät soveltuisi siihen - toki pohjissa on vähän liikaa pitoa siihen jalanvaihtamiseen.

 Ihan ekat lenkkarit ikinä jotka tulivat vaihtonauhojen ja esittely dvd:n kanssa. Ja kyllä, toki vaihdoin pinkkiin - kuka hei käyttää valkoisia nauhoja jos on vaihtoehto? Nyt sinne lenkille lähtee ihan mielellään taas vähän aikaa.

 Viime päivät on tehty pääosin kahta asiaa - kuskattu hiekkalaatikolla hiekkaa ja keinuttu. Tai lähinnä lapsi on - minä olen vain nauttinut ihanista säistä ja hyttysettömyydestä (ne ovat kuulemma jo heränneet sankoin joukoin mutta eivät ole vielä löytäneet meidän leikkipaikalle päiväsaikaan). Aikamoinen kontrasti näillä säillä siihen alkukuun palelemiseen (joka kesti kahdeksan piiiiitkää päivää).

Ostolakko voi sikäli hyvin että hiekkalaatikolla ei ole käynyt ostelu edes mielessä. Pieni hupparittomuuskriisi meillä oli kun huomasin entisten jääneen pieniksi mutta miehen työkaverin tyttöjen vanhoista löytyi parikin verkkapukua ja kriisi oli ohi. Nyt ei ole ollut enää edes hupparikelejä vaan kaapista on akuuttiin t-paitapulaan kaivettu ne muutamat viime kesäiset jotka vielä sopivat. Suosikki taitaa olla tuo keinukuvan muuvvi-paita  (smurffit on nyt in! Kiitoksia vaan isimiehelle joka on katsonut kyseisen leffan tytön kanssa jo useaan kertaan).

Kesäkuussa taidan joutua kotiuttamaan muutaman t-paidan lisää tytölle ellen sitten ole reipas ja ompele itse. Kun vaan tietäisi että tuleeko niille oikeasti tarve vai loppuuko kesä toukokuuhun. 

Aurinkoista viikonloppua toivottelee L-E

Pyöriä kiikarissa :D

Meillähän on tytöllä Madisonin Potkupete, jossa tällä hetkellä on apupyörät. Kyl-lä - a-pu-pyö-rät! Potkupyörän kanssa sattui ja tapahtui sen verran monta kaatumista ja törmäilyä että tyttö alkoi pelätä koko kapistusta. Nyt taas kelpaa ajella kun pyörä ei kaadu heti kun unohtaa pitää jalat maassa. Luulen että nuo ei kyllä pitkäksi aikaa pyörään jää, kunhan tyttö saa itseluottamuksensa takaisin.

3-vuotissynttärit häämöttävät vasta lokakuussa mutta nyt kun kauppojen pyörätarjonta on laajimmillaan niin tyttö on halunnut koe"ajaa" suunnilleen jokaisen näkemänsä ja mitä isompi pyörä sen parempi. Eli synttärilahjaksi on syksymmällä luultavasti hankinnassa pyörä, täytyy vaan muistaa sitten aleaikaan olla tarkkana ja vähän jo tuumailla mikä olisi kiikarissa. 16" pyörä luultavimmin.

Mummalan naapurintytöllä oli tuollainen limenvihreä 18" Puky ja se olikin ensimmäinen pyörä jonka päälle tyttö uskalsi istumaan. Ihan ei yltäneet jalat vielä polkemaan mutta lähellä oli. En muuten edes tiennyt että tuollaista välikokoa kuin 18" on olemassa :O.

Itse olen hirmuisen ihastunut tuohon Crescentin Svavaan, tuota lilaa versiota en ole kyllä nähnyt livenä kun Prismalla on myynnissä vain se vaaleanpunainen mutta kumman tahansa värin kelpuuttaisin ja luulen että tyttökin. Laadullisestikin tuntuu hyvältä että jos sopiva ale sattuu vastaan niin meille - kiitos!

Tunturi Ginger

Madison Helmi

Helkama Soma

Huomaatteko että lähes kaikki pyörävalmistajat olettavat tyttöjen haluavan pyöränsä pinkkinä! Muita vaihtoehtoja on lähes mahdotonta löytää. En oikein ymmärrä miksi polkupyörän(kin) pitää olla sukupuolta korostava juttu. Hankaluuksia tämä tuottaa etenkin niissä perheissä joissa pyörän olisi tarkoitus periytyä siskolta veljelle tai päinvastoin. Arvaatteko miksi mummalan naapuriin oli kotiutettu limenvihreä Puky?

Helkama Jopo

 Tunturi Poni

Nopsa Fleur

Tarjolla olisi myös klassikkojen toisintoja kuten Jopo ja Poni mutta en ole vielä täysin vakuuttunut miksi valinta kohdistuisi juuri noihin. Ulkonäköhän miellyttää tietysti mutta ajettavuus askarruttaa. Toki teillä on vielä muutama kuukausi aikaa puhua näiden puolesta minulle.

Tämä Nopsan Jazzy olisi muuten ulkonäöltään aika simppelin mukava, täytyy varmaan käydä katsastamassa livenä tämäkin.

Milläs teidän lapset ajelee ja miksi? Nyt saa kertoa kaikki hyvät ja huonot puolet oman perheen ajokeista, etenkin jos ne koskevat jotakin näistä ylläolevista.

Kerrottakoon vielä millä itse ajan. Minulla on Tunturi Park Cafe (vihreä, 7-vaihdetta, vuosimallia en muista 6v. ikää ainakin) ja Kickbike Sport G4 (punainen samaa ikäluokkaa kuin Tunturini). Jälkimmäisestä lisätietoa täällä. Hieman täytyy tytön vielä kasvaa että saa oman Kickbiken, tänään juuri osuimme sattumalta kävelykadulle koeajamaan noita. Mieheni tarvitsisi uuden sillä on ajanut omallaan sen verran hurjia kilometrimääriä vuosien varrella että uusiminen alkaa olla aiheellista.

t: L-E

P.S. Unohdin kertoa että kelpuutan kyllä myös käytetyn hyväkuntoisen jos sopiva sattuu vastaan.

Shoppailupäivä ostolakossa :D

Tilasin MiniMintistä nahkaiset Muumi-kerhotossut vähän aikaa sitten kun ne olivat pienessä alessa. Juuri nyt tytöllä on vielä sopivat tossut mutta nämä ovatkin seuraavaa kokoa eli jäävät odottamaan ensi syksyä ja talvea. Muumeista tykkäävä lapsukainen oli niin riemuissaan että kiskoi tossut suoraan paketista villasukkien päälle ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa. Meillähän on edelleen vilpoisaa kun sitä lämmitystä ei ole, tämä siis selittää villasukat joiden ansiosta tossut olivat sopivammat.

Sitten niihin tämänpäiväisiin. Tulin aamulla tilaanneeksi itselleni Booztilta kahdet farkut kun tänään sai kymmenen prosentin lisäalen jo alennetuista ja koska oikeasti minulla on tarve housuille (enkä muistanut ollenkaan olevani ostolakossa ennen kuin olin jo tilannut :O Kylmyys hidastaa aivotoimintaa?). Olen jo pidempään ihmetellyt miksi liikun niissä yksissä ja samoissa housuissa - aina! Sitten huomasin että minulla ei ole muita lähellekään sopivia. Kaikki kaapista löytyvät ovat siis liian isoja! Äskettäin tilasin Campadrelta muka tavoitefarkut jotka osoittautuivat sopiviksi tai jopa vähän isoiksi vyötäröltä... Nyt sitten toivon että ne tänään tilatut olisivat sopivia tai lähden sitten vaan pokalla ulos pitkissä kalsareissa (mulla ei ole legginssejä, oikeasti, on vain pitkiä kalsareita ;)).

Tänään käytiin toki myös livekaupoilta sillä kotonahan on sateisella säällä entistä kylmempää ja kalseampaa. Itse selvisin kohtalaisen vähin vaurioin eli ostolakkoa sen enempää rikkomatta (sehän kosahti jo aamulla - paitsi jos olen vain tytölleostolakossa). Mies shoppaili sitten lämpimikseen, hänhän ei lakkoja tunne. Tyttö sai Lindexiltä tuon yllä olevan kuvan tiikeritunikan (t-paidan?) ja kolmet legginssit (joille on ollut tarve jo piiiiitkään mutta äiti-ihminen ei ole saanut ostettua :O. Vihreät, turkoosit ja mustat).

Jesper Juniorissakin poikettiin pitkästä aikaa ja ihailtiin Reiman angry birdsejä. Possut olivat tehneet eniten kauppansa. Tuohon vaaleanpunaisuuteen meidän tyttö ei vaan sovi joten meille lähti punainen piristys (myyjäkin kovasti vakuutteli että hyvin voi tyttökin punaista pitää ja olimme kaikki samaa mieltä). Rusettia vaan päähän niin tuskin sitä kukaan pojaksi luulee ;).

Kyselin onko näistä vielä pesu- ja käyttökokemuksia ja myyjä sanoi itse pesseensä possupaidan jo useaan kertaan ja ainakin se oli selvinnyt pesuista moitteetta. Eli odotukset korkealla, hiplaustuntuma ainakin oli hyvä!

Ei pahasti vielä mennyt metsään ostolakko, eihän? Kun tarkoitus sitä on kumminkin jatkaa ihan koko kuu. Sen verran hyötyä näistä kuitenkin on että ostaessa tulee harkittua enemmän ja nykyisin saatan jopa jättää ostamatta jos en pysty tarpeeksi hyvin itselleni kyseisen ostoksen tarvetta perustelemaan. Olen siis oppinut jotain ja koko ajan toivottavasti opin lisää!

t: L-E

P.S. Tämä kirjoitus tulee näin myöhään koska meillä katkesi tänään sähkötkin taas - liian monta sähkölaitetta + rakennuslämmitin yhtäaikaa`on liikaa. 

Automarketissa lämpöä etsimässä

Ei mennyt maalämpöön siirtyminen meidän suunnalla kuin Strömsössä. Toukokuun alusta asti olemme olleet ilman lämmitystä ja lämmintä vettä. Tilanne jatkuu näillä näkymin samanlaisena vielä alkuviikkoon (toivomme että vain maanantaihin mutta naureskellen puhumme keskiviikosta). Hommassa meni aika monta asiaa pieleen ja arkeen tuli vähän ylimääräistä happeningiä. Kotona olemme kuitenkin olleet koko ajan ja antaneet auringon lämmittää - niin ja uuni on ollut ahkerammassa käytössä kuin yleensä. Kaipaamme kyllä jo etenkin suihkua kovasti - allekirjoittanut on pessyt hiuksensa jo kahdesti kattiloissa lämmitetyllä vedellä. 

Päiväretkiä on tehty automarkettiin lämmittelemään, harmi ettei siellä ole suihkupalvelua tai pullotettua lämmintä vettä - ei niistäkään siis ihan kaikkea saa vaikka joskus siltä tuntuukin :D. Onneksi ne ovat auki myös sunnuntaisin vaikka ei kai ne mitään ostolakkolaisen paratiiseja ole. Neljättä päivää ostolakossa ja se on näemmä ihan hyvin mennyt tässä kaiken muun sivussa.

Toissailtana kun lisäksi katkesivat sähköt niin istuimme miehen kanssa pimeässä ja nauraa hekotimme hervottomasti. Tilanne oli jotenkin koominen - ainakin tragikoominen. Kun mies meni vessaan ja tottumuksesta napsaisi valokatkaisijaa niin huusin perään että ota samalla lämmin suihku... Pimeän keskeltä kuului asianmukaista hekottelua.

Nyt sitten odottelemme alueelle iskevää vauvabuumia noin 9kk:n päästä kun ihmiset ovat hakeneet lämpöä toisistaan. Meillehän ei luonnollisesti perheenlisäystä ole tulossa sillä pikkuihminen on nukkunut keskellämme koko viileän episodin ajan (ennenkuulumatonta ja toivottavasti ei pysyvää) etenkin kun jo ennestään oli flunssassa. 

Torstaina kävimme muuten neuvolassakin lämmittelemässä ja tytön tuoreet mitat 2,5-vuoden iässä on aiheellista kirjata myös tänne talteen. Pituutta oli 96,8cm ja painoa noin 16 kiloa (vaatteet päällä ja niitä oli kotilämpötilan johdosta ehkäpä tavallista enemmän). Pituuskasvua puolessa vuodessa siis vain kolmisen senttiä, ennenkuulumatonta ja seuraavaa kasvupyrähdystä odotellessa. Puhekin oli kehittynyt ihan ikäisensä tasolle ja hämmästyksekseni tyttö puhui ihan vieraalle tädille hurjat määrät - kodin ulkopuolella puhuminenhan on vasta muutaman viikon vanha juttu eli hurjaa edistystä on tapahtunut siinäkin. 

t: L-E