maanantai 30. tammikuuta 2012

Ihan uus ihanuus

Valkoisen ja kylmän maiseman keskellä mieli alkoi kaivata jo kevättä ja värejä - tule jo kevät! Tämä mekko on ihana ja olin sitä jo netistä tilaamassa mutta koko aiheutti pähkäilyjä etenkin kun neiti venyy silmissä kuin herneenverso. Sitten kävikin niin että käväisin Jesper Juniorissa ihan muuta etsimässä ja siellä se roikkui, tämä mekko ja lähti sitten mukaan (se muu tietysti unohtui :D). Jotenkin olin muistelevinani ettei JJ:sta saa Phister&Philinaa, näköjään olin väärässä.
 Tarkoitus oli pukea tämä vasta sitten keväämmällä, etenkin kun on kokoa 92cm ja neiti vasta jotain 80 ja 86cm:n väliltä. Mutta aamulla kaipasimme jotain piristystä hyvin katkonaisen yön jälkeen (hampaat) eli äidille silmäniloa kauniista mekosta ja neidille tutti - toimii, molemmat. Ja käyttöönhän minä tämän ostin, en kaapin koristeeksi ;).
Eikä tuo ylläriksi niin kovin jättimäiseltä näytäkään, helmoissa toki löytyy mutta juuri siksi tuo onkin niiiiin ihana. Melkein tekisi mieli piirtää tästä kaavat ja yrittää itse ommella jotain vähäsen vastaavaa.
Eikä tämä näytä yhtään yöpaidalta niin kuin jotkut hempeilevät ja pitkät lastenmekot mielestäni tekevät.

Olikin muuten hieman pidempi bloggaustauko nyt kuin mitä oli tarkoitus, asioita joista olen meinannut tänne kirjoittaa onkin nyt jonossa, joten pysykää kuulolla tällä viikolla!

torstai 19. tammikuuta 2012

Ei vielä kevät

Talvipipomoodissa mennään vaikka kevätpipotilannekin pitäisi kartoittaa.
 Laura lettipipo pienillä muokkauksilla (korvaläppien palmikot ja solmimisnauhat) ja sydänheijastimilla.
 Tykätään ja heijastimetkin näyttävät toimivan!
Luulin että olisi vielä iso mutta eipäs vaan - lapsen pää on kasvanut ja muutenkin oli taas joku kasvupyrähdys    kun kaapissa odotelleet liian isot vaatteet olivat muuttuneet sopiviksi ja käytössä jo olleista osa on käynyt pieneksi.  Lisäksi lapsesta on tullut enemmän ulottuva, tällä viikolla lattialle on päätynyt mm. leivänpaahdin ja kävelylle pääseet keittiösakset :O.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kyllä isä osaa!

Meidän isi se taitaa tuon ennakkoluulottoman asioiden yhdistämisen! Vai mitä sanotte tästä asusta?
 Kyllä, on se niin kuin silmänne näkevät! Tytöllä tosiaan on yllään body, t-paita, velourhousut, jarrusukat ja tyllihame :D. Jotenkin luulin että tähän vaiheeseen päästään vasta sitten kun lapsi alkaa itse enemmän pukea ja valita vaatteitaan mutta väärässäpä olin!
Tietysti he menivät vielä astetta pidemmälle ja lisäsivät komboon vaaleanpunaiset kumisaappaat!
Hyvältä näyttää vai?

maanantai 16. tammikuuta 2012

Helpotusta tyllihamekuumeeseen

KappAhlin tyllihame alerekistä muutamalla eurolla:
 Kokoa 86/92 juuri ja juuri pysyy meidän hoikkeliinin vyötäröllä (kiitoksia vaipalle :D).
Iiiiik noita helmoja, tykkäämme molemmat!
Mutta kyllä meillä silti on vielä etsinnässä sellainen vaaleanpunainen hattarahamekin.
Jep. Mutta nyt nää diivat lähtee ulkoileen ja torjuu rukkasilla kaikki kuvausyritykset (hitsi noita paparazzeja joka paikassa ;)). Niin eikä me puhuta mitään siitä me&i:n kevätmallistostakaan... Ainakaan ennen 25. päivää (sen vaan sanon että onneksi meillä on niitä viime kesäisiä tulevan kesän koossa ;)).

torstai 12. tammikuuta 2012

Kevät tulee - päivät pitenee

Ihan selvästi on jo valoisampaa, joten sovittelimme kevätvaatteita... tai siis lapsi sovitti, äidin suosiollisella avustuksella. Syytän Tittiä innoituksesta :D.
Ruskeat Reimatec housut kokoa 86cm, sopivat juuri nyt mutta sietävät vähän venymistäkin. Syksyllähän meillä käytettiin varsin sujuvasti näistä vielä kokoa 74 (ehkä tuo on jotenkin venynyt tuo lapsi ;)).

 Ticketin Feodora koossa 86cm, edelleen hieman pitkät hihat mutta käytettävissä olisi jos säät sallisivat.
 Lindexin (mikälie pörröfleece) takki, sopiva ja vähän saa kasvaakin. Alerekistä ostettaessa lapsi hukkui tähän, eipä näytä hukkuvan enää. Housuissa hienosti vielä laputkin tallessa ja malli lahjottu karkkipaperilla (no, ihan itse sen löysi, syyttääkää isiä).
Viime keväästä asti kovassa käytössä ollut Cupcake anorakki koko 80cm, näyttäisi sopivan vielä hyvin, eikä hihatkaan ole jäämässä lyhyeksi. Taitaa siis päästä käyttöön vielä keväällä (vaikka onhan siihen vielä muutama kuukausi). No, jos ei sovi niin meillä on varasuunnitelma (kokoa 92cm) :D.


Housuissakin on olemassa toinen vaihtoehto. Violetit Ticketin housut, jotka näin vyötärökohdat yhteen aseteltuna näyttäisivät Reiman housuja isommilta. Molemmat siis kokoa 86cm.
 Sovitettiin samalla sitä 80 senttistä Uffoakin. Vieläkin saa kasvaa, ainakin jaloista :D.
Uuni mokoma on alkanut kiinnostaa lasta (ja kissaa, kissa sai levyn päälle juuri viime viikolla) ja kotikin näemmä olisi siivoamisen tarpeessa mutta kuulkaas kun sanon nyt aivan suoraan että en vaan jaksa ja juuri nyt en jaksa edes välittää. Älkää tulko meille kylään jos häiritsee ;).

Nyt tietysti luulitte että tässä oli kaikki mitä meillä on tälle vuodelle välikausivaatteita... No juu, ei ihan, löytyy vielä violettikukallinen rubber rain ja pinkki plain rain. Jälkimmäistä ei ainakaan ehkä tarvita mutten vielä myy pois kuitenkaan. Mutta ylimääräisenä meillä olisi viime vuotinen Cupcaken 86 senttinen sadeasu (olisikohan väri vadelma?), mitoitukseltaan ei mitenkään hirmuisen reilu (ainakaan verrattuna noihin anorakkeihin). Jos jotain sellainen kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä. Se kun ei ole yhtään meidän näköinen niin ei tarvita kun ei osata käyttää, tarkoitus oli käyttää syksyllä mutta vierastin sitä niin kovasti että käyttämättä jäi (laput siitä on irroitettu ja eteisessä on roikkunut mutta ei ole käynyt päällä saati ulkona).




keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Piristystä talvipäivään

Ilmassa on ollut alakuloa, ainakin äidillä (lapsi on surrut vain uusia poskihampaitaan). Muutama yö meni valvoessa ja tyynyä kastellessa pitkälle aamuyöhön ja sitten kun vihdoin sai unen päästä kiinni niin eikös vaan lapsi herännyt huutamaan hampaiden tekemisen kurjuutta juuri sillä sekunnilla. No, tältä erää olen (ehkä) murehtimiseni taas murehtinut -  päätin että turha murehtia sellaista jolle en mitään voi (äitini sanoisi että anna lehmän murehtia sillä on isompi pää - ja minä kun luulin että lehmät vaan märehtii ;)).
 Suuren murehtimisviikon keskelle tulla tupsahti ihanaa kukallista piristystä ja kyllä, ehdottomasti olimme tämän tarpeessa (ja edelleenkin harmittelen ettei tätä(kään) kuosia tehdä aikuisille, pomppisin innoissani ulkona kukkatakissa!). Onneksi olen niin yksinkertainen että osaan ilahtua tällaisista pienistä asioista :D.
 Käyttäjäraati hyväksyy! Toivottavasti tätä ei vaadita päälle vielä huomenna, koko on sopivampi vasta ensi talvena.
 Kivaa oli tietysti että lähetys tuli meille laatikossa, ensin siitä oli kiinnostunut ihmislapsi ja sitten heti seuraavana jonossa oli laatikoita rakastava kissamme (joka ilmeisen närkästyneenä tässä haluaa sanoa että mene nyt pois siitä sen kameran kanssa, tää laatikko on nyt mun).
Ihmislapsi muuten osoitti tänään jälleen oppineensa uusia juttuja! Pikku kakkosessa tuli Jessin kanssa-ohjelma, tyttömme osoitti telkkaa sanoen kissssssa ja saman tien kiskoi päällään olevaa Bamse-mekkoa ja totesi kissssssa ja kappas vaan niinpäs olikin musta-valkoinen kissa Jansson (?) siinäkin. Kummasti muuten muistuttavat toisiaan Jessi-kissa ja kissa Jansson, jotenkin en vaan ollut ajatellut että tyttö niitä vielä osaisi ymmärtää samanlaisiksi (saati että muistaisi mekossa olevan kissan kuvan).

Toinen uusi taito on palikoiden pujottaminen keppiin... Ööh, mikähän ihme sen lelun nimi on? Siis sellainen missä eri kokoisia ja värisiä puupalikoita pujotetaan keppiin päällekäin ja viimeiseksi tulee pellen pää. Tämä taito on tosin opittu jo toissapäivänä (ihan vanha juttu siis).

lauantai 7. tammikuuta 2012

Talvihaalari tositoimissa

Tuolla aiemmassa postauksessa tuli puheeksi meidän Molo kids haalarin kokoasiat joten laitanpa tähän sitten kuvia siitä kun haalari on tositoimissa (mikä meillä päin tarkoittaa aika usein ulkoilua pilkkopimeässä keskellä ei mitään ;)). Siksi onkin ihanaa että haalarissa on paljon hyviä heijastimia (se olikin yksi valintakriteereistä)! 
Vai näkisittekö tässä kuvassa muuten lasta?
 Minusta tuo on oikein hyvän kokoinen täksi talveksi (Pyxis 86cm, lapsi ihan hitusen yli 80cm). Ei kinnaa mistään muttei myöskään ole liian iso ja roiku päällä. Hihojenkin mitta riittää mainiosti.
 Mitta riittää hyvin myös keinussa (rattaissa tai pulkassa) istuessa. 
 Onneksi lahkeissa on tämän talven mallissa myös lumilukot ja jalkalenkit, ilman niitä tämä ei olisi niin hyvä!
 Venyttely ja rimpuilu sujuu myös tarpeen tullen, sekä maahan heittäytyminen ;). 


Tämä ei siis ole edes jäämässä pieneksi tänä talvena vaikka lapsi vielä kasvaisikin (meille sopii edelleen myös 80senttinen Reimatec ja sekin todennäköisesti sopii koko talven!). Ehkä tällä lapsella on haalariin oikeanlaiset mittasuhteet? Ensi talveksi meille on tulossa Polaris vaikka olisin kelpuuttanut myös Pyxiksen helpomman puettavuuden takia.  

Meillä kääntymässä käynyttä 92 senttistä Polarista ei sovitettu, sillä en halunnut lähettää takaisin puolta kiloa kissankarvoja :D. 

perjantai 6. tammikuuta 2012

Miltäs teillä näyttää tuo vuosi 2013 ;)

Meillä vois näyttää vaikka kukalliselta! 
Talvella tältä:
Ja kesällä tältä:

No juu, luulen että ylempää toppatakkia päästään käyttämään jo ensi talvena (eli siis vielä vuoden 2012 puolella, ehkä). Alempi kukkatakki joutunee odottamaan ihan oikeasti sitä kevättä 2013 (mutta kun halvalla sai ;)). Eli siis nämä ovat matkanneet Tanskasta Ticketiltä ystäväni luo (Kiitos Mappe!) ja siirtynevät sieltä meille piakkoin. Tuota 70-luvun hyvällä tavalla mieleen tuovaa takkia en vaan voinut vastustaa, se ei jättänyt rauhaan kun näyttää niin kovasti meiltä ja ettei sillä takilla olisi yksinäistä matkalla niin matkaseuraksi Outletin puolelta valko-musta Feodora  Meillähän on kevättä odottamassa sama malli violettina (ja tietysti pienemmässä koossa).

Nämä ovat molemmat vielä vailla housuja tai no vaaleanpunaiset 92senttiset toppahousut on kyllä meille tällä viikolla kotiutunut (vieläpä hyväkuntoiset), mutta voi olla että ne eivät ole ne housut mistä haaveilen. Kun löytyisi kivan malliset viininpunaiset tai luumunväriset tai minkä ihmeen värisiä nuo tummimmat kukat sitten ovatkaan niin sellaiset kotiuttaisin hyvinkin mielelläni. Niin no joo, pinkitkin tietty käy ja niitä nyt luulis sitten aina löytyvän. Mustia välikausihousuja luulen myytävän vielä vuonna 2013 :D.

Ja voi juukelis, mähän alan vaikuttaa todella pinnalliselta kun oikeasti puhun välikaudesta 2013. Säälittävää! Pitäisköhän mun hankkia elämä ;). No joo, oli tänäänkin elämää, ulkoiltiin vähän pidemmän kaavan mukaan ja kiljaistiin kauhusta kun tultiin sisälle ja kello olikin jo kymmentä vaille kahdeksan ja päivällinen tekemättä ja syömättä. Mutta kun ulkona oli niin kivaa ettei kukaan huomannut että olisi nälkäkään.



keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Heijastuksia

Mini-ihmisemme on huomannut että meillä on kylpyhuone/wc, siellä sopii mm. purkaa pyykit lattialle, kuopsuttaa kissanhiekkaa ja aukoa wc-pytyn kantta (koskahan sieltä löytyy ensimmäiset esineet?). Äidin pikkuapulainen on toisinaan jopa äitiä tehokkaampi ja kun äiti on pahalla tuulella heijastuu se pikkuihmisen komentamiseen(kin) ja sitten me itketään molemmat (mutta myös halitaan ja sovitaan). Eihän mini-ihminen tahallaan (eikä äitikään).
Mutta juu, olen ollut pahalla tuulella, myönnän, ja se heijastuu sitten mokoma ihan kaikkeen. Saas nähdä onko minulla enään yhtään ihmissuhdetta jäljellä jos tätä kovin kauan jatkuu ;).

Jep ja sitten menee pieleen sellaisetkin pikkuasiat kuin talvihaalaritilaus. Jep eli meille tuli Molon Polaris (thunder) ja heti kun purin sen paketista ajattelin että onpas pieni ja kas vaan kun se olikin... Nimittäin 92cm ja minä kun tilasin 98cm joka todennäköisemmin on paremmin sopiva ensi talvena (tai sitten pieni sekin, riippuu kasvuspurtista, en tosin usko kun meillä on nyt sopiva se 86cm ja varmaan menee lopputalven).

 Sattuuhan sitä, pakkausvirheitä mutta pääsinpähän vertaamaan Molon Polarista 92cm ja Ticketin Baby baggietä 92cm toisiinsa. Eipä noissa paljon ole eroa missään suunnassa mutta on kuitenkin juuri sen verran että  alemman uskon sopivan ensi syksynä ja päällimmäisen olevan hieman liian pieni tai ainakin kasvunvaraton.
 Lahkeissa eroa on muutama sentti, ihan tarkkaan en mitannut, mutta useampi sentti kuitenkin. Tai oikeastaan tämä erohan on kokonaispituudessa kun ovat olkapäiltä suht samalla kohdalla.
 Hihoissakin on eroa ainakin saman verran kuin lahkeissa. Eli siis Molon Polaris 92cm ei todellakaan jäänyt meille vaan läpi tuulen ja tuiskun, tietä hädin tuskin erottaen, ajoin postittamaan sen takaisin sinne mistä se oli tullutkin. Onni onnettomuudessa on se että siellä oli vielä se yksi 98 senttinen jäljellä ja sen pitäisi nyt sitten matkata meille. (Huvittavaa kyllä ostin silloin viimeisen 98 senttisen haalarin ja seuraavana päivänä sellainen pompsahti uudestaan myyntiin, lähetin sähköpostia kysyäkseni että mitenkä sen meidän haalaritilauksen kävi kun en enää löytänyt sen tietoja mistään... Sain vastauksen että haalari on jo matkalla meille ja että tekivät inventaarion ja heillä olikin vielä yksi sellainen haalari ja se lisättiin saldoon... Tuossa vaiheessa luonnollisesti en kuullut sitä että heiltä oli mystisesti hävinnyt saldosta myös yksi 92 senttinen haalari.) No, katsotaan nyt tämä juttu loppuun että mikä haalari meille sitten matkaa, varmaksihan sen tietää kun avaa paketin ;). Yhteydenpito on sujunut kuitenkin nopeasti ja hyvin, tämä onkin varmaan sellainen "kun paljon tekee niin joskus jotain sattuu"-juttu. Siksi en koe tarpeelliseksi mainita yrityksen nimeä tässä postauksessa.
Hitusen kyllä tekisi mieli huiskuttaa entisen kotikaupungin suuntaan ;).
 Mutta piristi meidän päivää sentäs nämä (oikean kokoiset toim. huom ;)) Didriksonin kokonaan heijastavat toppahanskat jotka löytyivät postilaatikosta. Terveisiä ja heijastavia huiskutuksia sinne Niilo Iloon! Näistä me tykätään! Didriksons on meillä luottomerkki pitkältä ajalta. Tälläkin hetkellä sitä on ulkoiluvaatteissa koko perheellä, joten en usko että näihinkään tarvitsee käytössä pettyä.
Ylimmäinen kuva siis samoista hanskoista ilman salamaa ja alimmaisessa sitten näkyy miten hyvin heijastavat.  Olisin taatusti lapsena pyörtynyt onnesta jos olisin saanut heijastavat hanskat. Nyt kysynkin taas että miksi näitä ei saa aikuisten koossa? (Vai saako?) Luulin muuten että vuori on fleeceä kun se tuntui käteen siltä mutta se olikin suloista sileää karvaa :).

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Karkkisandaalit Brandoksen outletista (ja jupinaa)

Hain eilen postista, ihanat ja juuri sellaiset kuin pitikin. Nyt vielä isot mutta jos (ja kun) jalka kasvaa sentinkin kesään mennessä niin sitten jo sopivat. Ilmeisesti myös hyvät jalassa kun laitoin pikaista sovitusta varten aamulla jalkaan niin pois ei saanut ottaa ennen kuin päiväunille mennessä :D. Nätitkin ovat, kuin karkit, ja nyt oli hintakin kohdillaan vaikka outletin puolella joutuukin maksamaan myös toimituskuluja. Toimitus oli nopea ja kaikki sujui aivan niin kuin pitikin. Saatamme tilata siis toistekin jos jotain tarvitsemaamme sattuu outletin puolelta löytymään.

Ja sitten sitä jupinaa... Migreeni kesti jouluflunssan päälle kolme päivää, että siinähän se perheen yhteinen loma sitten menikin, sängyn pohjalla lojuessa. Tervetuloa vaan arki heti huomenna, olen vähemmän valmis mutta eiköhän se siitä taas lähde sujumaan.

Lisäksi vedin herneen nenään kun yksi ystäväni kysyi että koskas meille tulee seuraava lapsi (???). Ystävä, joka tietää että tätäkin pientä odotettiin ja yritettiin vuosia niin kehtaa mennä tuollaista kysymään. Mutisin vastaukseksi jotain että kuule meillä näitä lapsia ei tehdä vaan saadaan jos saadaan... Hän siihen että niin, niinhän se meni meilläkin. Jotenkin vaan ei ollut uskottavuutta noilla sanoilla kun hänellä on pojat tasan vuoden ikäerolla ja kumpikin raskaus on alkanut ensimmäisestä yrityksestä. Lapsettomuus kulkee mukana ja koskettaa vieläkin, varmaan ikuisesti. Siksi osaankin olla tuplasti onnellinen tuosta pienestä 1-vuotiaasta!

Niin ja jos nyt samoihin jupinoihin sitten vuodattaisin vielä senkin että isäni on kadonnut (ei kai oikeasti sentään ?  mutta meiltä). Muutamaan kuukauteen ei ole kuulunut mitään, puheluihin ei vastaa. Ei edes tullut sitä normaalia hätäistä jouluaaton puhelua ja hyvän joulun toivotuksia ja kiitoksia kortista jne. Veljenkään joululahjaan ei reagoinut mitenkään. No, olkoon, aikuinen mies (murhetta kannan silti varmaan ikuisesti?).
Kerran olen jo luopunut, ehkä on pian aika tehdä se toistamiseen ja lopullisesti?

Hyvää uutta vuotta 2012 silti kaikille teille jotka siellä jaksatte mun höpinöitä lukea (paljon teitä ei ole mutta sitäkin laadukkaampi joukko :D)!