Mini-ihmisemme on huomannut että meillä on kylpyhuone/wc, siellä sopii mm. purkaa pyykit lattialle, kuopsuttaa kissanhiekkaa ja aukoa wc-pytyn kantta (koskahan sieltä löytyy ensimmäiset esineet?). Äidin pikkuapulainen on toisinaan jopa äitiä tehokkaampi ja kun äiti on pahalla tuulella heijastuu se pikkuihmisen komentamiseen(kin) ja sitten me itketään molemmat (mutta myös halitaan ja sovitaan). Eihän mini-ihminen tahallaan (eikä äitikään).
Mutta juu, olen ollut pahalla tuulella, myönnän, ja se heijastuu sitten mokoma ihan kaikkeen. Saas nähdä onko minulla enään yhtään ihmissuhdetta jäljellä jos tätä kovin kauan jatkuu ;).
Jep ja sitten menee pieleen sellaisetkin pikkuasiat kuin talvihaalaritilaus. Jep eli meille tuli Molon Polaris (thunder) ja heti kun purin sen paketista ajattelin että onpas pieni ja kas vaan kun se olikin... Nimittäin 92cm ja minä kun tilasin 98cm joka todennäköisemmin on paremmin sopiva ensi talvena (tai sitten pieni sekin, riippuu kasvuspurtista, en tosin usko kun meillä on nyt sopiva se 86cm ja varmaan menee lopputalven).
Sattuuhan sitä, pakkausvirheitä mutta pääsinpähän vertaamaan Molon Polarista 92cm ja Ticketin Baby baggietä 92cm toisiinsa. Eipä noissa paljon ole eroa missään suunnassa mutta on kuitenkin juuri sen verran että alemman uskon sopivan ensi syksynä ja päällimmäisen olevan hieman liian pieni tai ainakin kasvunvaraton.
Lahkeissa eroa on muutama sentti, ihan tarkkaan en mitannut, mutta useampi sentti kuitenkin. Tai oikeastaan tämä erohan on kokonaispituudessa kun ovat olkapäiltä suht samalla kohdalla.
Hihoissakin on eroa ainakin saman verran kuin lahkeissa. Eli siis Molon Polaris 92cm ei todellakaan jäänyt meille vaan läpi tuulen ja tuiskun, tietä hädin tuskin erottaen, ajoin postittamaan sen takaisin sinne mistä se oli tullutkin. Onni onnettomuudessa on se että siellä oli vielä se yksi 98 senttinen jäljellä ja sen pitäisi nyt sitten matkata meille. (Huvittavaa kyllä ostin silloin viimeisen 98 senttisen haalarin ja seuraavana päivänä sellainen pompsahti uudestaan myyntiin, lähetin sähköpostia kysyäkseni että mitenkä sen meidän haalaritilauksen kävi kun en enää löytänyt sen tietoja mistään... Sain vastauksen että haalari on jo matkalla meille ja että tekivät inventaarion ja heillä olikin vielä yksi sellainen haalari ja se lisättiin saldoon... Tuossa vaiheessa luonnollisesti en kuullut sitä että heiltä oli mystisesti hävinnyt saldosta myös yksi 92 senttinen haalari.) No, katsotaan nyt tämä juttu loppuun että mikä haalari meille sitten matkaa, varmaksihan sen tietää kun avaa paketin ;). Yhteydenpito on sujunut kuitenkin nopeasti ja hyvin, tämä onkin varmaan sellainen "kun paljon tekee niin joskus jotain sattuu"-juttu. Siksi en koe tarpeelliseksi mainita yrityksen nimeä tässä postauksessa.
Hitusen kyllä tekisi mieli huiskuttaa entisen kotikaupungin suuntaan ;).
Mutta piristi meidän päivää sentäs nämä (oikean kokoiset toim. huom ;)) Didriksonin kokonaan heijastavat toppahanskat jotka löytyivät postilaatikosta. Terveisiä ja heijastavia huiskutuksia sinne
Niilo Iloon! Näistä me tykätään! Didriksons on meillä luottomerkki pitkältä ajalta. Tälläkin hetkellä sitä on ulkoiluvaatteissa koko perheellä, joten en usko että näihinkään tarvitsee käytössä pettyä.
Ylimmäinen kuva siis samoista hanskoista ilman salamaa ja alimmaisessa sitten näkyy miten hyvin heijastavat. Olisin taatusti lapsena pyörtynyt onnesta jos olisin saanut heijastavat hanskat. Nyt kysynkin taas että miksi näitä ei saa aikuisten koossa? (Vai saako?) Luulin muuten että vuori on fleeceä kun se tuntui käteen siltä mutta se olikin suloista sileää karvaa :).