Kräääääshkriiiikkoshhhh... vai oliko se klik?

Siihen se sitten kosahti, hyvin alkanut ostoslakko. Minkäs minä sille teen että tuo Ticketin Othello north fireworks ihan HUUSI sieltä Tanskasta asti että haluaa tulla meille ja kun tarpeeksi kauan ja kovaa huutaa niin saa tulla. Kurjaahan se olisi kodittomaksi jättää hyvä haalari.

Eikä tiedättekö edes harmita, enemmän harmittaisi jos en olisi ostanut. Onhan se niin että jos laittaa kolme vanhaa haalaria kiertoon niin saa ostaa tilalle yhden uuden? 

Täten ilmoitan siis ottavani osaa Minishown Melinan Vähempikin riittää-haasteeseen, sillä olen tosissani aloittanut liian tavaran vähentämisen, uskokaa pois, meillä sitä riittää. Harmi vaan että muu perhe ei ole ihan yhtä innoissaan mukana. Ja harmi etten ole siinä kunnossa että jaksaisin tehdä niin paljon kuin mieli tekisi mutta pikkuhiljaa ja voimien mukaan.

Ostolakot ovat opettaneet minua jo muutenkin eli tehneet hyvää. Nykyisin harkitsen enemmän jokaista hankintaani ja kysyn itseltäni noin kymmenen kertaa että "voinko elää ilman tätä?", useasti voin.

Että ei se tammikuun ostolakko taaskaan ihan tyhjiin valunut ja harakoille mennyt. Yksi haalari ostettiin mutta muuta ei. Tähän kohtaan voisin laittaa pitkän listan mitä kaikkea jätin ostamatta, väitän että säästimme ainakin pari sataa euroa kun en ostanut kaikkea sitä mitä teki mieli ja hyvin olemme pärjänneet ihan ilman niitä ostoksia. 

Uskokaa kun sanon että aina tulee uusia ihania kuoseja markkinoille ja kaikkia niitä ei ole pakko saada itselle, riittää kun ostaa vaan ne jotka vievät jalat alta heti ensinäkemältä. 

Apua - mulla on varmaan jo joku neljänkympin(?)-kriisi kun tekee mieli eroon kaikesta turhasta.

t: L-E, joka on haalarista huolimatta vielä pari päivää ostolakossa

P.S.  Kati, nyt on se hetki kun saa sanoa hah hah haa ja aukoa päätään ;).

Tammikuun kuulumisia

Blogissa on ollut hiljaista mutta ei hätää, uusi bloggaajasukupolvi on jo aloittanut harjoittelun - tällä uudella polvella on jopa siivet!

Blogitauon aikana olen tietysti kärsinyt kivuista ihan liian usein ja opetellut hi-das-ta elämää, sitä tämä nyt on, omien rajojen opettelua ja sen hyväksymistä että ihan kaikkeen ei pysty mihin haluaisi. Voimien mukaan ja päivä kerrallaan.

On sentään soviteltu kenkiä jopa ruokapöydässä. Talvikengät sisällä eivät liene liioittelua sillä lämmityksen petettyä meillä on sisälämpötila pakkasten aikaan ollut välillä 16-18 astetta. Kaikkeen tottuu eikä turhista jaksa valittaa, lisää vaan vaatteita päälle. Aamuisin on pahinta kun kukaan ei halua nousta sängystä.

Lisäksi on vaihdettu verhoja. Olen nimittäin niin yksinkertainen että kun huomioni kiinnittyy kivoihin verhoihin en niin herkästi huomaa sitä muuta kaaosta joka vallitsee kun en pysty itse järjestelemään. Siksi vaihdoimme verhot jopa kolmeen huoneeseen ja heti helpotti :D.

Aina kun olen jaksanut olemme ulkoilleet ja nauttineet pakkasesta ja (vähäisestä) lumesta - meillä onkin kulmakunnan parhaiten kolattu nurmikko.

Tyttö on jossain oppinut tekemään lumienkeleitä - en muista itse opettaneeni. Huimaa edistystä lapselta joka vielä syksyn ensilumen aikaan pelkäsi sitä niin ettei uskaltanut kävellä.

Tämä lumienkeli hymyilee - naamaa ei olla tehty jälkeenpäin vaan se ilmestyi itsestään (vai näkeeköhän muutkin sen?).

Jännä juttu on myös se etten koskaan ole paljoakaan välittänyt punaisesta väristä, varsinkaan yhdistettynä mustaan tai harmaaseen mutta nyt tänä talvena tuo väriyhdistelmä tuntuu hirmuisen ihanalta. Oma uusi takkini on myös yllättäen punainen.

Tämä Ticketin takkihan on ensi talvea silmällä pitäen hankittu mutta nyt kun on ollut kylmää ja alle on saanut pukea kunnon välikerrokset niin takki onkin jo ihan käytettävä - mitäpä sitä enempää sitten jemmaamaan.

Reimatecin 104cm housut taas alkavat pituuden puolesta vedellä viimeisiään, tyttö on taaaaas venynyt ja valitellut kasvukipuja jaloissa (ehkä nekin sitten viimein venyvät, tähän asti olen kuvitellut hänen kasvattavan vain selkää).

Mitäpä muille kuuluu? 

t: L-E

Enemmän meidän värinen Hopla

Blogimaailmassa kohistaan kun Molo on tuonut markkinoille tyttöversion suositusta sateenkaarikuosistaan. Moni on siihen mieltynyt mutta minusta se on meille liian jotain... hmm.. karkki? En siis ihastunut ensinäkemältä mutta saattaahan olla että haluan sen sitten kun sitä ei enää mistään löydy, ainakaan oikeassa koossa.

On minulla toki kiikarissa jo toisenvärinen Hopla, tämä on simply purple ja kuvissa näyttää kovasti meiltä, lilan sävyä ei kyllä varmaksi tiedä ennen kuin näkee livenä joten tämä on sillä "haluan ehdottomasti nähdä"-listalla. Mikään tarvehan tälle ei ole sillä jemmakaappi sopivasti pullistelee ellei sitten kevätsovituksissa tule jotain yllätyksiä kokojen suhteen. Ja ainahan se tulee aleaika näillekin.

Niin mitäpä sitä näin ostolakossa muuta kuin katselisi nettikauppoja etsien kevätuutuuksia. Mitään en kyllä osta, ei tee mieli, eikä ole edes tarve - siis juuri nyt. Katsotaan sitten uudestaan taas keväämmällä - talvikin kuulemma alkaa vihdoin ensi perjantaina.

t: L-E