Molo viime vuoden kevät 104 vs. tämä talvi 104

Mua jäi vaivaamaan kun *Laura* oli vertaillut Molon välikausi- ja talvihaalaria blogissaan täällä ja mulla oli olo että meidän haalareita olisin joskus verrannut ja todennut ne kohtalaisen samankokoisiksi. Kyllä vain muistikuvani oli oikea, taidokkaasti päällekkäin aseteltuna aika samankokoisia ovat. Eli siis Molo Polly välikausihaalari vuosimallia 2012 ja Molo Polaris myös vuosimallia 2012, molempien kokolapussa lukee 104.

Kainalo-kainalo mitassa kahden sentin ero eli talvihaalari on leveämpi (39cm), tämähän selittyy kyllä että toppaus vaatii enemmän tilaa. Lisäksi hiha on talvihaalarissa ehkä sentin pidempi kuin välikausimallissa (31cm, vk 30cm). Haara-lahje mitassa on myös sentin ero (talvi 41cm, vk 40cm). Niska-haaramitta on molemmissa mun mittauksella sama 59cm.

Se, mikä tässä nyt hämää on ne Lauran kommentteihin laittamat mitat, muistuttavat kovasti omia mittaustuloksiani. Paitsi kainalo-hihansuu omissa mittauksissani vähän pidempi ja niska-haarassa kahden sentin ero... Ehkä juuri nuo sitten tekee sen eron? Näkemättä väittäisin siis että tämän vuoden välikausihaalari on vähän pienempää mitoitusta kuin viimevuotinen.

Valmistaudutaan ostolakkoon

Ja shoppaillaan huolella, tässä on vielä muutama päivä aikaa ;). Joitakin asioita ostetaan jopa kahteen kertaan... Ei mennyt ihan kerralla oikein Reiman tilaus, nämä alla näkyvät Reimatec Digon kengät olivatkin jotain sinne päin sisämitaltaan eli siis vähän liiankin sopivat. Palautukseen ja seuraavaa kokoa tilalle, toivottavasti se sitten on juuri sopivan verran isompi eikä jättisuuri. Olisi vaan pitänyt uskoa sitä pientä sisäistä ääntä joka yritti piipittää että tilaa seuraavaa kokoa, no tilasin sitten nyt :D. Meillä ei aiemmin ole ollut Reimatec-kenkiä joten testataan nyt sitten nekin.

Jotain sentään meni kerralla oikein, nimittäin nämä mustat neulosvuoriset Circle-välikausihousut tilasin koossa 98 vaikka sisäinen ääneni yritti piipittää että eikös 104 jo menisi. Ajattelin asian niin että jos tytölle mahtui syksyllä vielä 86 senttiset Reimatec-henkselihousut (kuulostaapa pieneltä koolta muuten) niin ei kai se talven aikana ihan niin montaa kokoa kasva. Oikeassa olin tässä kohtaa. Pikaisen sovitustuokioin ("EI KUVAA, EI HOUSSUJAAA") perusteella myös koossa 98 on varaa jaloilla venyä. Vaikka voi kyllä olla että syksyllä kaivataan sitten jo isompaa kokoa jos tyttö kovasti venyy, onneksi ne omenanvihreät Reimatec-housut houkuttelevat jo muutenkin (niin ja sittenhän ne tietysti tarvitsevat sopivan takinkin...). 

Jee! Meillä on kevääksi housut ja haalari, eikös niillä jo pitkälle pärjää. No juu ja takeissakin löytyy niin monta että nolottaa... Mutta minkäs mää sille voin että ne kaikki osoittautuvat samankokoisiksi eri kokomerkinnöistä huolimatta (98, 104 ja 110)? Niin ja onkos se mun vika jos Reiman kevätmallistokin näyttää niin houkuttelevalta että lisää tekis mieli. 

Pääni ei vieläkään ole viikonlopun levonkaan jälkeen kovin yhteistyökykyinen että saapas nähdä kuinka viikon taas jaksan, nyt vähän enemmänkin huolestuttaa ja ainakin lääkärireissua pukkaa heti alkuviikosta. Jos jaksan paremmin niin luvassa on ainakin muistelu-Reima-postausta ja Molon viime vuoden välikausihaalarin ja tämän vuoden talvihaalarin vertailua (molemmat kokoa 104). 

Ostolakko... Mikä ostolakko?

Eihän se vielä, vasta helmikuussahan se oli. Saattaa olla että ihan vähän klikkasin kangasta Metsolalta ostoskoriin...

Tää Miina ja Manu keltapohjaisena oli nimittäin isimiehen toive. Mähän olin tästä sitä juuei-mieltä.

 Mutta eihän sitä nyt ihan pelkkää Miinaa ja Manua - ihan vähän piti saada pallojakin.

Laittaisko nää nyt sitten migreenin piikkiin. Meidän tytölle kun ei edelleenkään sovi keltainen... Mutta josko jotain kesävaatetta sitten kumminkin tekis. Jos ja se on iso JOS saa edes koneet toimimaan taas pitkästä aikaa (ihan ne ompelukoneen ja saumurin ja oman pään) vähän on ollut vaikeaa sillä rintamalla. 

Harjoittelen tässä tätä ostosten tunnustamista niin osaan sitten helmikuussa kun se ostolakko venyy, paukkuu ja rutisee...

t: L-E

Meidän ekat Lipfishit

Kirjoitimme niistä jo täälläkin. Neljäkymmentä prosenttia alea riitti siihen että kotiutin muutaman lempieläimen. 

Lehmä: 

 Tiikeri (tytön mielestä kissssa):

Ja tämän hetken ehdoton lempparieläin "tamta" eli panda:

Muistinkin että ovat väriltään pirteitä ja silti vähän hämmästyin. Tuo oranssi on kyllä kiva nyt kun siihen on muutaman tunnin tutustunut. Annoin tytön valita että mitä paitaa sovittaa ja kyllä se tietysti tuo tamta oli. 

Kaikki paidat kokoa 104, tyttö luultavasti jotain välillä 94-96cm. Ja näyttäisivät nuo kokoaan vastaavan eli oletan sopivan myös syksyllä. Kankaan paksuus vähän yllätti mutta ilahdutti myös ja toinen asia mikä tuli yllätyksenä niin nepparit olkapäällä! Yleensähän niitä ei näin isossa koossa ole mutta kyllä nekin ovat kiva yksityiskohta vaikka joku saattaisi pitää vauvamaisena. Eipähän tarvitse niin kovasti taistella tuon kaula-aukon kanssa. 

Arvaattekos mikä näistä on äidin suosikki?

t: L-E

P.S. Kuka ihme on mahtanut piirtää lyijykynällä oveen? 

Po.Pin tuli-meni-raidat verkkokaupassa än yy tee nyt!

Luulen että häviävät verkkokaupasta aika vikkelään nämä.

Tilasin meille nuo akuuttiin raitapaitatarpeeseen, se vaaleanpunainen kun ei yhtään sovi meidän tytölle (eikä äidin silmille ;)). Kun saapuvat niin toivon etteivät näytä liian poikamaisilta (no ei näytä!). Plus että toivon 104 koon olevan sellainen että menisi vielä ensi talvena. Edellinen, sellainen hassun (sammalen?)vihreä jäi juuri pieneksi ja on kokoa 98 (mutta todella pieni verrattuna perusmalliston 104 punaiseen). 

Ne on nyt täällä: isompien ja pienten.

Ja aloitan muuten tuota pikaa ostoslakon (muutamaa pakkosaada ostosta huomioimatta, virn), jonka on tarkoitus kestää koko helmikuun. Saas nähdä miten käy! Ja saanko teistä seuraa? Taustatukea kai ainakin :D. Helmikuussa on tarkoitus siis myydä pieneksi jääneitä pois ennen kun ostaa enempiä tilalle. 

t: L-E

P.S. Voi Polarn o Pyret, miksi et tee näitä raitoja myös meille äideille ja isille, luulen että moni muukin lisäkseni haluaisi.

Vähän testattiin

Arvaatteko mitä?

 Samalla tehtiin lumitöitä kun kukaan ei tehnyt niitä viikonloppuna.

 Humps - lapio upposi hankeen.

 Saisko täällä vähän apuja? Sä vaan kuvaat!

 No jos mä tän auton sitten tästä.

Joko arvasitte?

Saas nähdä kuinka käy. Kasvaako lapsi? Kutistuuko haalari?

Liian iso se on vielä just nyt, meidän makuun ainakin.

Jos lapsi kasvaa ja haalari kutistuu niin toivomme oikein kylmää juhannusta 2013 :D.

Kesäkengissä pakkasen keskellä

Pakkassäätä uhmaten (-28 astetta) haimme tytölle tilatut Crocsit postista. Tyttö ei ollut oikein halukas sovittamaan näitä Kippley-kenkiään kun oli jo nähnyt ne punaiset toiset kengät. No, nämähän on just sitä mitä niiden kuvittelinkin olevan, kevyet ja mustat... Ainoa vaan että ovat aika lailla sopivat just nyt eli pientä mitoitusta (äh, kun ei ikinä tilatessa tiedä mitkä on tehty Kiinassa ja mitkä muualla). Nämä ovat kokoa 27-28 ja sisäpohjan mitta 16,6cm (eli tasan sen verran kuin kenkien kohdalla olevassa muuntotaulokossa sanotaan jalkaterän pituudeksi niin onkin sisäpohjan mitta). Eipä hätää, saattaa olla että nämä ovat meille jo matkalla seuraavassa koossa että jospa niillä sitten pääsisi syksyyn asti. Pohjahan näissä ei paljoa taivu mutta ei mun mielestä kävelykengässä tarviikaan paljon taipua. Ulkonäkö on ainakin ennen käyttöä todella siisti. Mallissa on mukavasti tilaa heilutella varpaita, tyttö on tainnut periä samanlaiset varpaat kuin itselläni että täytyy kiinnittää tuohonkin huomiota. Tykkään! Saa nähdä mitä mieltä olen sitten kun näitä on ehditty kunnolla käyttää.

Nyt niitä muuten saa kahdellakympillä: täältä ja taas viikonlopun ajan on ilmainen toimitus yli kahdenkympin tilauksiin eli ei paljon tule kengille hintaa jos nyt haluaa näitä kokeilla.

Ja sitten  ne punaiset klassikot jotka nähdessään tyttö huokaisi ihastuksesta. En tiedä miksi ihmeessä E.T. tykkää niin älyttömästi kaikista Crocseista, muistan kun sain omani ja tyttö hoki vaan "äiti vauuu" ja silitteli niitä. Näyttää kuvassa kovin sopivilta mutta siellä on aika paksut sukat ja varpaissa kyllä tyhjää. Tässä katsellaan ikkunasta kun isimies viskoo takapihalla lunta seinän viereen eristeeksi... on vähän ollut vilpoisaa viime päivinä. 

Kesää odotellen: L-E

p.s. migreenipäivä numero kolme vaatii veronsa, lääkkeiden kanssa näköjään kuitenkin pystyy jotain tekemäänkin, edistystä sekin.

Kuinka harhauttaa karppaava 2-vee?

Tämä saattaa nyt järkyttää lähes kaikkia minut tuntevia mutta hah, todellakin, aion jakaa nyt ruokaohjeen ensimmäistä kertaa elämässäni (jaa-a ja ehkä viimeistä?)

Meillä asuu karppaava 2-vuotias, sellainen joka söisi vain lihaa (tämän suhteen kaikkiruokainen) tai kalaa jos itse saisi päättää. Puoli vuotta sitten meni mikä vaan mutta nyt ei kelpaa ollenkaan peruna, pasta tai riisi, no oikeastaan mikään lisuke. Leivistä kelpaa vain ruisleipä jos se on tarpeeksi kovaa. Vihannesten suhteenkin on kovin valikoiva, pitkän tyrkytyksen jälkeen (no, en oikeastaan ole väkisin tyrkyttänyt vaan säännöllisesti kantanut näitä tytön eteen) nyt menee: ananas, herneet, maissi, porkkana jos sattuu sille päälle. Juu, ei kovin pitkä lista vielä mutta eiköhän se taas tästä laajene kun jatkan tyrkyttämistä.

En tiedä mitä mieltä muut ovat mutta minusta tuntuu että kyllä tuo lapsi hiilareitakin tarvitsee, niinpä tein  Huijauslihapullat meidän tapaan:

pussillinen perunahiutaleita (meillä taisi tällä kertaa olla Mummon muusi-hiutaleita 210g)
tomaattimurskaa maun mukaan (meillä oli valkosipulilla maustettu Rainbowin 370g)
2 kananmunaa (kaapissa ei ollut enempää)
mustapippuria
suolaa (vain vajaa teelusikka)
750g jauhelihaa (meillä oli tällä kertaa sikanautaa, niin kuin yleensä kun mies käy kaupassa)

Paistetaan uunissa 225 astetta noin 15 minuuttia, paitsi meidän uunilla 250 astetta ja puoli tuntia ;). No, kyllä te sen näette milloin on kypsiä.

Mausteet ja suolat voi laittaa oman mielensä mukaan tai jättää pois sillä tomaattimurskahan on jo maustettua. 

Huijaustahan tässä oli se että lapsi luuli syövänsä pelkkiä lihapullia mutta sai samalla myös hitusen perunaa ja tomaattia. Pitkästä aikaa lautanen oli syömisen jälkeen tyhjä.  Ja oli muuten hyvää vaikka itse keksinkin (no, ei kai tämä nyt aivan järisyttävä keksintö ole ja kai sen joku on keksinyt jo aiemminkin mutta silti keksin itse). No juu, silmänlumeena oli muutama rusettipasta lautasella ja lapsi erehtyi syömään myös ne (se on joskus ruuan mallistakin kiinni).

Olisiko jotain muita ideoita mitä voisin tarjota tuolle epäluuloiselle karppaavalle lapselleni? Porkkanaraastettahan piilotan jo lähes kaikkialle mihin mahdollista :D. Mainitsen vielä että kyseessä on lapsi joka ei suostu edes maistamaan jäätelöä ja viskaa kaikki makeat syömiset surutta lattialle eli turha yrittääkään tyrkyttää makeaa. Juomina menee vesi ja maito, mehua ei juo mutta tästä olen vaan tyytyväinen. 

Huolissani en ole kun lapsi kuitenkin kasvaa koko ajan eikä ole alipainoinenkaan, neuvolassakin sanoivat että kyllä se ruuan eteen kantaminen jossain vaiheessa tuottaa tulosta. Stressiä asiasta ei ole mutta ihan kivahan se olis jotain syödä lapsenkin.

Pyydän anteeksi tuota kuvaa kyseisistä lihapullista, tuolta ne näyttävät kun ne nostaa pellin kanssa uunista. Niin ruokablogia tästä ei taida tulla että ruokaa alettaisiin siistimään ja asettelemaan lautaselle kurkkuviipaleen ja kastikkeen kera :D. 

L-E

p.s. Kaikki jotka olette muistaneet minua haasteilla ja tunnustuksilla, ne ovat ehkä tulossa kunhan muistan että kuka, milloin ja missä ja migreeni helpottaa (päivä nro kaksi on tämä).

Lapioraivaripäivä

Toisinaan on sellainen tunne että on pakko saada lapioraivarit vaikkei olisi satanut uutta luntakaan!

Tänään oli sellainen päivä ja tyttö näyttää esimerkkiä, tunne välittynee.

 Taisi olla muuten oikea aika tilata tytölle vähän sopivammat Crocsit.

Mun neliykköset eivät ehkä ole juostessa kovin turvalliset mutta ihan kuin se menoa haittaisi. Vasemmalla kuvassa allekirjoittaneen vanha, tyylikäs ja keinonahkainen pupulaukku suoraan seitkytluvulta, kaikkea sitä mummalan kaapeista löytyykin.

Toisinaan elämä potkii päähän, niin kuin esimerkiksi tänään, toistaiseksi ajattelin potkia takaisin ja onhan mulla noi pikkujalat (toistaiseksi noin kokoa 26) oivana apuna. Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla ja nenä päin uusia pettymyksiä ;).

L-E

Tuikkikaa oi Reiman tähtöset :D

Hain juuri postista  Anton&Ninasta tilaamani Reiman Pehmyt-kengät. Ovat juuri sellaiset kuin kuvittelinkin eli yllätyksiä ei tullut kuin yksi, mulla oli ihan mennyt ohi että nuo tähdet ovat heijastinkangasta ja sehän oli vain positiivinen yllätys. Kokokin saattaa toivottavasti olla oikea ensi talvea ajatellen. Onneksi tilasin nämä mustat enkä niitä pinkkejä tyttöversioita, ne olisivat ihan liian pinkit. Toivottavasti 3-vee E.T. hyväksyy nämä syksyllä eikä älise jotain poikien kengistä.

Ensi talven luistin- ja monoasiatkin lienee järjestyksessä, mies tuli töistä ja työkaveri oli kysynyt että huolimmeko luistimia ja monoja heidän tytöiltään pieneksi jääneissä kooissa (28-29) ja juu-u, saatetaan me uhrautua, heh. Suksetkin on sitten talven jälkeen kuulemma luvassa eli helpompaa ei voisi olla. On älyttömän kätevää kun miehen työkaverin nuorempi tyttö on suunnilleen juuri sen yhden talven meidän tyttöä edellä.

Tänä aamuna oli pitkästä aikaa todella sellainen olo että on todella ikävää ettei meillä ole täällä minkäänlaista läheisten tukiverkkoa, maailma nimittäin on yrittänyt raskaana kaatua päälleni ja unet jääneet vähiin kun on pitänyt kyynelehtiä yökaudet. Aamulla olisin todellakin kaivannut lepoa yksin mutta sillä mennään miten on pakko. Parempi nettitukiverkkokin kun ei ketään missään, eikös. Ei se toki aamu-unia takaa eikä reaaliaikaista juttuseuraakaan, halauksista ja nojattavista olkapäistä puhumattakaan mutta näin ainakin voin kuvitella olevani sosiaalinen ja omaavani laajan ystäväpiirin ;). On teitä siellä ainakin, hmm, viisi? 

Crocsittuminen täydessä vauhdissa

Meidän perheeseen tuli kaikkien aikojen ensimmäiset Crocs-kengät vasta viime kesänä (täällä). Sen jälkeen on tullut hommatuksi tennarit itselle ja tytölle (täällä), no kun halvalla sai. Tyttö on muuten varauksettoman rakastunut omiinsa ja pitää niitä säännöllisesti sisällä koko päivän - ei nyt joka päivä mutta vähintään kerran viikossa. Ovat vielä vähän reilut mutta se ei menoa haittaa ja jos jalka kasvaa niin minullahan on myös seuraavaa kokoa kaapissa. Ja ei kahta ilman kolmatta Crocseja sisältävää tilausta, itselleni tuli talveksikin  Crocsit (täällä).

Kaikkiin kenkiin olen ollut tyytyväinen. Minullahan on ongelmavarpaat niin että on todella hankalaa löytää kenkiä joita voin käyttää, noita olen voinut mikä on oikeasti iso ihme sillä luulin että en voisi, itse asiassa olin siitä ihan varma. Ja lisää tekisi mieli vaikkei tarvetta taida olla - onneksi tytölle on.

Tuo edellinen oli tietysti vain pohjustusta siihen että meille on tulossa lisää Crocseja. Crocsillahan on ale käynnissä (täällä) ja vielä tänään ilmaiset postikulut yli 20 euron tilauksiin (normaalisti summa on muistaakseni 49).

Tilasin tytölle nämä Kippleyt jotka ainakin ruudulla näyttävät sopivilta siistimpään menoon. Koko tietysti vähän mietitytti mutta tilasin samaa kokoa kuin nyt nuo vähän reilut tennarit ja toivon että nämä olisivat saman kokoiset.

Ja ennen kuin tyttö ehtii isimiehen kanssa feikkicrocs-ostoksille tänäkin vuonna (edellisen vuoden feikit täällä) niin pelastin tilanteen ostamalla aidot. Toivottavasti ovat sopivat kooltaan (pitäisi olla, kaupassa tehdyn pikasovituksen ja mittailun perusteella). Peruspunaiset, sillä voi olla että tulossa on viimeinen kesä kun sellaiset kelpaa - siis ilman mitään kissannaamoja. Hätätilassa näihin voi onneksi läntätä kissannaamallisia-jibbitzejä ja taas kelpaa ;).

Viime aikojen postauksien perusteella olen kyllästynyt talveen ja odotan kevättä ja kesää. On ollut "vähän" rankkaa, joten yritän suunnata katseeni tulevaisuuteen ja johonkin kivaan jota odottaa.

Välikauttakin kaivoin jo kaapista ja mua alkoi älyttömästi zirkittää  (sori zirk, lanseeraan termin tarkoittamaan sitä että tekisi mieli myydä kaikki ei-yhtään-meidännäköiset jemmat pois ja ostaa uutta tilalle :D). En tosin ole vielä nähnyt uusissakaan mallistoissa mitään sellaista mitä tekisi enemmän mieli että ehkä vaan hommaan mustat välikausihousut ja takeissa mennään noilla mitä on (?). Onneksi sentään se Molon softshell näyttää just meiltä.  Jotain värikkäitäkin housuja tekisi mieli mutta varsinaisesti ei ole tarve kolmille housuille. 

Reima Pehmyt ja vähän muutakin vinkki

Anton&Ninassa on ale, toppavaatteita puoleen hintaan ja kenkiä vähintään -40%. Postikulut ilmaiset olikohan 13. päivään asti. Saattaa olla että tilasin nämä jemmaan kun olen niitä koko talven miettinyt. Ensi talveksi arvotussa koossa joka on joko sopiva tai liian iso (muttakunsitäkokoapienempääeiollutmuutakuinpinkissä).

Kai näitä mustia tähdellisiä voi tyttökin käyttää? Se tyttöversio kun on liian pinkki ja sydämellinen ;).

Kaksi... eikun neljä erilaista settiä

2 kertaa takki + 2 kertaa housut = 4 erilaista yhdistelmää

Harkittuja aleostoksia seuraavaan talveen siis (tai sitten onnistuneita vahinkoja ;)).

Kokoasiat ja kasvamiset vaan mietityttää, kukkatakkia kun ei suostunut tyttö sovittamaan sisällä niin sepäs ulkoilikin jo tänään. Näyttää, hmm, liiankin sopivalta? Toisaalta malli on hihoissakin tuollainen kuminauhalla pussitettu eli ne hihan suut jää pakollakin rukkasten oikeaan kohtaan ja ne ylimääräiset hihasentit piiloutuvat. Jos hihat vetää rukkasten yli niin ovatkin yllättävän pitkät.

 Pitkä selkähän tällä tyypillä on mutta ei kai se pelkkä selkä vuodessa kymmentä senttiä veny :D.

Kuosista tykkään hirmuisen paljon vaikka syksyllä suorastaan inhosin, nämä Tiksun kukat vaativat aina sellaisen puolen vuoden sulattelun kohdallani. Jos nyt käy niin että tämä takki ei sovi enää ensi talvena niin sitten alkaa armoton metsästäminen että mistä löytyy se isompien mallin takki seuraavassa koossa. Tuosta mallista vaan tykkään enemmän kuin siitä isojen mutta minkäs sille sitten tekee jos tyttö venyy liikaa, tämä 104 kun on isoin koko tuosta "vauva"mallista.

Lehmä lentoasemalla

Mikä ei kuulu joukkoon?

Jep, lehmä lentoasemalla! Le Toy Vanin lentoasema muutti meille Lastenpuoti Kuplan  poistokorista, joka on mainio paikka sillä sieltä tekee usein löytöjä. Toki koko Kupla on mainio paikka ja palvelu aina nopeaa ja ystävällistä. 

Lentoaseman mukana oli kaksi lentokonetta. Vasemmanpuolimmaista mies väitti heti täksi ja oikeanpuolimmainen sai tuomion: "ei se mikään oikea kone ole". Minä sanoin kumpaakin lentokoneeksi ;).

Olin joskus luvannut ostaa tytön (ja miehen ;)) leikkeihin lentoaseman kunhan löydän tarpeeksi kivan. Hmph, luulin etten löytäisi ja näin ollen minun ei täytyisi sellaista ostaa ikinä, hitusen kyllä taistelin itseni kanssa kun huomasin Kuplan Facebook-sivuilta että tällainen viimeinen kappale oli lisätty netin puolelle myyntiin. Puoli tuntia mietin että tilaan-en-tilaan-en kunnes sisäinen lapseni otti vallan. 

Nyt asemalla on leikitty jo kolme päivää putkeen (mikä on varmaan uutuudenviehätysennätys) eikä loppua näy. Illalla aseman luota saa raahata nukkumaan itkua tihrustavan taaperon, niin hirmuinen harmitus on kun leikki pitää lopettaa ja aamulla asema saa osakseen innostunutta vauuuuu-huutelua (ihan kuin taapero pelkäisi aseman häviävän yön aikana). Isimieskin on edelleen innoissaan ja aseman heikot kohdat on jo löydetty ja paranneltu :D

.

Toki kävimme Ilmailumuseolla katsomassa F-117 pienoismallia, anteeksi huono kuva, tämähän on luonnollisesti vitriinissä. Aika paljonhan tuo tosiaan puulentokonetta muistuttaa.

Tunnustan myös kaivanneeni jo kesää:

Shoppailin alella Arauto Rapin sandaalit MilkyWalkista. Koko luultavasti oikea kesää ajatellen (oletan että se keväinen pieni venähdys on taas tulossa) ja toimitus Tanskasta Suomeen hämmästyttävän nopea: alle kaksi vuorokautta ja meidän postilaatikko sijaitsee syrjäseudulla vieläpä. Sitä en kyllä tiedä kuka ne sinne toi ja millä sillä postin mukana nämä eivät tulleet. Väri on siis todella kaunis tummanruskea ja on jotenkin enemmän meitä kuin ne viime kesän hopeiset, joista kylläkin tykkäsin kovasti.

Vuoden alku noin muuten olisi voinut olla sujuvampi, meillä oli/on kaikilla flunssa, uusi koti täytyisi ehkä laittaa etsintään (stressitaso korkea), sama koskee työpaikkaa ja lisäksi yksi sukulainen kuoli vuoden viimeisenä päivänä. Olo on paikoitellen kuin lehmällä lentoasemalla, sitä omaa paikkaa etsiessä tuntuu vähän eksyneeltä.