Hoplatti sittenkin

Molo kidsin kevätuutuksissa ihastuin Simply purple-väriseen Hoplaan jo tammikuussa, silloin kun kaikki muut tuntuivat ihastuvan girly rainbowiin. Sittemmin hylkäsin ajatuksen koko takista kun ajattelin etten pidäkään mallista. No joo - kaikkihan sen tietää että olen blogimaailman vaikutuksille altis ja tulin sitten nähneeni Tittin pojan sovittamassa toisenväristä hoplaa ja samoihin aikoihin oli NopsuPopsulla alekoodi välikausivaatteisiin... Odottelin muutaman päivän ja kun sitä takkia ei sopivassa koossa tullut kukaan muu sieltä ostaneeksi niin ostin pois.

Samaa matkaa muuten kotiutin Molo kidsin joutsentennarit mutta niistä lisää sitten kun on enemmän tennarikeli. Myös NopsuPopsun ruusukepipot siellä huutelivat myös kovasti mutta sen verran on päähineitä jo ennestään etten pystynyt perustelemaan ostamista (vielä) mitenkään.

Näissä kuvissa muuten Noshin ihana lippapipo jonka kotiutin silkkaa laiskuuttani... Tarkoitukseni oli ommella tytölle lippapipo mutta koska elämä on viime ajat mennyt pitkälti sängynpohjalla niin ostinpa valmiin pipon.

Meillä on siis sairasteltu pitkän kaavan mukaan, kunnon flunssa jollaista ei meillä tällä kokoonpanolla ole aiemmin ollukaan. Ensin sairastui tyttö ja siinä vaiheessa kun luulin meidän muiden säästyneen taudilta kokonaan niin se kuitenkin iski ja vei allekirjoittaneelta saman tien kaikki voimat. Nyt alkaa jo elämä vähitellen taas voittaa ja korvatkin avautua. Toivottavasti ei ole mitään jälkitauteja tiedossa.

Tyttö tosin saattoi torstaina saada vesirokkotartunnan että sitä odotellessa (?).

Väsynyt vuorikiipeilijä sanoi hetken huilaavansa että ei se tyttökään ihan vielä ihan kunnossa ole.

Muutenkin eletään jänniä aikoja, saa nähdä josko vihdoinkin verikokeista selviäisi mikä minua vaivaa ja mitä sille sitten tehdään.

t: L-E

Kukkatakissa kuralätäköissä

Kuten blogia pidempään seuranneet varmaan tietävät on minulla ikuinen kukkatakkisyndrooma - kerta toisensa jälkeen tulen ostaneeksi tytölle kukkatakin. Tänä keväänä asiasta meinasi tulla jopa kriisi kun sopivaa takkia ei tuntunut uusista mallistoista löytyvän ja sellaiselle oli kuitenkin olemassa tyhjä kolo kun Reiman viime keväinen kukkatakki on tuota pikaa jäämässä pieneksi.

Vaan löytyipä sittenkin, tämä Ticket Outdoorin Nitta-takki vaan vaati hetken sulattelua. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä kun muutama viikko sitten näin takin Jesper juniorissa livenä mutta sittemmin alkoikin yllättäen miellyttää joten tulin ostaneeksi takin Stockmannin kanta-asiakasalella ja näköjän kannatti olla nopea, pinkit takit on melkein loppuunmyyty - vihreää olisi vielä mutta livenä se näytti likaisenväriseltä silmiini.

Samassa paketissa tulin tilanneeksi myös todella kevyet ja hengittävät Viking Tripod lenkkarit, meidän jättijalalle jo kokoa 29 ja juuri sopivat kesää ajatellen (ellei tule mitään hurjaa jalankasvupyrähdystä enää ennen kesää).

Takki on hyvin haastava kuvattava sillä livenä nuo pinkit ovat elleivät ihan neonräikeitä niin ainakin todella pirteitä. Hupun mallia oli hieman uusittu ja tässä on sisällä sellainen vuorikankaasta ommeltu hmm... lipare (miksikä sitä nyt kutsuisi) jonka reunassa on kuminauha, eli huppu on mielestäni aiempia paremmin suojaava ja pysynee hyvin päässä.

Tämä neiti meinasi lähteä ulos jo uusissa lenkkareissa ja ihanissa farkunvärisissä tähtileggareissa (paikallisesta Alemakasiinista, eiminkäänmerkkiset mutta ihanat :D). No, ihan siihen en vielä antanut lupaa mutta takin sai kuitenkin testata ulkonakin. Jos se ei kestä kevään kuralätäköitä niin me ei tehdä sillä mitään!

Nyt on sitten vaan sellainen ongelma että meillä ei ole takkiin sopivia housuja eikä pipoa. Po.Pin housut eivät hypi takin kanssa silmille joten toistaiseksi saavat kelvata, ehkä sitten alesta ostetaan sopivammat. Pipo olisi etsinnässä kun vain tietäisi mitä haluaa. Vinkkejä saa antaa jos törmää sopivaan!

Takki on muuten kokoa 116cm sillä luontoni ei antanut periksi ostaa meille kolmatta täysin samankokoista takkia. Sopivammillaan tämä onkin varmaan lähempänä syksyä jos tyttö kasvaa uskollisesti omalla käyrällään. Ei se kyllä lainatakita näytä nyttenkään, etenkin kun alla on vielä paksu villapaita (tytöllä mittaa arvelisin olevan ainakin 104cm ellei jopa enemmän).

Hyvin kesti kuralätäköt ja kelpasi mainiosti myös tytölle joka jostain on imenyt itseensä Prinsessa-Ronkeli-geenin vaikkei äidillä sellaista ole koskaan ollutkaan. Useimpina päivinä onneksi vielä kelpaa äidinkin valitsemat mutta tällä viikolla hävisin mm. tappelun kerhokuvaan laitetusta oranssista Muumi-paidasta. No joo, ajattelin kyllä että ehkä kymmenen vuoden päästä haluan muistaa senkin että 3-vuotiaana muumit olivat erityisen pop!

Ja onpa jotain uutta saanut tämä äitikin! Entisten vuotavien kumppareiden tilalle Crocsin lyhytvartiset Jauntit, kokokin osui kerralla oikeaan. Nämä ovat kokoa 41-42 eli siis huomattavasti reilummat kuin talvella käyttämäni AllCast Luxe duck bootit jotka ovat kokoa isommat. Näissä oli muuten ekaa kertaa meidän Crocseissa varren sisäpuolella olevassa tarrassa sisäpohjamitta! Näissä se on 27cm ja piti paikkaansa kun tarkistusmittasin pohjallisella. Ensisovituksella hieman vierastin sitä että varsi oli yllättävän leveä mutta totuin hetkessä eli ei haittaa enää.

t: L-E

Maaliskuun kolmas heräillään talviunilta

Täällä ollaan! Joku ehkä ehti jo epäillä meidän kokonaan hävinneen. Tänä talvena olen ollut voimattomampi kuin ikinä aikaisemmin ja vaipunut jos ei nyt ihan talviuneen niin ainakin kipu(lääke)horrokseen. Olen joutunut karsimaan kaiken ylimääräisen ja aika paljon siitä mikä (muka) olisi pakko tehdä ja hoitaa (ihan itse). Blogikin vietti samalla luovaaa taukoa. Tällaisen talven jälkeen ei voi kuin ihmetellä että parisuhdekin on (toistaiseksi) jäljellä - kohti kesän 10-vuotishääpäivää mennään. Valitettavasti kaikista ystävyys- ja sukulaisuussuhteista ei voi sanoa samaa.

Muutenkin on ollut omituinen epätalvi (lunta on näkynyt vain blogin taustakuvassa :D), tyttö ehti hiihtää uusilla suksillaan ehkä kaksi viikkoa - sitten lumi (se vähäkin) suli pois. Kaukoviisaina sukset (ja luultavasti monotkin) hankittiin niin että menevät seuraavan talvenkin - jos sellainen tulee. Oli tarkoitus laittaa tänne blogiin niitä hiihtokuviakin mutta silloin se jäi - haluaakohan niitä enää kukaan katsella? :D

Kaukoviisaana ja kostean talven ennustaen hankin syksyllä Crocsin vettäpelkäämättömät talvikengät, mitään muita en ole tainnut juurikaan käyttää että taisivat tulla tarpeeseen vaikka se ei ihan rakkautta ensisilmäyksellä ollutkaan - toisella sitten kuitenkin.

Viime viikolla oltiin mummalassa lumettomalla "hiihto"lomalla, tänään sitä täydellistä lumiukkolunta sitten onkin sadellut ja eilinen mutainen talvihaalari on puhtaaksi pesty vaikka epäilin kuorrutuksen olevan pysyvä (oranssi-pinkki kiiltäväpintainen Ticket Morton suit - mahtava!).

Tänään ulkoiltiinkin välikaudessa lumesta huolimatta sillä tyttö on valitellut että touhutessa tulee hiki, nyt taisi olla juuri sopivan lämmin kun alla on neulomani alpakkavillapuku. Housut ovat Po.Pin 110 senttiset ja jotain omituista niille oli tapahtunut talven aikana kun osoittautuivat sopiviksi - syksyllä vielä olivat liian isot. 

Uskoisitteko muuten samaksi lapseksi joka vielä syksyllä pelkäsi lunta?

Huomasitteko jo uudet asusteet? Reiman Loire-pipo, josta sain pakkomieleen heti kun sitä alkoi mainoksissa näkyä. Ilokseni tämä osoittautui vieläpä mikrofleecellä vuoratuksi ja sellaiselle meillä olikin tarve (no ainakin enemmän kuin ihan pelkälle trikoopipolle jotka hakeutuvat luokseni kuin magneetin vetäminä). Käsissä punaiset Reimatec Askare-rukkaset jollaisista haaveilin jo viime vuonna mutta silloin ei punainen kuulunut valikoimiin. Luulin että rukkaset olisivat lumessa vielä hieman kylmät mutta ihan lämpimät kädet tuolta kuoriutui - en kyllä muista että tytöllä olisi ikinä olleet kädet kylmät oli kädessä sitten mitä tahansa.

Ja tässähän valmistuu talven toinen lumiukko ihan lapsityövoimalla jollette arvanneet, aika pitkään sitä toista lumiukkokeliä saikin odottaa. Takki on muuten Ej sikke Lejn viime vuotinen pöllösoftshell, koko myös 110 ja ainakin näin paksu villapaita alla näyttää kovin kutistuneelta viime vuodesta sekin. 

Tuo pään päällä keikkuva on kuulemma hattu! Minä kun meinasin ettei meillä ole hattua lumiukolle niin tyttöpä tekaisi senkin lumesta (luulen että luovuuteni on paljon vähäisempää kuin 3-vuotiaalla).

 Mitäs teille kuuluu?

t: L-E