Sama tyttö - sama takki

Vuosi sitten tein Lilliksestä loistohankinnan - Didriksonin pinkin softshell-takin. Sitä on käytetty paljon ja säästelemättä. Syksyllä se unohtui eteisen naulakkoon pesemättä, tällä viikolla sen pesin ja etukäteen ajattelin että noinkohan lähtee puhtaaksi, oli nimittäin aika musta ja mutainen mutta niin vain pesukoneesta tuli ulos puhdas ja edelleen kuin uusi takki. 

Ja kyllä se ainakin kevään mahtuu tänäkin vuonna niin kuin viime vuonna toivoinkin. Luulen että etsiskelen Didriksonilta tälle seuraajaakin tai siis olen kyllä jo löytänyt, odottelen vain aleaikaa ja pähkäilen kokoa. Tämän vuori on nimittäin aivan ihana ja lämpöinen, sellainen hieman karvaisempi ja paksumpi kuin esim. Molon softshellien fleece (siis niiden viime vuotisten softshellien). Tätä heräteostosta ei ole tarvinnut katua.

Kuvilla on muuten päivälleen vuosi väliä, hieman oli keväisempää viime vuonna. On tuo tyttökin vissiin venynyt ja kengän kokokin kasvanut (viime kevään kumpparit kokoa 22, tänä vuonna 26). Viime vuoden housut Ticketin Ontariot koossa 86cm ja tämän vuoden Reimatecit koossa 98cm. 

Installaatiotaiteilija?

Aina välillä mietin mikä tytöstä mahtaa tulla isona. Hieman huolestuttaakin toisinaan, en silti aio kääriä pumpuliin tai kasvattaa tynnyrissä (välillä olen toki kumpaakin harkinnut ;)).

Tokihan niitä tusseja voi noinkin käyttää, omaa rajottuneisuuttani vain en ole sitä ymmärtänyt.

t: L-E

P.S. Olemme siis hengissä vaikka hieman heikossa hapessa ollut tämä äiti

Blogilapsi sovittaa ;)

Kysyin tytöltä haluaisiko hän sovittaa uutta takkia ja joo-o, tietysti halusi. Ei vaan halunnut enää siinä vaiheessa kun sitä puettiin päälle. Postaus sisältää siis pikseloitua huutoa... Onneksi kuvat tarjoillaan ilman ääntä ja heiii, sovituskuvia sentäs ;).

Kuvissa siis Citymarketin alennuksella ostettu Reiman denim-Leap (se mitä ei ostettu, eikä ole maksettu vieläkään ;)). Tämä on niinkin suuri kuin 116cm koska varsinainen tarve takille on vasta myöhemmin (lapsihan on jotain alta metrinen vielä). Hätätilassa tätä voisi kyllä käyttää jo nyt (siis jos nyt sattuisi niin että kaikki muut neljä tai viisi tai montako niitä nyt olikaan takkia olisivat likaisia).

Leapin alla kuvissa on 104 senttinen Reiman pörröfleece, neppareilla kiinni tietysti ja hyvin toimii kahden eri koon yhdistäminen nimenomaan näin päin että sisäkerros on pienempi. Kuvissa mukana myös ihana Reiman Sini-pipo, joka vaan kävi meillä sovituksessa ;).

 

Eihän tätä nyt kukaan pojaksi luule takista huolimatta kun sovitushousutkin on pinkkiä velouria? Tuo oli kyllä meille ihan oikea väri, täsmälleen tytön silmien siniharmaa (isimieskin vihdoin sai sitä denimiä tytölle mitä on jo kauan ehdottanut). Onneksi en kuumehoureissani tilannut sitä vaaleanpunaista, huh.

Kuten huomaatte niin nuo sandaalit on vissiin kasvaneet tytöllä jo jalkoihin kiinni, että älkää kyllästykö :D.

t: L-E jonka kurkku on hirmuisen kipeä

P.S. Kiitos Miima vallan mainiosta blogi-lapsi-termistä... Katsoin vapaudekseni poistaa väliviivan ;).
P.S.2. Tarkoitus oli tehdä kokovertailu muiden meillä olevien takkien kanssa mutta koska olen edelleen kipeä niin en kyennyt.

Kyllä se oma on :)

Ihan oma, rakas tyttöni mun! Ei voi erehtyä! Pettämätön tyylitaju, pirteät vaatteet, kissasukat ja sandaalit! Juuri näin sen kuvittelinkin pukeutuvan jo raskausaikana (no juu, myönnän etten ehkä kuvitellut tyllihametta, mutta tämä on sentään pirteä ja cool Molon Brunhilda). Niin ja hiukset kanssa, ei voi niistäkään erehtyä, juuri sitä mitä tilattiin. 

Tulin vain kertomaan että voidaan jo paremmin, mysteeritauti ei toivottavasti enää nosta kierroksia ja me päästään parin päivän sisään jo uloskin. Ehkä ei ihan vielä sandaaleissa vaikka tyttö on sitäkin jo ehdotellut säännöllisesti.

t: L-E

P:S. Välttelen aktivisesti Stockkan Ticket- ja Reima-kanta-asiakasalessa vierailua ;)

Viikon kuulumisia

Väitän että pikkutyyppi on venynyt. Siirryimme käyttämään Polariksesta seuraavaa kokoa koska edellisestä jäi yllättäen hihat lyhyeksi ja selkämitta ja lahkeet oli vähän siinä ja siinä. Voi olla että tämä ei enää ensi talvena edes mene (no, jos nyt edes alkutalven?) ja kun kerran sitä luntakin tuli kerralla ainakin puoli metriä niin selkeästi on vielä talvi ja tarve haalarille.

Viikon suosituimmat jalkineet ovat edelleen olleet Keen-sandaalit. Niitä pyydetään jaakaan ihan joka päivä. Väitän siis edelleen että ovat todella mukavat jalassa. Erityisesti silloin kun Oina (Oiva-nalle toim. suom.) opettaa dvd:llä tanssimaan. Oivalla on uudet vilkkulenkkarit ja meidän tyypillä on uudet tanssisandaalit! Onneksi sillä ei ole väliä ettei näissä ole vilkkuvaloja :D.

Viikon uusi ja maailman tärkein juttu ovat pikkulegot (ou nou sanoo äiti). Mumma (mokoma) aloitti villityksen ihan kysymättä. Minähän olin sitä mieltä ettei nämä ihan vielä 2-vuotiaan leluja ole mutta  hirmuisen nätisti näillä leikitään ja osataan paloja yhdistellä että olkoon. Vai mitä sanotte tästä palojen asettelusta:

Ja kuten meillä tavallista homma räjähti heti käsiin (siis tän äidin mielestä vaan) kun isimies (vihdoin) sai leikkikaverin ja luvan pikkulegoihin niin tietäähän sen kuinka siinä käy... Ei tarvii näiden frentsejen olla kaverittomia - olisin voinut lyödä asiasta vetoa ;). Hieman kyllä uhkailin että muut lelut sitten lähtee kun ei nuo enää muilla leikikään :D.

Nyt meillä sitten on joku mysteeritauti, laadusta en ole vielä päässyt selkoon että mikä tauti on kyseessä. Tytölle nousi eilen illalla korkea kuume ja tänään sitten oksensi kerran (arvatkaa olinko tulilinjalla?). Nyt sitten minullakin on lämpöä muttei juurikaan muita oireita, ehkä vähän kurkku kipeä jos oikein mietin. Toivottavasti paranemme pikaiseen kun nyt juurihan on talven parhaat ulkoiluilmat. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella ollaan terveitä (ei kai tämä ainakaan näin blogin kautta tartu vaikka mysteeritauti onkin).

t: L-E

P.S. Mitään Reiman Leap-takkia denimsinisenä en ole sitten ostanut Citymarketin lastenvaatealesta ;).

Kodista kotiin

Näetkö kuvassa edellä ajavan auton?

Juu, en minäkään mutta siellä se on.

Eilen tuntui erityisen hyvältä päästä ehjänä kotiin. Lapsuudenkotivierailu saattoi tuntua hyvältä ajatukselta vielä edellisenä iltana mutta tien päällä ja perillä ei ehkä niinkään. Mennessä jo ohitimme yhden kolaripaikan poliiseineen ja paloautoineen -  jo silloin olisi ollut viisasta kääntyä takaisin.

Aina välillä unohdan mistä olen tulossa ja sitten kun sen käy tarkistamassa voin vain todeta kuinka kiitollinen olenkaan tästä nykyisestä kodista ja ihmisistä siellä. Kuinka meillä onkaan hyvä näin.

Tänään oli ihana, tavallinen päivä - nautin jopa siitä puolesta metristä lunta ja lumitöistä kun sain olla kotona maailman ihanimman tahtoikäisen kanssa (ja kyllä se tänään tahtoikin, vähän jäi vaan epäselväksi että mitä).

Muistan taas vähän aikaa mistä olen tulossa, vielä en ihan tiedä minne olen menossa, näkymät on vähän samanlaiset kuin tuossa kuvassa. Mutta jospa vaan jatkaisi varovasti eteenpäin niin eiköhän se siitä selkene.

t: L-E, joka hetkisen taas ehjäilee itseään perheensä suosiollisella avustuksella

The mekko

Onkohan joku jo ehtinyt ihmetellä mitä tapahtui sille mekolle joka hieman hetkautti ostolakkoani? Tilattu Metsolan Flyhigh kävi meillä kääntymässä ja vaihtui kokoa isompaan. 98/104 näytti siltä että on parin viikon päästä liian pieni (olisko tuo lapsi venynyt?). Meille tuli siis kokoa 110/116. Se hassu puoli on noissa kaksoiskoooissa (miten ihmeessä tuo taipuu ja montako noita oota?) että hyppäys seuraavaan kokoon on aika iso.

Ainakin tämä koko menee pitkään ja on varaa venyäkin. Omaan silmääni ei ole kuitenkaan niin iso etteikö hyvin voisi jo käyttää. Eikä haitannut lapsenkaan tansseja ja kiipeilemisiä. Tykkäämme siis hurjasti!

Tässä mekossa on se hyvä puoli että navan tallella oleminen on helppo tarkistaa ja tarpeen tullen sitä voi käyttää myös kaulahuivina.

Keenejä kesäksi

Äitini aina sanoo että kun saan jotain päähäni en rauhoitu ennen kuin olen saanut haluamani. Toisinaan se voisi olla hyväkin ominaisuus mutta tiedä sitten koskeeko se ostospakkomielteitä. 

Muistattekohan kun kirjoitin Keen-sandaaleista: täällä? No, niinhän siinä sitten kävi kuin yleensäkin että tilasin meille ihan vaan sovitukseen muutamat parit. Toimintaa vauhditti käyttämätön ja umpeenmenevä Brandoksen alekoodi.

Tytölle Newport H2 :

 Itselleni Venice H2 :

 Omieni väri on herkullinen mutta haastava kuvattava.

Olin varautunut siihen että palautan takaisin koko paketin, sillä arvelin ettei itselleni mitenkään sovi 40,5 koko, etenkin kun olin lukenut että ovat hieman pientä mitoitusta nuo Venicet. No, nämä eivät ainakaan ole vaan sisäpohjan mitta 27cm joka on just eikä melkein sopiva omaan jalkaani. Muutaman päivän olen näitä nyt sisätiloissa koeajanut ja edelleen tuntuu hyvältä. Tiesin jo ensimmäisellä sovituksella että näitä en anna pois - sen vaan tietää kun löytää sen oikean parin!

Tytön kohdalla tilanne onkin sitten vähän kinkkisempi. Tilasin hänelle nimittäin kahta peräkkäistä kokoa (28 ja 29) kun arvelin että niiden ero olisi reilut puoli senttiä. No, pienempien sisäpohja on tasan 17cm ja isompien 18cm. Tytön jalka on nyt monen tarkistusmittauksen ja kenkään vertailun avulla todettu 15,8cm pitkäksi, syksystä kasvanut noin 8 milliä. 

Nuo pienemmät meille nyt jää sillä isommat ovat aivan liian isot. Luulisi että ainakin alkupuolen kesästä sopivat (?). Vai kuinka paljon ylimääräistä tuollaisessa kengässä täytyy olla että on vielä käytettävä? Itse kokeilin työntää varpaani omien sandaalieni ihan kärkeen, eikä tuntunut pahalta, olisin niinkin pystynyt kävelemään. Isommat taas saattaisivat olla liian isot ihan koko kesän. Täytyisi varmaan piakkoin palauttaa ettei jää turhaan palauttamatta. Niitä isompiahan ehtii ostaa sitten kun on tarve. Noita pienempiä on lapsi jo halunnut ja saanut sisällä käyttää että ilmeisesti ovat hyvät jalassa.

Väristä Zirk kysyi että ovatko selkeästi tyttöväriset. Tuolla Brandoksen sivullahan lukee värinä vaaleanpunainen. Ei ne kyllä minusta vaaleanpunaiset ole, ehkä sellaiset hieman haalistuneen tummanpunaiset. Itse voisin pitää ihan hyvin pojallakin mutta en tiedä sitten josko joku kuitenkin pitäisi tyttömäisenä.

t: L-E
P.S. Unohdin kertoa että tyttö kävelee sujuvasti ja innoissaan myös minun sandaaleillani.

Muoks! Nuo 17cm ja 18cm sisämitat ovat tosiaan ihan sandaaliin merkattuja mittoja. Omalla mittauksellani pitivät paikkansa.

Peppimäistä meininkiä!

Joskus toisinaan on sellainen tunne että E.T. leikkii "ei saa koskea lattiaan"-leikkiä. Mitä korkeammalla, sen parempi ja aika ylös muuten yltääkin! Aplodeja kiipeilylle ja uudelle mekolle!

Joskus meno on äidin mielestä hieman liian villiä, harvemmin kuitenkaan pahemmin sattuu mutta pieniä kolhuja joka päivä. Hyvää tuuria kaiketi? Ikää 2v4kk ja takana vasta yksi musta silmä.

Toisinaan myös äidillä on hyvää tuuria. Näin Tiinan Tosimummo-blogissa hänen Muisto-joustofroteesta ompelemansa ihanan mekon jonka kuvan perusteella arvelin kaikin puolin meidän tytölle sopivaksi. Ilahduin vielä enemmän kun luin että mekko on tulossa myyntiin! Hieman saatoin siinä toisella silmällä kyttäilläkin ja ehdin varata mekon meille.

Eilen mekko oli sitten postilaatikossa ja mitäpä siinä sitten sen enempää aikailemaan kuin mekko heti käyttöön ja on se vaan ihana ja pirteä ja tuo lapsuuteni mieleen (onkohan minulla ollut tuollainen kukkamekko kanssa?). Tyttökin tykkää, erityisesti siitä että tässä on taskut joihin voi piilottaa kaikkea tärkeää kuten muumeja ja pandoja (niitä sellaisia minipieniä joiden kuljettelusta äiti ei ole niin innostunut).

Jalkaan päätyivät Lipfishin 104 senttiset housut (mukamas legginssit) jotka ovat vielä hieman reilut mutta saattavat kutistua pesussa ja ainakin lapsi on venyvää sorttia.

Lasten Taikamaan Lipfish-alella meille tuli myös keltainen kissapaita. Keltaista? Taas? Lapselle josta toistuvasti sanon ettei sille sovi keltainen... No, sattuuhan sitä ja keltaiseenkin kai tottuu. Tuollainen lämmin keltainen näyttäisi jopa sopivan. T-paitakin on kokoa 104cm ja yllättäen olikin helmasta paljon pidempi kuin viime vuoden mallistoa oleva 104 senttinen lehmäpaita. Pitkäselkäisen lapsen äitinä en pistä pahakseni.

Hyvin on siis ostelu lähtenyt lakon jälkeen käyntiin. Nyt voitaisiin taas pitää taukoa kun Keenitkin on vielä esittelemättä.

Kevätkukkasia lumipyryssä

Eilen hain postista Reimashopin supernopeasti toimitetun paketin. Minua ei hidastanut edes se ettei paketin saapumisesta tullut mitään ilmoitusta enkä muistanut asiointireissulleni ottaa mukaan edes lähetystunnusta... Kysäisin silti postissa poiketessani että olisko meille tänään tullut paketteja ja sieltähän löytyi, jotain hyötyä siitä että asuu pienellä paikkakunnalla enpä usko että kaupungissa onnistuisi paketin haku olemattomilla tiedoilla.

Illalla tyttö suostui pikasovittamaan kaiken (uskomatonta!) ja totesin koot oikein sopiviksi ajatellen tulevaa kevättä ja takin osalta ehkä myös syksyä. Sovitukset olivat kuitenin niin pikaiset ja pimeät eikä kameraakaan ollut lähimainkaan. Tänään sitten päätin pukea kevätvarusteet jo ulos sillä pakkasta ei ollut ollenkaan.

Tässäpä teille siis sovituskuvia (jos ette jo huomanneet ;)). Reimatec Ample takki 104, Spurtti-housut 98, Luminous pipo 52 ja välikausihanskat Askare kokoa 1. Lapsen pituus arviolta jotain 96-98cm korkeintaan ja pää 49-50cm. Housut ovat juuri nyt passelit, sitä menevätkö enää syksyllä on vaikea ennustaa mutta tuleehan ne alet taas ennen syksyä. Näiden housujen lahkeissa on muuten jonkunlainen kiristysmahdollisuus, olen vain niin yksinkertainen etten osaa sitä käyttää tai sitten siinä on parantamisen varaa.

Kevätvaatteiden alla varmasti enemmän vaatetta kuin mitä tulee keväällä olemaan. Normaalien sisävaatteiden lisäksi villapaita ja -housut ja takissa kiinni vielä pörröfleece. Ulkoilun jälkeen vaatteista kuoriutui sormenpäitä myöden lämpöinen muttei hikinen lapsi eli juuri sopivasti oli vaatetta. Pipon alla on vielä Reiman villa-bambu-kypärämyssy sillä ihan vielä ei ollut pelkästään puuvillapipokeli.

Herkulliselta näyttävät kevätkukkaset lumipyryn keskellä! Tämä takki ei mielestäni Reiman omissa kuvissa pääse oikeuksiinsa, on livenä todella kiva ja pirteä! Ainoa mitä ehkä olisin kaivannut niin pitkäselkäisen lapsen äitinä helmaan vähän lisää mittaa mutta riittähän se noinkin, eihän tämän mikään pitkä takki ole tarkoitus ollakaan ja housut kuitenkin nousevat kivan ylös vyötäröltä.

Pitkän potkukelkkalenkin jälkeen teimme vielä lumityöt, huomatkaa että Kolakin on sävy sävyyn :D. Jälkiviisaana sanon ettei olisi kannattanut tehdä niitä lumitöitä sillä ulkoilun jälkeen alkoi hirmuinen myrsky ja minä sain kunnon migreenikohtauksen. 

Tämä pörröfleece oli siis ulkoilun ajan tuossa takissa kiinni  (ilman huppua tietenkin) ja taas huomasin saman kuin aiemminkin kun meillä on ollut näitä Play Layers-väliasuja eli kun nämähän käännetään ylösalaisin kun kiinnitetään takkiin niin jos haluaa vetää välikerroksenkin vetoketjun kiinni pukiessa niin se on vähän hankalaa kun vedin on siellä nurjalla puolella. Tässä nimenomaisessa takissa on vielä se ongelma että kun hupun irrottaa niin nepparit saattavat painaa kaulaa kun on vielä ne törröttävät puolet siinä. 

Eli Reimalle terveisiä: vetoketjut kaksipuoleisiksi, ei painavia neppareita huppujen kiinnityksiin, enemmän kiinnitysneppareita takin ja välikerroksen välille (esim. niskaan ja kainaloon, hihassakin voisi olla kummallakin puolella). Pienillä parannuksilla systeemi olisi siis vielä parempi mutta toimii kyllä näinkin.

Miltäs näyttää?

t: L-E

Isimies (taas) ostoksilla

Kun olin lapsi niin äitini ei suostunut ostamaan minulle yhtään vaatetta missä olisi ollut joku sarjakuvahahmo tai "kaupallinen kotkotus" kuten hän asian ilmaisi. Niinpä ei näkynyt Aku Ankkaa muuta kuin lehtenä ja vaatteissa oli tyytyminen raitoihin. Silloin ajattelin että sitten kun minulla on lapsia niin niillä on pelkkiä hahmovaatteita... No juu-uh, ei taida näin olla vaan enemmän miellyttää juuri ne simppelit raidat ja pallot mitkä omaa äitiäni silloin kun minä olin lapsi. Ei kai tässä nyt vaan käynyt niin että olen kasvanut omaksi äidikseni? Ettei vaan se kauaksi pudonnut omena olisi vaivihkaa päässyt vierimään kuitenkin sinne puun juurelle? Apua!

Onneksi taloudessa asuu myös isimies joka on täysin antanut pienen tyttärensä kietoa itsensä pikkusormensa ympäri ja kas vaan, talouden hahmovaatteiden määrä on sittenkin vakio vaikka niistä kasvetaan säännöllisesti uloskin. Viimeisimmäksi isimies kunnostautui Lindexin Bamse- ja Muumi-hyllyjen kohdalla ja kotiutti kumpaakin yhden vaatekappaleen verran. 

Nyt täytyy kyllä sanoa että ehkä siedän molemmat. Ylempi on kiva sillä hahmo on ommeltu eikä painettu ja eriväriset napit toimii aina. Alempi taas saa anteeksi muovipainatuksensa taskuilla ja kivalla väriyhdistelmällä.

Ja kun kaikki tämä kruunataan 2-vuotiaan kokonaamahymyllä ja sillä että ipana (joka ei ikinä sovita mitään!) haluaa sovittaa molemmat uudet vaatteensa heti ja peräjälkeen niin pistää kyllä vähän miettimään että olenkos minä nyt ihan hakoteillä lapseni vaatettamisessa. Täytyykö meidän alkaa pitämään kerran viikossa toistuvaa hahmovaatepäivää? Vai tuleeko näistä parissa viikossa jokapäivän vaatteita?

t: L-E

Lipfishin kesää ja nopea alevinkki

Lipfishin kevät ja kesä näyttää suorastaan herkulliselta niin kuin aina! Meidän kaappiin huolisin näistä kaikki. Nämä ovat tarpeeksi yksivärisiä kuosiähkyisille ja tarpeeksi eläimellisiä kelvatakseen ronkelimmallekin lapselle.

Harmi ettei tuota kissaa saa oranssilla pohjalla!

Pandankin kelpuuttaisin muun värisellä taustalla (mutta ei ole) kun tuollainen ruohonvihreä lehmäpaita meiltä löytyy. Laadullisesti ovat meillä olevat olleet todella hyviä, mitä tietysti hinnan perusteella myös odottaa.

 Housujen raitavärit ovat kivoja kanssa, valikoima vaan voisi olla suurempikin!

Niin ja sitten se vinkki! Lasten taikamaasta saa vielä tänään -25% alen normaalihintaisista Lipfisheistä koodilla SYNTTÄRIT4. Kannattaa tarkistaa myös muut Lasten taikamaan 4-v. synttäritarjoukset!

t: L-E

p.s. Ostinko jotain vai enkö, kas siinäpä pulma ;)