Yksi pieni elefantti marssi näin...

Ensimmäisen kerran kun näin näitä Noshin norsuja niin ihastuin, tykkäsin väreistä ja näytti ihan meiltä. Jahkasin kuitenkin piiiiiitkään että ostan en osta, niin että lopulta piti ihan etsiskellä että vieläkö tätä jostain saisi. Sitten meni muutama viikko tuumiskellessa että mitä ompelen ja tällainen siitä lopulta vihdoin tuli.

Kaava on Ottobresta 4/2012 Princess joka roikkui kokeilulistalla pitkään sillä olin varma ettei vanha Herra Naumann suostu ompelemaan kumilanka alalankana mutta jaa-ah, ei taida olla mitään mihin se vanha kunnon kumppani ei pystyisi. Jos jotain ongelmaa tulee niin vika löytyy yleensä siitä ompelukoneen vierestä ei itse koneesta. Minähän siis viime talven luulin että vanha Herra on ihan rikki ja kaput mutta kyse olikin siitä että rouva oli vähän laiska vääntelemään säätönuppeja.

Kaavaan en muistaakseni tehnyt muutoksia, koko taisi olla 104 - lisäsin vain valenappilistan koska satun tykkäämään niistä ja minulla sattui olemaan kaksi sopivan väristä nappia nurkissa.

Tyttö tykästyi, eikä vähiten nappien ja norsujen takia. Legginssit ovat muuten myös itseommeltua Noshia - tykkäämme, mitä nyt äiti taisi ihan vähän liioitella lahkeiden pituudessa mutta olisko rypytykset muotia?

Tämä tyyppi edelleen tanssahtelee ihan kaikkialle, luulen että sillä on jäänyt joku levy päähän soimaan. Onpa se alkanut myös laulaa enenevissä määrin huolimatta siitä että olemme visusti kiertäneet kaukaa kaiken mikä vähänkin muistuttaa musiikkileikkikoulua. Sama tyyppi rummuttaa joka päivä ja ihan kaikkea ruokapöydästä pottaan, soittaa sujuvasti kitaraa ja esiintyy mielellään. Jaa-ah, millaistahan se meno olisikaan jos olisimme vielä yllyttäneet!

Leikkipuistoon hylätty, rikkinäinen kaivurinraato noteerataan joka kerta - kaivu-i ikki, sanoo hän joka kiertää kätevästi r-kirjaimet.

Virkattu hattu ei muuten ole omaa käsialaani vaan sen on tyttö saanut nettitutulta jo pari kesää sitten (L8 jos luet niin ota yhteyttä - olen hukannut sinut vahingossa) ja nyt kun tyttö on ymmärtänyt olevansa tyttö niin voiko hienompaa hattua olla!

Oina-kennät (Oiva-nallen tanssikengät toim. huom.) eli Keenin ihanat sandaalit ovat osoittautuneet loistaviksi, muita en taida ensi kesäänkään katsella. Eli suosittelemme! Myös äidin jalkoihin, minähän en enää luovu omistanikaan.

Paljon muutakin olen ommellut mutta blogiin asti eivät ole vielä päätyneet sillä elämä on ollut omituista, kummallista ja väsyttävääkin. Mutta näistä lisää sitten seuraavilla kerroilla (hah, olikos tämä nyt sitten sellainen blogiklisee?).

t: L-E

Eläinpuistossa

Eilen tehtiin retki Ähtärin eläinpuistoon vaikka vastahan me siellä käytiin viime vuonna. Tänä vuonna laajensimme porukkaa ja meidän perhe tapasikin siellä veljeni perheen (veljeni, vaimonsa ja 3v. tyttö) ja äitini. Varsinaista perhematkailua siis. 

Ennen kierrosta kävimme syömässä Hotelli Mesikämmenen lounaan. Suosittelen ja en - kaikki sujui ihan hyvin ja alle 3-veet söivät ilmaiseksi (sen minkä innoltaan pystyivät) mutta noutopöydän valikoima oli vähän turhankin suppea, jäin kaipaamaan esim. kalaa. 

Tuollaisen karhutoteemin voisin ottaa omaankin pihaan. Kuka tulis tekemään?

Lumileopardin kohdalla meidän tyttö hihkui innoissaan että "isi nukkuu tuovva", tiedä sitten oliko yhdennäköisyys nyt ihan niin sataprosenttinen mutta naurunhörähdyksiä se ympäristössä herätti.

 Aika jännä kuinka kaikki eläinlapset ovat söpöjä - jopa nämä villisikapossut. 

Meidän 2-veen suosikkeja olivat pöllöt, eikä pöllötalosta meinattu päästä lähtemään millään, jopa eno joutui tekemään tytön kanssa siellä kaksi uusintakierrosta. 

Tässä oli tarkoitus tiirailla korppia mutta äiti olikin kiinnostavampi. Nii-in, ehkä äiti muistuttaa enemmän pöllöä kuin korppi? 

Hirviaitauksen luona muistellaan aina sitä kuinka veljeni noin 4-vuotiaana livahti sinne aidanraosta, nykyisin alareunassa on jo verkkoa mutta silloin ei kuulemma ollut ja toki yläreunan raoista vieläkin lapsi mahtuisi.

Yllättävää oli että näimme mäyrän vilkkaana ja ulkotiloissa. Tässä  kuvassa tyyppi näyttää kyllä täytetyltä mutta oli kyllä ihan elävä :D.

Pieni pettymys oli että tosielämän-Oiva-nallet nukkuivat rivissä aidan vieressä. Onneksi naapurin isäkarhu (?) sentään järjesti shown kiipeämällä puunlatvaan.

Meidän pöllö- ja nallefani nukahti heti autoon päästyään, ihmekös tuo kun käveli itse koko kierroksen vaikka rattaat vielä mukana olivatkin. Seuraavalla reissulla tyyppi onkin sitten luultavasti jo yli 3-vee ja saa pulittaa pääsylipusta ihan täyden hinnan.

t: L-E

P.S. Edelliseltä Ähtärinreissulta ostettu pehmosaukko nousi taas suosioon, etenkin kun saukkoihin ihastuneelle serkkutytölle ostettiin samanlainen.

Hupulaisia museolla

Bloggaamisessa on ihan parasta kun tutustuu uusiin ihmisiin, sellaisiin joista tulee ihan Ystäviä (kyllä - ihan isolla yyllä). Tänään oli jännä päivä kun olimme sopineet treffit Hupulaisten kanssa Keski-Suomen Ilmailumuseoon. Meillähän oli tietysti kotikenttäetu mutta silti veti vähän vakavaksi odotellessa:

Tarkkasilmäiset saattavat huomata että ompelin eilen iltapuhteina pupuneuloshupparin. 

Vähän veti isommat pojatkin vakavaksi tuo kun äiti ja pikkuveli testasivat Mig kaksykköstä, eihän sitä heti voi tietää että onko se taatusti turvallista. Zirk itse ei pelännyt yhtään ;).

Meillä kaikilla oli mukavaa, eikä oikeastaan yhtään sellaista härdelliä kuin voisi neljän pienen lapsen kanssa kuvitella. Oma tyttöni uskaltautui jopa Zirkin kainaloon vaikka olikin normaalia vähäpuheisempi. Niin ja kyllä nuo isommat pojatkin lopulta uskalsivat pikaisesti vierailemaan koneen ohjaamossa kunhan meidän neiti ensin näytti mallia. 

Tyttöni mun taisi jopa hieman ihastua erääseen pikkumieheen, joka kävelee jo tosi hienosti!

Pihassa oli aika sanoa heipat ja päästää Hupulaiset jatkamaan kesälomamatkaansa, ensi vuonna viimeistään otamme tämän uusiksi. Kiitos kivasta päivästä Zirk ja perhe!

t: L-E

Onnenpotkuja

Tämä kesä on ollut äärimmäisen rankka terveyteni puolesta (korrektimpaa olisi kai sanoa että sairauteni tai vielä oikeammin sairauksieni puolesta), olen sinnikkäästi yrittänyt jaksaa päivän kerrallaan - eihän sitä muutakaan voi. Jaksamattomuus on näkynyt täällä blogissakin hiljaisuutena kun ajatuksetkin ovat olleet ihan jumissa. 

Tällaiseen vaikeaan tilanteeseen on osunut kuitenkin piristäviä onnenpotkuja. Ensin huomasin voittaneeni Kimperin arvonnassa suorastaan IIIIIIIK-ihanaa PupuLove-neulosta metrin - kiitoksia vaan sinne, ompelu on suunnitelmissa jonain parempana päivänä. Ihana kangas on kotiutunut ja pesty odottamaan päätymistä E.T:n huppariksi (luultavasti, jollei suunnitelma muutu matkalla).

Sitten ajattelin että johan on onni potkinut kun vastahan syksyllä voitin ne ihanat vaaleanpunaiset Topmanin lapikkaat ja nyt tämä kangasvoitto vielä, siinä sitä on onnenosumia pitkäksi aikaa mutta ei se sitten vielä siinä ollut kun osui kolmaskin voitto kohdalle. Miima onnitteli jo fb:n kautta ja olin ihan pihalla kunnes luin myös sähköpostini. Voitin 100 euron lahjakortin Booztille Mietteeni mun-blogista! Iso kiitos sinne, hyvin arvottu ja tuli tarpeeseen. Itsekkäästi päätin käyttää sen omiin vaatteisiini koska mulla oli isompi tarve kuin tytöllä. Muutaman päivän mietiskelin mitä oikeasti tarvitsen ja sitten tein tilauksen, kolme ihan tylsää peruspaitaa (mustaa ja harmaata) joita en nyt tässä esittele ja todelliseen tarpeeseen ihana Desigualin huivi:

Olen käyttänyt yhtä ja samaa Turkista vuonna 1997 ostamaani huivia vuosikaudet ja nyt ajattelin että sen taitaa olla aika päästä eläkkeelle (no jos ei nyt ihan kokonaan eläkkeelle niin ainakin vähäisempään käyttöön). Huivi oli livenäkin juuri niin ihana kuin kuvittelinkin, juuri oikean mallinen ja ihanan iso ja värikäs. Luulen että saattaa mennä vuosi jos toinenkin ennen kuin tämä huivi pääsee eläkkeelle.

Toinen mille oli tarve oli uusi takki, olen jotenkin salakavalasti hieman kutistunut joten sellaisellekin oli tarve. Ehkä ensimmäisen kerran ikinä ihastuin tummansiniseen ja tilasin itselleni tuon alla olevan Onlyn Fridan. Tehostetikkaukset ja nauhat ovat kivasti hieman neonväriset mutta enpä nyt osaa sanoa että onko se pinkki, punainen vai oranssi. Tykkään aivan älyttömästi! Ja kokokin osui oikeaan. 

Sitten vielä yksi ostos, jota voisi kai sanoa myös onnenpotkuksi. Katselin nimittäin keväällä Sokoksella ihanaa limenvihreää takkia, sen ainoa "vika" oli parinsadan euron hintalappu. Tänään huomasin että Campadre (suosittelijalinkki) myy nyt samaa Five seasons-takkia 79 euron hintaan. Hitusen emmin mutta kun tyttö ja mies yllyttivät vieressä niin ostin. Ja mulla olikin sopivasti tarve vedenpitävälle ulkoilutakille sillä edellinen kunnollinen ulkoilusade osoitti edellisen takkini vuotavan jo kuin seula.

Mitäs muille kuuluu? Toivottavasti kesä on sujunut paremmin kuin tällä suunnalla!

t: L-E

P.S. Miima, käytin sittenkin samaa otsikkoa ;).

P.S2. Unohdin mainita että tyttö sai Booztin paketissa yhdet housut - että ihan en kaikkea tuhlannut itseeni ;).

No jos ihan vähäsen alesta...

Ihan vähän ollaan aleaktivoiduttu tälläkin suunnalla... Hitaasti ja harkitsemalla hankittu vaatteita vuodeksi 2014 (mihin kummaan nämä vuodet katoavat näin nopeaan? Vastahan se oli 2000). Joku aika sitten jo tuli tytön valitsemana hankittua Pikku Mineasta pöllötakki eli Ej sikke Lejn softshell hyvällä alekoodilla.  Varsinaista tarvetta ei ehkä olisi ollut (sillä Molon softshell saattaa sopiva vielä ensi vuonna (?)) mutta ihanahan se on ja paremman kokoinen luultavasti ensi vuonna kuin nyt vaikka tyttö on sen muutaman kerran jo päälleen mankunut. Takki siis kokoa 110.

 

Housuja kuvissa on kahdet, hyvällä alella ostetut Villervallan punaiset henkselittömät ja pinkit Reimatecin henkselilliset - molemmat kokoa 110 ja lahkeista aika samankokoiset eli toivottavasti sopivat ensi vuonna mutta mahdollisesti käytettävät jo syksyllä. Riippuu kuinka paljon kesä tyttöä venyttää. Yllättävän hvyin sopivat nuo pinkit kummankin takin kanssa vaikka Ej sikke Lejssähän ei pinkkiä ole ollenkaan ja Villervallan pinkki on vähän housuja vaaleampaa.

Punaisten Villervallan housujen kotiuduttua alkoi mietityttää kovasti tuo raitatakki ja reilun viikon jahkailun jälkeen sen sitten Metsolasta kotiutin ihan vaan siksi etten viitsinyt tilata pelkkää pipoa joka oli sillä tahtoo-listalla. Takki on myös kokoa 110 ja luullakseni juuri oikea koko ensi vuodeksi, kun vertasin nyt käytössä oleviin.

Harvinaisen ihana pipo ja harvinaisen hankala kuvata niin että näyttää siltä miltä livenä :D. Minulle tästä tuli mieleen lapsuuteni pesuhuoneen muovipintainen seinä ja mummin kylpytakki - nostalgialla (kai tämäkin minulle) myytiin.

Me ollaan nyt lomailtu viikko ja kaksi on vielä jäljellä - huomenna tulee mumma pariksi päiväksi ja sen enempää lomasuunnitelmia ei olla tehty. Ihan tarpeeseen tulee kotoilukin, nyt olen siivoillut kolme päivää :D.

t: L-E