Ihan Puhina lätäköissä

Miten minusta tuntuu että meille käy joka vuosi näin että elokuussa yllätyn lapsen jalan venymisestä ja huomaan saappaat äkkiä pieniksi. Viime vuonna tulin ostaneeksi meille ensimmäiset Crocsin kumpparit (vaikka eihän nämä kumia ole) siksi koska mitään muuta ei ollut tarjolla oikeassa koossa. Hyvä valinta, lapsi tykkäsi keveydestä ja äiti tykkäsi helposta huollettavuudesta.

Tässä jokunen päivä sitten ulkoillessamme tyttö sanoi että "äiti, minä tarviisin uudet tälläiset mutta keltaiset ja ISOmmat" - painotus sanalla isommat. Vähän ihmettelin että mites niin, eikös niissä ihan hyvin vielä ole varaa varpaissa? Mittasin ja tarkistusmittasin, hups, käyntivaraa hädin tuskin 4mm. Puolustuksekseni sanon että tiesin tytön jalan venyneen 6mm kesällä mutta muistin kumpparit sentin isommiksi. 

Minähän olin ajatellut ostaa punaiset kumpparit tytölle mutta tyttö itse toivoi keltaisia ja helpompihan ne oli löytääkin Crocsin omasta verkkokaupasta kun siellä ei punaisia enää ollut tarjolla. 

Tiesin keltaisen olevan lempivärilistan kärkipäässä ellei jopa se ykkönen mutta syy keltaisiin kumppareihin olikin ihan toinen: "minä haluaisin keltaiset siksi koska sitten minä voisin pomppia lätäköissä niin kuin nalle Puh".

Niin että nyt meillä sitten pompitaan lätäköissä ihan Puhina, nalle Puhina! Paitsi äiti, joka ei nyt mitenkään pysty perustelemaan keltaisten saappaiden hankkimista itselleen - mun jalka ei ole kesällä venynyt milliäkään, pöh.

Taidanpa laittaa kalenteriin ensi vuodelle siihen elokuun alkuun että osta uudet saappaat tytölle :D.

t: L-E

P.S. Oletteko tyttölasten äidit huomanneet että saappaita saa nyt myös uudessa vaaleanpunaisen sävyssä (carnation)

Esittelyssä Myy-hattivatti-softshell

Jätin alesta ostamatta softshellin vaikka totuuden nimissä täytyy myöntää että halvemmaksi se kai valmiin takin ostaminen olisi tullut. 

Satun vaan olemaan ihminen joka tykkää haastaa itsensä ja venyttää osaamisensa äärirajoille. Sellaisia isoja haasteita ei vaan kovin usein näin pitkällä sairaslomalla tule eteen - ne on siis keksittävä itse.

Miehen kesäloma kesä-heinäkuussa kesti tasan kolme viikkoa, saman ajan kesti tämän takin tekeminen. No, kestäähän se jos oman pahan olonsa keskellä voi ommella sauman silloin ja toisen tällöin ja sitten pitää huilia pari päivää välissä. Valmista tulee toki niinkin vaikka 3-vuotias sitä taisi jossain välissä epäilläkin, ehti kysyä joka päivä noin sata kertaa että "onko SE jo valmis?"  

On se niin kiva takki että kyllä sitä kehtaa näyttää ihan joka puolelta. 

Tässä on kaikki sellaiset hienoudet mitä en ennen ollut kokeillut eli heijastintereet aika monissa saumoissa ja silitettävästä heijastinkalvosta leikellyt hattivatit, sydämet ja Pikku Myy. Heijastimia vaan ei voi olla liikaa - kenenkään ulkovaatteissa!

Huppukin on irroitettava eli kiinni neppareilla. Ja ekaa kertaa ompelin myös tarranauhaa (kiristettävät hihansuut ja hupun etukiinnitys). Myös softshelliä ompelin ensimmäistä kertaa. Niin ja muistin niskaan ripustuslenkin ja kokolapun (ihan varmaan ensimmäistä kertaa :D ).

Niin ja toki helma on kiristettävä, samoin kuin huppukin. Ensimmäistä kertaa siis ostin niitä sellaisia nyörikiristimiäkin kuminauhan kanssa käytettäviksi.

Vetskarit on ihan piristyksen vuoksi neonväriset ja ihan ekaa kertaa muuten viitsin ommella vetskarit taskuihinkin. Hupun vuori on neonväristä trikoota, väri ei vaan suostunut toistumaan kuvissa oikein.

Olen muuten aina sanonut että en koskaan ompele ulkovaatteita kenellekään kun niitä kerran saa helpommin valmiina kaupasta. No, muutetaanko se vaikka muotoon että en koskaan ompele kenellekään talviulkoiluvaatteita :D. Vähänhän se kyllä kiehtoisi sitäkin kokeilla vaikka mitään järkeähän siinä ei ole.

Lähikuvaa takahelman hattivateista. 

Ja Pikku Myy salamalla kuvattuna, näyttää ihan itseltään vaikka minulla oli välineinä kynsisakset ja askarteluveitsi, niin ja hyvät hermot :D.

Softshell on ostettu Kestovaippakaupasta, voin suositella, sekä kauppaa että kangasta. Leikeltäviä silitysarkkeja (myös heijastin) saa Pikkupiltistä, luulen että haluan itsekin kokeilla vähän lisää. Testipesuissa nämä ainakin pysyivät hyvin kiinni myös softshellissä.

t: L-E

Terveisiä lätäköistä

En muista koska olisi viimeksi kunnolla satanut ennen viime yötä - siis niin kunnolla että muodostuisi lätäköitä. Viime yönä ja aamuna saatiinkin sitten kaatosadetta lätäköiksi asti. Päivällä lutrattiin kolme tuntia lätäköissä tai tyttö lutrasi ja minä katselin.

Melkein 4-vuotiasta kiinnosti kovasti mikä uppoaa ja mikä kelluu, maailmaa tutkitaan nyt selvästi keskittyneemmin kuin aiemmin. Luulin että selvittiin siitä kyselyiästäkin tai siis ettei sellaista tullutkaan kunnes yhtenä päivänä huomasin että onhan sillä se, en vaan ole omalta itseltäni ehtinyt huomaamaan.

En muuten vaihtaisi omia Crocsejani enää mihinkään. Tytölle meinasin ostaa punaiset seuraavassa koossa mutta niitä ei enää Crocsin nettikaupassa olekaan (?). 

Kesän paras hankinta oli ilmeisesti tuo Villervallan lakki, meillä on sama punaisenakin mutta nyt kun on vaihtoehto niin tyttö valitsee mielummin tämän vihreän. Lempivärilista on nykyään keltainen, vihreä ja lila.

Äidillä vaan on ollut punaisen kaipuu eli onneksi se on lapsellekin kelvannut päälle. Kuvissa jo viime syksynä ostetut Villervallan kurahousut ja Reiman alesta shoppailtu farkkukuosinen takki joka muuten on samaa kokoa (116cm) kuin viimevuotinen Reiman sininen farkkukuosinen takki. Jännästi vaan tämä uusi on ainakin yhden koon viime vuotista isompi että eipä noista mitoituksista ikinä tiedä samankaan merkin kohdalla.

t: L-E joka kokeili vielä osaa kirjoittaa blogiin puutaheinää (näyttäisi sujuvan)

Valmiina kerhoon

Siitä on puhuttu koko kesä: kerhosta! Välillä tyyliin että syksyllä minä olen niin iso että menen kerhoon yksin ja sitten taas joinakin päivinä että minä muuten EN mene sinne kerhoon, en ainakaan yksin. 

Nyt on onneksi sellainen vaihe että sinne ollaan innokkaasti menossa. Ja hyvä niin sillä eilen se viimein kolahti postilaatikkoon se kovasti odotettu kirje siitä että kerhopaikka on olemassa ja jo reilun viikon päästä se alkaakin. Äitiä meinasi kirjettä odottaessa vähän hikoiluttaa sillä jostain oli päähäni jäänyt käsitys että kirje tulee heinäkuussa - eihän sen niin edes pitänyt olla :D.

Kerhon alkua odottaa tuliterä kerhoreppu joka on Reimaa ja jo niin so last season mutta minun mielestäni jopa sitä tämänvuotista hienompi ja toki se että viikko sitten nämä oliva Lekmerillä alessa niin vähän auttoi asiaa. Mutta onhan tämä nyt hienompi kuin mitä oletin! Alaosa on eristetty niin sinnehän voi helposti sen eväsrasian (hankintalistalla seuraavaksi) sujauttaa.

Samassa paketissa tuli uudet Crocsit pieneksi jääneiden tilalle. Näitä uutuuksia muuten saa Lekmeriltä edelleen alella: klik .

Blogitauko vaan venyi ja venyi sillä allekirjoittanut on ollut elämänsä (huonoimmassa) kunnossa. Eilistä 10-v. hääpäivää juhlistettiin ei ihan niin kuin Strömsössä ;). Allekirjoittanut aloitti aamunsa Keskussairaalalla Ct-kuvauksessa ja mies sitten jatkoi siitä hammaslääkärin särkypäivystykseen ja palasi ilman yhtä hammasta että se siitä päivällisestäkin sitten.

Tänään allekirjoittanut näyttää oksentavan että josko sitten juhlitaan joku toinen kerta. Onneksi rakkaus ei vaadi näitä juhlia eikä ole niistä kiinni. Meille toki se tavallinen arkikin olisi juhlaa, saa nähdä jos siihen joskus päästään. Miehelle sanoin eilen että en minä sinusta olisi eroamassa mutta itsestäni voisin erotakin etenkin niinä kaikista kurjimpina päivinä.

Moni asia syksyltäkin on vielä auki, nyt esimerkiksi se miten tyttö kulkee sinne kerhoon ja takaisin jos äiti ei voi ajaa autoa. Uskon tuonkin asian järjestyvän jotenkin. Päivä kerrallaan toivotaan parempaa huomista.

Täällä ollaan kuitenkin ja kovastihan se taas tekisi mieli blogatakin, täytyy vaan priorisoida ja toimia voimien mukaan.

t: L-E