Terveisiä mummalasta

Käytiin nauttimassa viimeisistä (?) kesäpäivistä mummalan puutarhassa. On ollut pitkä kesä, tätä kelpaa talvella muistella. Erityiskiitos hyttysille, joita ei ole ollut riesaksi asti tänä kesänä.

Hyvin laukkasi vielä keppihevonen suoraan 70-luvulta. 

Ja kauniisti kulkivat nukenvaunut vuodelta 1979 - pikkuserkkuni tosin ei enää mahdu kyytiin.

Selvisi sekin että omenat kasvavat puissa ja että kaikki puissa tai pensaissa kasvavat eivät ole omenoita. Omenoiden lisäksi kerättiin muistoja. Äiti nautti erityisesti mustekalalapsen vieressä nukkumisesta - harvinaista herkkua (onneksi :D).

Tyttö jonka puhumaan oppimista mumma on epäillen odottanut keräsi pisteet kotiin hihkaisemalla heti ovelta "mumma, missä Legot ovat?" Oppi hän sittenkin!

Neljä päivää musiikista huolehti itseoppinut melkein 3-vee, joka innoissaan soitti niin pianoa, kanteletta, balalaikkaa kuin intialaista puuhuiluakin. Viuluakin olisi yrittänyt mutta isoisän isoisän rakentamana se oli hieman liian arvokas vielä tytön käsiin. Jännä nähdä minkä lopulta valitsee omaksi soittimekseen vähän isompana. Äitinsä haaveilee edelleen klarinetista, vieläköhän sitä oppisi? Lapsena kun oli tyydyttävä poikkihuiluun kun sille oli orkesterissa paikka vapaana.

Mumma nauttii nyt varmaan hiljaisuudesta kun olemme kotona taas.

t: L-E

Minun Reima

Reima haastoi bloggaajat "Minun Reima"-blogihaasteeseen ja koska meillä on aina tapana tehdä kaikki ajoissa niin julkaisemme oman kollaasimme jo tänään kun deadline on vasta huomenna ;).

Valitsimme kolmesta mahdollisesta teemasta Raikkaan talviseikkailun koska eniten meidän talvemme on niitä täynnä kuin mitään muuta. Meidän neidin talviseikkailuvarustus voisi näyttää vaikka tältä:

Värikäs pipo, jonka alle tarvittaessa puetaan villainen kypärämyssy eli oikeastaan aina. Lämpöinen untuvatakki, jolla tarkenee ankarimmissakin olosuhteissa, uloshan mennään silloin kun ei ole niin kylmä että kieli jäätyy nenään kiinni - koskaan ei ole vielä ollut niiiiin kylmä. 

Tuo prinsessakruunua muistuttava hattu olisi taatusti neidin mieleen vaikka varsinaisesti hän ei ole ihan täysillä vielä prinsessavaiheessa vaan kaikki kelpaa. Jostain kuitenkin oppi ne prinsessatkin vaikka äiti ei kauheasti asiassa auttanut. Pelkään pahoin että tartunta lisääntyy kunhan se 3-vuotta tulee lokakuun lopulla täyteen.

Alarivillä onkin sitten ne mitä ilman ei selvitä eli Reimatec-rukkaset ja -housut. Tuollaisella talvella 3-vuotiaalla vedenpitävyys housuissa ja rukkasissa on pakollinen vaikka takilta ei aina samaa vaatisikaan. Oikean alareunan huopasaappaat ovat karvavuorineen taatusti lämpimät äärimmäisissäkin olosuhteissa. Harmi ettei Reima tee äideille yhtä päteviä talviseikkailuvarusteita!

Näyttää ihan meiltä tuo kollaasi, tyttö-överit meidän rokkitähtitanssiprinsessan tavalla.

Ja kukaanhan ei sitten kuvittele että meidän eteisessä pyörisi koko talven vain kaksi pipoa. Todisteeksi siitä ekstra kollaasi pelkkiä pääasioita. Ilmoilla saattaa olla suurta valinnanvaikeutta sillä Reiman päähinevalikoima on nyt todella laaja ja herkullinen! Lapsella on kuitenkin edelleen vain yksi pää.

t: L-E

P.S. Jos joku ei ole vielä saanut osallistumisohjeita ja kuvittelee ehtivänsä osallistua viimeistään huomenna niin voin laittaa ohjeita pyydettäessä sähköpostiin.

Pipotehtaalta päivää

Lapsen jalan kasvettua oli pulaa sopivankokoisista villasukista joten kaivoin puikot esiin mutta ei tullutkaan sukkaa vaan pukkasi pipoa ihan putkessa (hups). 

En osannut päättää että haluanko liloja norsuja punaisella pohjalla vai päinvastoin joten tein samalla kertaa molemmat eli onteloneuletta tämä. Käännettävä siis, voi käyttää kummin päin haluaa. Tupsu on kiinni nepparilla että senkin voi vaihtaa toiselle puolelle mutta saattaa olla että joudun vaihtamaan vielä järeämpään neppariin tai muuhun kiinnitysratkaisuun. Katsotaan nyt kuinka toimii käytössä.

Puna-lilan norsupipon jälkeen norsutti vielä lisääkin joten tein toisen pipon josta piti alun perin tulla saman mallinen kuin edellisistä mutta sitten tapahtui taas jotain (hups) ja tulikin kruunumallia. Tätäkin voi käyttää kummin päin tahansa eikä ole sitä tupsuongelmaa... Siis ainakaan ennen kuin keksin lisätä jotain... eihän sitä koskaan tiedä.

Palmikkopipoakin teki mieli kokeilla ja sitten alkoikin pöllöttää eli lilakirjavalla tein pöllöpalmikoita mininappisilmillä (lapsihan tykkää pöllöistä yli kaiken - paitsi että norsut veikin nyt toistaiseksi voiton). Punaisenkirjavalla ihan peruspalmikkoa yläosa. Alareunan resori ja tupsu ovat livenä neonkorallihtavanpinkkejä, suorastaan hyppäävät silmille mutta kamerani ei millään suostu vangitsemaan väriä eikä myöskään kuvankäsittelyohjelmani sitä ymmärrä mutta auttaa varmaan jos sanon että tämän pariksi meillä on Molon flamingon väriset rukkaset.

Jos sitten seuraavaksi niitä villasukkia? Vaikka myönnän että vieläkin pipottaisi, ainakin parin palmikkopipon verran ja omaankin päähän pitäisi tehdä joku kiva... Viimeiset pari talvea olen kulkenut useasti oranssi pipo päässä vaikkei se sovi yhtään mihinkään muuhun talvivarustukseeni. 

Miehen työkaverin lapsilta saatiin taas heille pieneksi jääneitä ja tällä kertaa kävi (taas) hyvin, pusseista löytyi ihana punainen Ticketin plain rain ja pinkkipohjainen-punakukallinen välikausihaalari - juuri ne hankinnat jotka jätin alesta tekemättä vaikka pohdin että pitäisikö. Aikamoinen täsmäosuma!

t: L-E

P.S. Norsuihin katselin ohjetta täältä

Tanssikengät

Ihanimmat talvikengät ikinä. Tanssikennät sanoo tyttö ja laittaa tanssiksi. Hienot kennnät hän sanoi kun ne otettiin laatikosta ja heti piti saada sovittaa, pois ei olisi antanut vaikka jalat olivat jo aivan hikiset. Muisti valinneensa nämä tietokoneen ruudulta, ilmoitti että nämä ne tanssikengät.

Vauhti ei hidastunut yhtään kun kenkiä sovitettiin eli luultavasti tuntuvat hyvältä jalassa. Kerralla osui kokokin oikeaan.

Mutta onko normaalia se että äidin pitää käydä vähän väliä ihailemassa lapsen uusia kenkiä? Mutta onhan ne uudet Angulukset hirmuisen ihanat kuitenkin.

t: L-E

P.S. Viime aikoina on ollut aika kenkäpainotteista mutta nyt ollaan taas valmiita kaikkiin mahdollisiin keleihin että jos seuraavaksi jotain muuta?

Ongelma ratkaistu

Kyllä nyt kelpaa! Jesper junior pelasti kumisaappaattoman 2-vuotiaan. Äiti on innoissaan ainakin siitä että nämä jos kastuvat sisältä niin kuivaminen ei kestä kolmea päivää!

Mistä tietää että talvi on tulossa?

Joka vuosi viimeistään elokuun puolessa välissä se iskee - talvikenkähulluus! Tulin tuossa mitanneeksi ja tarkistusmitanneeksi tytön jalan ja täytyy sanoa että ällistyin sillä luulin ettei jalka ole oikeastaan kasvanut ollenkaan mutta olin väärässä (kuten niin usein ennenkin). Kasvua keväästä oli sentin verran eli kesäkengät alkavat vedellä viimeisiään - onneksi kesäkin. Ei siis toivoa siitäkään että yksikään viime talven 26 kokoisista mahtuisi enää jalkaan - talveksi olemme suunnanneet katseemme 29 kokoisiin (reilummista menee toki vielä 28).

Jemmakaapissa on olemassa jo kahdet goretex-kengät sopivan kokoisina ja Reiman Pehmyt-huopikkaaat (nekin todennäköisesti just oikeaa kokoa) joten suuntasin katseeni niihin mitä ei vielä ole: villavuoriset nahkakengät.

Tytöltä kyselin onko hänellä toiveita ja katselimme tarjontaa, hän ilmoitti kolmena päivänä peräkkäin haluavansa nuo hopeiset tanssikengät (yritin korjata että talvikengät mutta eiii, tanssikengät ne on) joten menin ja tilasin ne sovitukseen. Jos näillä pystyy tanssimaan niin taitavat jäädä meille.

Anguluksen B2134 hopeisena, ainakin googletuksen perusteella ovat juuri sitä mitä etsitään mutta jännityksellä odotamme paketin perille saapumista - sisäpohjamitta kun on aina vähän arvoitus.

Viime yönä sitten panikoiduin kun tajusin että eipä ole tytöllä enää sopivia kumppareitakaan tuon jalan venymisen jälkeen - jemmavarastoni ei siis olekaan ehtymätön. Etsiskelin vuorettomia kumppareita ja törmäsin sitten Lekmerin sivuilla noihin Vikingin vuorellisiin thermokumppareihin ja ostin sitten pienellä alella nämäkin kokoa 29. Viime talveanahan meillä oli nuo samat mutta erivärisenä ja kokoa 26. Sillä kokemuksella voin suositella lämpimästi! Nyt sitten mietin että täytyisikö vielä ostaa kuitenkin vuorettomatkin kumisaappaat? Kunpa tietäisi kuinka lämmin, pitkä ja sateinen syksy on tulossa kun takeitahan ei ole siitä että samat kumpparit mahtuisivat enää keväällä. Vaikka kai sen jalan kasvun on sentään joskus hidastuttava?

Nyt on sitten jäljellä sellainen ongelma että kukahan tulisi ja laittaisi myyntiin (tai ostaisi pois) meidän kaikki viime talviset 25-26 kokoiset kengät?

Äidin pieni kärpässieni

Olen aina pitänyt Marimekon pallopaidoista joten luulisi että tyttärelläni olisi kahdessa vuodessa (hups, melkein kolmessa :O) jo ollut sellainen mutta ei ole. Niissä on paljon vikaa meidän kannalta: ne ovat selästä liian lyhyitä, ympärysmitaltaan liian leveitä tai jos on leveydestä sopiva niin hihat jäävät lyhyiksi. Meidän tyttö on siis väärää mallia Marimekon paitoihin, tiedän, olemme testanneet niitä useita. Niin ja onhan pallopaidoilla uutena aika paljon hintaakin, niin paljon ettei sellaista summaa viitsi maksaa väärän mallisesta paidasta.

Kun tyttö oli vauva niin ystäväni tyhjensi kangasvarastonsa kun ei enää voinut itse ommella ja kysyi että kelpuuttaisinko marimekon trikoita? Joo-o, kelpuutan, vaikken osaa kyllä ommella taisin vastata silloin. Onneksi harjoittelu tuottaa tulosta ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 

Esittelemme ylpeinä täydellisen sopivan neppilistapaidan. Tarpeeksi pituutta, sopivasti hihoja ja leveyttä - vähän kasvun varaakin, tietysti.

Se on täydellisen sopiva ja täydellisen ihana - aivan niin kuin tyttönikin.

Sitä ihan ok ja perussettiä

Elämä on ollut arkeen palattua sitä ihan ok ja perussettiä, toki höystettynä välillä hyvillä ja huonoilla uutisilla. Välillä tökkii enemmän ja välillä vähemmän ja toisinaan ei töki jopa ollenkaan. 

Ajattelin sitten että esittelenpäs myös ompelurintamalta sitä ihan ok ja perussettiä - ihan vaikka vaan todistaakseni ystävälleni Zirkille että ei se rima nyt niiiiin korkealla aina ole ;).

Syksyksi pitkähihaisia, sellaisia ihan peruspaitoja, ei mitään erikoista. Noita liikennemerkkejä en ollut ajatellut omalle tytölle ommella ollenkaan mutta kun ne tulivat Ikasyrin salaisesta paketista niin tyttöpä ilmoitti että minun paita ja kappas vaan, oli se sitten ja on kuulkaas mieleinen.

Parit ihan perusleggarit... Joo, siis tällaisiahan mun ei pitänyt ikinä alkaa ompelemaan itse kun kaupastakin saa ihan kelvollisia kohtuuhinnalla... Mutta minkäs teet kun aina vaan ompeluttaa ja paitojakaan ei kai tarvita kolmea miljoonaa samaa kokoa. Olisko jo liian aikaista alkaa ompelemaan ensi kesän t-paitoja ja mekkoja?

Sitten tällainen ihan perusmekko kokeilu kun ehkä ompelen sen 3-vuotisjuhlamekon, sellaisen ihan perus... Jos onnistun saamaan käsiini pätkän the kangasta - meidän Marimekot myi eioota, kaikki kolme (neuvottelut postikuluista ovat käynnissä ;)).

Niin että tällä perusompelutaustalla onko sitten ihme että huomenna 6-vuotta täyttävän kummitytön lahjastakin tuli ihan perus? Paita ja pipo. Jaa-ah, olen ihan pihalla tuon ikäisten tyttöjen muodista (palataan asiaan muutaman vuoden päästä) että toivottavasti kelpaa. Ja jos ei niin aina saa palauttaa, meillähän on käyttäjä muutaman vuoden päästä juuri tuon kokoinen :D. Kylläpä muuten näyttää isolta tuo 122 senttinen niiden 104 senttisten jälkeen.

t: L-E