Hauskaa vappua!

Hauskaa vappua ja Räyh! vaan. Kovin tyttömäinen oli tuo tämän vuoden vappupallovalinta mutta haittaakos tuo kun tyttö oli varma siitä että "aurus" sen pitää olla!

Tytöllä on hirmuinen röhäköhä joka luonnollisesti valvottaa koko perhettä, saa nähdä iskeekö sama tauti muihin vai ei. Väsymys saa kuitenkin pään toimimaan hi-taas-ti.

Huomenna se alkaa muuten taas! Ostolakko! Näin olen päättänyt. Vaikka ei se kai huhtikuun tilanteesta hirmuisesti poikkea? Aika vähän on tullut ostettua mitään kun tarpeeksi kivaa ei tunnu löytyvän, kaikki on jotenkin niiiiiin nähty jo että kyllästyttää tai sitten me ei vaan tarvita mitään?

Niin että onko tällä kerralla mukaan ostolakkoon lähtijöitä vai pysyttelettekö taustajoukoissa?

Paluu menneisyyteen

Joissakin paikoissa aika tuntuu pysähtyneen samalla kun on itse mennyt eteenpäin. Siltä tuntuu etenkin kun palaa lapsuudenkotiinsa. Talo on sama, ympäristö on hyvin pitkälle sama vain ihmiset ovat muuttuneet - osa on poissa ja toiset ovat vanhempia, sitten on tietysti uusi sukupolvi joka on autuaan tietämätön kaikesta menneestä joka välillä naurattaa ja välillä saa kyyneleet silmiin. Joka kerta kun tuonne palaan mietin että johonkinhan tämä päättyy, ehkä tämä oli viimeinen kerta kun kaikki on täällä näin?

Nukketalollani leikitään jo toisessa polvessa. Tuo on niiiiiin 70-lukulainen ettei sitä raaski edes remontoida. Nojatuolin on allekirjoittaneen isä askarrellut silloin kun olin 2-vuotias, nyt sillä leikkii oma 2-vuotiaani. Mummalaviikon hittilelu! Aamulla ensimmäisenä sängystä kuului "mumma" ja sitten heti seuraavaksi "tavo" (tyttöhän ei oikein sano ällää sanojen keskelle).

Myös innostus puutarhahommiiin näyttäisi olevan vahvasti periytyvää. Vai mitä sanotte tästä innokkaasta haravanheiluttelusta?  Toiset tykkäävät puutarhahommista ja toiset eivät, niin se vain on.

Etukäteen kuvittelin että vietämme mummalassa aurinkoisen ja lämpimän keväisen viikon. Totuus oli se että palelin (sateessa) koko viikon. Onneksi mummalassa on sentään sauna mihin mennä lämmittelemään.

Huomasitteko muuten kuinka tytön ulkovaatteet on kauniisti mätsätty näihin keväisiin krookuksiin? Ja kylläpä ne aika hyvin sopivat yksiin lapsuuteni pihan keväisiin sinivuokkoihinkin (niitä oli paljon, taas, mutta unohdin kuvata ne).

Hyvää seuraa oli useana päivänä säistä huolimatta ja leikkipuistotreffeilläkin käytiin, kerran jopa paistoi aurinko. On hassua kuinka lapsuuden omat kaverit ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin ja samoilla nurkilla mutta vanhempia ja perheellisiä (ja jännästi heidän lapsissaan on jotain hyvin tuttua). En tiedä osaisinko itse asua tuolla oman perheeni kanssa, painavat syythän siihen oli miksi aikoinaan lähdin ja aika raskasta on siellä käydä edelleen. 

Kuokimme perhekerhossakin vaikka hieman ujo maalaislapseni laittoikin jarrut päälle ovella, raukkaparka ei ikinä ollut nähnyt niin montaa lasta kerrallaan. Mutta askarreltiinpa siellä hieno maisema kumminkin, tai no, enimmäkseen äiti askarteli ja tyttö hoki että "heeeno".

Perjantai-iltana tultiin kotiin ja viikonloppu on mennyt toipuessa. Tytölle näyttäisi nyt iskeneen joku pieni flunssanpoikanenkin - ehkäpä hänkin paleli koko viikon vaikka vaatteita olikin mukana paljon. 

Jos jättää huomiotta että allekirjoittanut taisteli migreeniään vastaan koko viikon, meinasi kerran jopa menettää tajuntansa kun matalat sokerit yllättivät ja oli aikamoisessa lääkepöhnässä niin voisi sanoa että lomaviikko oli kuitenkin onnistunut. Saa nähdä kuinka arki kotona sujuu loman jälkeen.

t: L-E

Arkilomalle

Tulin vain nopeasti huikkaamaan että tuota pikaa (parin pipon viimeistelyn jälkeen) pakkaan autoon itseni ja lapiosankarin ja hurautamme mummalaan arkilomalle ja etsimään kevättä (sinivuokkoja, leskenlehtiä, krookuksia ja mitäniitänytolikaan). Takaisin tullaan näillä näkymin torstai-iltana tai perjantaina eli blogissa hiljaiseloa ainakin siihen asti. 

Hyvää viikkoa kaikille muillekin! Me aiotaan ainakin kuokkia entisen kotipaikkakuntani perhekerhossa ja kiertää tuttuja nurkkia ja tavata nuoruudenystäviä. Toivottavasti the migreeni pysyy poissa koko viikon.

t: L-E

Happy birthday to me - again

Mullehan iski ihan järjetön tennarikateus kun Vera esitteli omansa täällä! Tennarikateushan ei helpota sitten millään muulla kuin hankkimalla tennarit! Veralta kyselin vähän mittoja sen tennareista ja sitten vaan googlettelin kun merkki Rocket dog oli ennestään vieras.

Aluksi olin varma että haluan kanssa tuollaiset kukalliset mutta koska en löytänyt oikeaa kokoa tarpeeksi nopeasti aloin harkitsemaan myös muita vaihtoehtoja (tai kymmentä uutta paria). 

Seuraavaksi iskin silmäni noihin ylläoleviin ompputennareihin... Mutta niitä etsiskellessä löysinkin vielä jotain kivempaa ja sitten ei tarvinnut enää etsiä. Nuo alla olevat oli love at first sight. Näytti ihan minulta - tai ainakin teini-ikäiseltä minulta :D. Olisko mulla joku ikäkriisi? Emmin ehkä sekunnin ja sitten tilasin ne itselleni synttärilahjaksi.

Tilasin täältä: Schuh, kunhan olin ensin googletellut kokemuksia kyseisestä firmasta. Toimituskulut Suomeen alle 75 euron tilauksiin 5euroa (yksi pari, seuraavat +2,50) ja UPS toi ovelle asti. Tai sanotaanko että olisi tuonut ovelle jos olisi osannut... Allekirjoittanut siis seisoi risteyksessä ja otti sateessa paketin vastaan. Mutta pääasia että perille tuli, olenko ennen kertonutkaan että meille on vaikea löytää johtuen talojen hassusta numeroinnista ja alueen monista ajoreiteistä? (En nyt sitten toimituskuluilta säästyäkseni tilannut toistakin paria vaikka vähän kyllä teki mieli ja jälkiviisaana veikkaan että se toinenkin pari olisi ollut yhtä ihana.)

Toimitus kesti tasan viikon ja UPS:n sivuilta pystyi koko ajan seuraamaan paketin kulkua ja arvioitua toimitusaikaa. Ainoa mikä aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä oli sähköposit missä pakettiani väitettiin jo toimitetuksi mutta kyse oli onneksi vain harhautuneesta sähköpostista - seurantakoodi oli eri kuin omalla paketillani.

On muuten yllättävän vaikeaa kuvata omia jalkojaan ja tosi järkevää yrittää kun ulkona sataa ja pihassa näyttää syksyltä (joku ei ehkä muistanut haravoida etupihaa ennen lumia). Koko osui kerralla oikeaan, nämähän on suurinta tehtävää kokoa eli 41, sanoisin että vastaavat kokoaan ehkä jopa aavistuksen reilut.

Ihanat! Sanoinko jo että tykkään :D. Tiedä sitten onko nämä hirmuisen katu-uskottavat tällaisella tanttaralla mutta ainakin saan hymyjä jos ei muuta! Tarttisin muuten uusia farkkuja, mulla ei ole muuta kuin liian isoja ja liian roikkuvia (outo ilmiö). Tennarikuume ei ihan helpottanut tennarit hankkimalla, nyt haaveillaan sitten toisista.

t: L-E

Sataa sataa ropisee...

Oli koleaa ja sateista mutta varusteet kohdillaan! Name itin fleecevuorinen sadeasu (kerroin siitä täällä) oli enemmän kuin paikallaan. Parin peräkkäisen päivän haalaripyykki teki äidistä vihdoinkin fiksun ;). Housuissa on enemmän kasvunvaraa kuin takissa mutta tämä on kaksiosaisessa puvussa aina pitkäselkäisen ja lyhytjalkaisen ongelma (ja kai tuolla on suhteessa pidemmät kädetkin kuin jalat). Mutta mahtuupahan varmasti syksyllä ja ehkä ensi keväänäkin jos vaan kestää ehjänä.

Tällä kertaa muistin vedenpitävän lierihatunkin. Hyvin sopii mielestäni tuo punainen hattu tuohon pukuun ja mieheni väitti että aika näkyväkin vaatetus liikenteessä. Tykkään! Erityisen ihastunut olen kuran hylkivyyteen ja muutaman tunnin ääriolosuhteissa oleskelun jälkeen kuivaan ja lämpöiseen lapseen.

Oli kuulkaas vihdoinkin keinumiskelit. Epätarkka keinumiskuva mutta jospa tunne välittyisi. Ihan kun joku 

olisi odottanut tätä koko pitkän talven!

Hiekkalinna kesti lumen alla hyvin talven yli muttei enää meidän 2-vuotiasta. No, kunhan tuo hiekkalaatikko hieman vielä sulaa niin rakennetaan taas uusia!

t: L-E

P.S. Valitettavasti varusteet kohdillaan koski tänään vain lasta. Mistä saataisiin yhtä kiva sadepuku myös äidille? 

Ulkoilua ulkoilua ulkoilua

Jos ette ole jo huomanneet niin juuri nyt on vuoden parhaat ulkoilusäät! Tänään oli jopa lämmintä mutta hyttyset eivät vielä kiusanneet :D. Tuulista toki on ollut. Lumet sulavat silmissä - nyt oli vihdoinkin niin kevät että pystyi keinumaan!

Lapsi on tainnut rakastua pipioonsa (lapio) - niin monessa kuvassa se näyttää roikkuvan mukana. Äiti taas on ollut tyytyväinen (toistaiseksi) noihin mustiin Reimatec Circle-housuihin. Nämähän on siis syksyn mallistosta ja ohuella neulosvuorella(kos se oli :D), kangas on kestänyt jopa lapsen toistuvaa heittäytymistä asfaltille (tiedättehän nuo 2-veet jotka eivät jaksa kävellä enää metriäkään) ja myös niitä vahinkokaatumisia. Ei yhtään naarmua toistaiseksi vaikka oletin jo olevan.

Viimeiset luistelujäät, metrin kaistale varjon puolella!

Myös kukkatakki miellyttää edelleen, eikä tuo nyt hieman ohuemmilla välikerroksilla näytäkään yhtään lyhyeltä vaan juuri sopivalta. Sovitukseen tullut raitapipokin jäi (hups) vaikka kieltämättä alkoi hieman jo kyllästyttää kun samalla kauppareissulla näin kolmella muullakin lapsella samanlaisen - hyvä maku kaikilla eipä silti ;).

Kesärenkaiden vaihtoon ja muihin sotkuhommiin puettiin tämä vanha jo monella lapsella ollut Reimatec-haalari ja täytyy kyllä sanoa että eipä näyttänyt yhtään omalta lapselta tuo - suorastaan vierastin. Tyttökin oli hieman hämillään. En olettanut enää täysin vedenpitäväksi mutta tulipa testattua tuolla ulkoilulla että onkin edelleen täysin vedenpitävä. Vettä kun satoi ihan kunnolla ja lätäkköuintiakin harrastettiin (tai en minä mutta tyttö) ja silti vaatteista kuoriutui täysin kuiva lapsi vaikka päältä päin muuta oletin. Ihan kaikista kuraystävällisin väri tuo ei kyllä ole ;).

Todettiin että 2-vuotiaan sisulla on vielä mainio potkukelkkailukeli mutta vietiin potkuri silti jo varastoon odottamaan äidinkin mielestä parempia kelejä. En lähtenyt enää siihen "kyytiin"-juttuun ollenkaan.

Hyviä ulkoilukelejä kaikille muillekin! Kevät on vihdoin täällä - nyt nautitaan!

t: L-E

P.S. Yritän muistaa useammin laittaa kuraahylkivän lierihatun. Pipojen määrä ei olekaan yhtään liioiteltu ;).

Viimeiset pienet

Siivosin pois laatikosta viimeiset vauvanvaatteet. Meidän perhe on nyt täällä, enempää meitä ei tule (raskas piste). 

Täytin tiistaina kolmekymmentäkahdeksan. Olen jokaisesta vuodesta kiitollinen, etenkin viimeiset vuodet ovat olleet raskaampia kuin ikinä olisin osannut kuvitella, enkä kaikkina päivinä ole uskonut jaksavani elää näin vanhaksi. 

En tiedä mitä on edessä ja hyvä niin, jos tietäisin en ehkä jatkaisi. Toivon että rakkaus kestää, tänään tosin epäilen sitä suuresti (etenkin itseni takia). Elämä tarjoaa yhtä aikaa parasta ja pahinta, ymmärrän niitä jotka saavat vain sitä pahinta eivätkä jaksa koska ovat ihan yksin. Minäkin olen usein kivussani yksin, ei sitä voi kukaan ymmärtää ulkopuolelta.

Yllä perheen pienimmäisen ensimmäiseksi jouluksi tekemäni mekko kokoa noin 56/62cm, naurettavan pieni. Ei se ole ikinä voinut mahtua tuohon, eihän? Hän on ihan kohta metrin mittainen, ehtii enää pieniksi toveiksi syliin, sanoo "suuhun" kun haluaa pusun ja rakastaa tanssimista. En osaa kuvitella millaista olisi jos hän ei olisi tullutkaan. Enkä vieläkään ymmärrä kuinka hänet saimme, sen ei pitänyt olla edes mahdollista.

Tiikeritossut säästin, ne on ostettu siltä tyttöjen Ruotsin risteilyltä joka tehtiin kolme kuukautta ennen tytön syntymää. Ehtivät jalkaan ehkä kolmesti mutta kantavat silti mukanaan hyviä ja aurinkoisia muistoja. Ehkä minä vielä joskus pääsen tyttöjen reissulle? Iso ehkä.

Ensimmäiset tytölle neulomani sukat, pehmoista alpakkavillaa. Kuinka pitkä aika siitä onkaan kun neuloin näitä ison mahani seurassa? Yli 2,5 vuotta, yhtä aikaa lyhyt ja pitkä aika.

Hei vaan se vielä yksi, ikävää ettet tullutkaan. Tänään illalla saatan vielä vähän kyynelehtiä, sen jälkeen yritän unohtaa sinut ja keskityn heihin jotka ovat täällä. Tahdon rakastaa heitä, tahdon niin kovasti ja toivon että se riittää! Toivon että hekin tahtovat rakastaa minua.

t: L-E

Kesäkengitetty

Koska Verakin hetki sitten näytti kenkäjemmansa niin toki minun täytyy tehdä samoin etten olisi siskoani huonompi (olen varma että Vera on se sisko jota en koskana saanut, niin sen vaan täytyy olla). 

Nyt on siis tarkoitus esitellä millä meidän on tarkoitus kesäkengittää 2-vuotiaamme. Ensiksi voisimme tarkastella sandaaliosaston.

Ihanat Livie&Lucat Kuplan poistokorista (siis jo viime kesänä hankitut, koko saattaa jopa olla oikea kesäksi).

 Sitten Bundgaardin sporttisandaalit Brandokselta pääsiäisen alesta (menin ostamaan lenkkareita, hups):

Nuo Bundgaardithan ovat vaaleanlilat, kuvassa ovat vähän liian vaaleat.

Sandaaliosastoon kai voi laskea myös perusCrocsit punaisena?

Sitten kävelykenkä/tennari/lenkkariosastoon jossa ensimmäisenä mustat nahkaiset Crocsin Kippleyt.

Olisivat siis tarkoitetut vähän siistimpään menoon kuten kaupassakäyntiin ja kirjastoon (ihan kun me ikinä päästäis kirjastoon asti mutta kirjastoautoon sitten, paitsi ettei se taida kulkea kesällä).

Seuraavaksi myös jo viime syksynä Crocsilta alesta jemmaan ostetut pinkit tennarit, lapsi tykkää etenkin noiden kissojen kanssa. Kevyet ja kivat.

No juu, ostin sitten lenkkaritkin Citymarketista alella nämä Vikingin Apollot. Tyttöväriset vieläpä koska lapsen mielestä nämä ovat Flents-kennät (Lego friends, äiti suom.) ja sellaisina niitä voi jopa sovittaa ja käyttää. Äiti tykkää konepesumahdollisuudesta.

Lisäksi löytyy käytettynä meille tulleet Vikingin gore-texit. Täysin hyvät vielä pihaleikkeihin ja pitävät edelleen vettä.

Niin ja sitten on tällaiset ei-minkään-merkkiset kangasballeriinat jotka tulivat miehen työkaverin tytöiltä käyttämättömänä. Pohjassahan lukee kokona 30 mutta ovat enintään 27. Sopivat tytölle kesällä. Näitä on kyllä ihan kaksi kappaletta mutta toista en nyt löytänyt tytön jäljiltä kuvattavaksi :D.

Ja missä se sitten oikeasti kulkee kesänsä? No, blogia seuranneet tietävät sen kyllä että näissä Keeneissä!

Mutta onpahan ainakin vaihtelua tarjolla jopa eriparisuuteen asti!

Seuraavaa kokoa kumisaappaat pitäisi piakkoin hankkia sillä 26 koon punaiset nokialaiset tuskin mahtuvat koko kesäkautta. Mutta toistaistaiseksi olen jättänyt ne ostamatta kun tarve ei ole akuutti (lue: en osaa päättää minkä väriset tai merkkiset pitäisi olla).

Miltäs näyttää puuttuuko jotain vai onko peräti liikaa? Minun mielestäni tällaiselle kengistä kovasti tykkäävälle määrä on kuitenkin pysynyt edes jossain kohtuudessa, enemmänkin voisin näitä helposti ostaa.

t: L-E
P.S. Odotan mitä veljen vaimo sanoo tästä määrästä. Talvikenkäkeskustelussa kuulin mm. sellaisen lauseen että "mitä, onko E.T:llä kahdet talvikengät?"... No, oli sillä... ainakin kahdet :D.

Kevät kai?

Ulkona oli lämmintä ja lätäkköloikkija ulkoili välikaudessa.

Tytön mielestä menimme "olos pipion kaa" eli ulos lapion kanssa.

 Onko lapsi tarpeeksi tyttökoodattu kun on pinkit kumisaappaat, pinkit aurinkolasit ja pinkki lapio?

 Täytyykö ihan vieraidenkin aina tunnistaa lapsi tytöksi? Miksi täytyisi? 

Ei tuo ehkä itsekään vielä tiedä olevansa tyttö, haittaakse?

 Näimme ulkoillessa myös aurinkoa ottavan kamelin (?).

 Otimme itsekin vähän aurinkoa, onneksi puin vielä ne villahousut alle!

 Yritimme keinua muttei ollut ihan vielä niin kevät.

 Leap takin alla oli sentään tyttökoodattu fleece vaikka eihän se sieltä mihinkään näy.

Loppuun vielä vertailu Reiman takeista. Päällä 104cm Reimatec Ample ja alla 116cm Reima Leap. Alimmaisen ei pitänyt tulla vielä käyttöön mutta testikäytettiin kun halusin tietää kuinka pitkä se on pitkäselkäiselle alle metrin mittaiselle ja koekäytön lopputulos oli että ihan hieman liian pitkä vaan eli jää hassusti pepun alle kiinni kyykistellessä. Tuo 104cm Ample taas on pitkäselkäiselle omasta mielestäni hieman hassusti lyhyt, muutama sentti lisää takahelmaan olisi ollut parempi, tiedä sitten olisiko se 110cm ollut helman suhteen sittenkin parempi mutta kun tuossakin on hihoja muutama sentti myös naapurin lapselle ;). Helman pituus kyllä riittää ja varmasti vielä paremminkin kunhan paksu välikerrospörröfleece jää pois käytöstä kelien lämmetessä.

Hihoissa on eroa tuon verran.

t: L-E jolla oli tänään maanantaikeskiviikko

P.S. Ihana pandapipo on ystäväni tekemä, löytyi tänään postilaatikosta mutta on jo pesun tarpeessa.

Synttärilammassukat

Samalta kerältä kyllä lanka vaikka onkin tuolleen eripariset. Mulla oli siis tänään synttärit ja sain lahjaksi lammassukat... Tai sain kun itse tein, valmiiksi tulivat neljä tuntia ennen synttäripäivän loppumista eli hyvinkin ajoissa. Nyt tuntuu sitten vanhalta, oikeasti (mutta katsotaan sitten kolmenkymmenen vuoden päästä uudestaan?).

Niin ja unelmatorttuakin sain... kun tein itse mutta maistuipa se muillekin. Mieheltä sain lahjaksi vapaapäivän... siis miehen vapaapäivän töistä. Heräsin aamulla hieman hämmentyneenä kun puoliso olikin ihan väärään aikaan vielä vieressä. Ei hullumpi lahja ollenkaan, olen ollut kovasti väsynyt kaikesta sairastelusta joten tuli ihan hyvään aikaan tämä vaikka tietysti arvelen että tällaisen lahjan sain kun muuta ei keksinyt. No, väliäkös sillä kun meillä oli mukava päivä kuitenkin.

Ne pari tärkeää puhelinsoittoa (joita turhaan odotan joka vuosi) jäivät taas puuttumaan mutta pitkäaikaisin ystäväni sentään soitti heti aamusta pitkästä aikaa ja se kyllä ilahdutti, tiedättehän ne ihmiset joiden kanssa vaan synkkaa ja juttu jatkuu aina siitä mihin edellisellä kerralla jäi? On onni että on ainakin yksi sellainen ystävä!

Vanhaa väsyttää joten hyvää yötä!

t: vain päivän vanhempi L-E

P.S. Saattaa olla että ostin Cittarin tarjouslenkkarit tytölle.

Villervallan canvashousut (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?)

Minun on ollut tarkoitus hankkia meille Villervallan canvashousut jo viime kesänä... En vaan saanut aikaiseksi (?). Tänä vuonna oli tarkoitus mennä ihan kaupunkiin livekauppaan näitä ostamaan mutta en tunnu i-ki-nä pääsevän sinne asti (ja kun vihdoin pääsen niin ei varmaan ole oikeaa kokoa jäljellä). Skidillä oli pääsiäisenä postikuluttomuus ja tilasin sitten sieltä housut testiin. Ja nyt harmittaa - siis se etten tilannut näitä jo aiemmin. Viime kesänä etsiskelin juuri tällaisia housuja livekaupoilta mutta silloin ei löytynyt.

Värin valitseminen oli yllättävän haastavaa, ihan liian monta hyvää vaihtoehtoa! Vihreä, pinkki, punainen, turkoosi, musta... vai sittenkin sininen? No, myönnän, en edes harkinnut tuota sinistä mutta muut olisivat olleet täysin mahdollisia. Tiukan mietinnän jälkeen sain rajattua vaihtoehdot kahteen väriin ja sitten konsultoin Zirkiä, joka sanoi että vihreä! Suunnilleen sillä sekunnilla sitten tilasin etten vain enää muuta mieltäni.

Vallan mainio värivalinta! Väriä on vaikea saada toistumaan kuvissa oikein mutta se on livenä todella herkullinen - Skidin kuvat eivät vastaa todellisuutta siis ollenkaan tai ainakaan minun näytölläni.

Vyötäröllä on takana tuollainen kuminauha-nappi-kiristyssysteemi ja kuten huomaatte oli meillä hyvinkin tarpeellinen... ehkäpä vielä hitusen täytyy kiristää. Myös nuo nauhat ovat ihan ympäri ja varmistavat sen etteivät housut putoa jalasta kovassakaan menossa... tai varmistaisivat ellei nauhojen päässä olisi tuollainen (lapsenkin mielestä) kiva yksityiskohta mikä varmistaa sen että rusetit eivät tule pysymään kiinni ;).

Kangas tuntuu kestävältä ja uskon että näitä tulee käytettyä paljon!

Ja tässä pikaisesti napattu sovituskuva:

Lapsi jotain alta metrinen (96-98cm?) ja housut 104cm. Huomatkaa että äiti on lapsen mieliksi ostanut ylikalliin Lego friends paidan (pienellä alella onneksi), joka tullaan todennäköisesti pitämään puhki ja kaupan päälle saa hymynaaman. Kuvaan suostuteltaessa uusista housuista EI saanut ottaa kuvaa mutta Flents-paidasta JOO. No, kuvasin salaa molemmat ;).

E.T. on vähitellen alkanut puhumaan enemmän ja enemmän, uusia sanoja ilmestyy kiihtyvään tahtiin ja välillä tuntuu kuin asuisin papukaijan kanssa - kaikki toistetaan... Paitsi tänään häkellyin kun E.T. sanoi AAAA ja minä sanoin siihen että BEEEE niin tyttöpä jatkoi että CEEEEE... Ohhoh!

Alan epäillä että tässäkin taidossa osataan siis enemmän kuin mitä luulin.

Eilen nauroin kippurassa kun tyttö juoksi kissan perässä ja huusi sille Otota (kissan nimi) otota! Höperö kissa kun ei ymmärtänyt odottaa... Ja eläintuntemuksessa lapsi ohittaa kohta äitinsä, minä en ainakaan muista opettaneeni sille ovavaa tai ammakkoa... mutta niin vaan se jostakin on nekin napannut. Enpä pysty enää tekemään listaa tytön sanoista, kyllä ne siitä siis pikkuhiljaa lisääntyvät!

Tänään canvashoususovituksen jälkeen tyttö pyysi saada Maisa-(s)ousut... Jaa että mitkä? Maisa-housut? Enpä arvannut mitkä ne ovat joten piti pyytää näyttämään. Ne on kuulemma nuo Lipfishin mustavalkoraidalliset. No mikä jottei, kyllä nuo Maisa-hiiren maailmaan taitavat sopiakin.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! Meillä on vakaa suunnitelma olla terveitä pitkästä aikaa - saa nähdä onnistuuko!

t: L-E

P.S. Joku voisi sponsoroida meille lisää noita canvashousuja ja sellainen lierihattukin olisi kiva... Meidän piti nimittäin saada vuokraennakot takaisin itsellemme mutta joku on hukannut ne... Saa nähdä löytyvätkö ja kenen taskusta? Ihan juuri nyt kaipasinkin vähän lisää jännitystä elämään kun entisissä ei ollut tarpeeksi. Tähän loppuun sitten muutama kirosana joita en sano nyt ääneen kun tarttuisivat kuitenkin tytön kasvavaan sanavarastoon (olen kuullut sen sanovan penkele ja polkevan jalkaa...).

Lutra lutra

Oho, tänne on tullut vettä.

 Mitähän sitä tekis kun ei voi edes potkukelkkailla enää.

 Jos vähän läiskyttäisi?

 Jos vähän enemmänkin läiskyttäisi... Näinhän tän kanssa piti menetellä!

 Pitääkös nää rukkaset vettä? Tuolla olis jääkaloja... tai siis paloja.

Hyvin piti vettä Vikingin thermokumpparit, Molon Polly (104cm vk-haalari vaikuttaa toppaversiota isommalta, johtuu ehkä toppauksen puuttumisesta :D) ja Reimatec-välikausirukkaset. Antaa lutrata vaan!

Niin ja se Lutra lutrahan on oikeasti saukko, tiedän sillä olen naimisissa sellaisen miehen kanssa joka puhuu sujuvasti suomea, savoa ja saukkoa... Näin vaimon mielestä saisi puhua toki joskus vähän enemmänkin, ihan millä kielellä vaan ;).

t: L-E

P.S. Kuvat ovat eilisiä, sattuneesta syystä en ole tänään päässyt tytön kanssa ulos sillä illalla alkoi se perinteinen sairastamisen jälkeinen mahatauti (jätän kertomatta likaiset yksityiskohdat vaikka niitä kyllä riittäisi). Toivomme että muihin tämä ei iske.