Hei-hei-ostolakko

Tarkalleen ottaenhan vasta huomenna on maaliskuu ja helmikuun ostolakko ohi... Mutta juu, sen verran hyvin meni että koska laskunmaksun jälkeen tilillä oli kovasti paljon enemmän rahaa kuin yleensä niin koukkasin jo Reimashopin kautta. Muistin jopa käyttää vääristä kengistä hyvityksenä saadun henk.koht. alekoodinkin ja maltoin rajata ostokseni niihin mille oikeasti oli tarve (tai ainakin yritin).

Että sellaista ja aikuisiahan tässä ollaan että päivä sinne tai tänne ;). Oikea syy siihen että tilaus lähti jo tänään eikä vasta huomenna oli se että nuo ompunvihreät Spurtti-housut alkoivat uhkaavasti huveta meille tarvittavasta koosta (oletan sen olevan 98 tämän aamun muiden housusovittelujen ja vertailujen perusteella). Yhdet housut sinne jäi kun sain ostokseni tehtyä... Varmaanhan niitä tulee vielä lisää mutta heiiii, kuka jaksaa odottaa enää toista kuukautta?

Saanko nyt anteeksi tämän varaslähdön? Muistaakseni kuitenkin olin viime kuun kaksi viimeistä päivää ostamatta että otin varaslähdön jo ostolakkoonkin.

Nuo kaikki pipot ei välttämättä meille jää mutta sovitetaan nyt ainakin. Tuo ylärivin oikeanpuolimmainen ainakin on kuulemma pientä mitoitusta että saapas nähdä mahtuuko koko 52 meidän pikku pallopäälle :D.

Ja huomaako kukaan mikä tuossa kollaasissa ei kuulu joukkoon?

t: L-E
P.S. Minusta on tullut ostolakon aikaan pihi, harkitsen (ainakin seuraavat kaksi viikkoa) pitkään seuraavaa ostostani että onko se tarpeellinen vai ei.

Hampaanjäljet kurkussa

Otsikon perusteella voisi kuvitella meidän tapelleen tai kertoneen kummitusjuttuja mutta ehei, kyse on todellakin niinkin arkisesta asiasta kuin hampaajäjistä kurkussa:

Pieni askel ihmiselle mutta suuri meidän E.T:lle. Tuo lapsihan on äärimmäisen valikoiva siinä mitä syö ja uusia asioita ei maistella edes vahingossa. Nyt on kyllä ollut hyvä kuukausi sillä ruokalistalle on saatu palautettua sekä peruna että riisi! Välillä lapsi tosin voi jättää syömättä kokonaan vaikka jos peruna on pilkottu väärin tai herneet sotkettu sekaan...

Toisinaan olen huolissani mutta miksikäs se siitä huolestumalla menee? Paino on pysynyt jotakuinkin samalla käyrällä (tai näin kuvittelen kunnes neuvola todistaa toisin) ja maistamisessa ollaan vähän siis edistytty, ei hoputtamalla vaan odottamalla. Mutta myönnän että välillä turhaudun kun tuntuu ettei asiassa edistytä yhtään, sitten toisinaan taas mennäänkin isoin harppauksin. Ne päivät kun äidin kokkaukset maistuvat tuntuvat äärimmäisen hienoilta!

Kai pohjimmiltani olen leijonaemo joka haluaa suojella pentuaan ulkopuolisten arvostelulta. "Eikö se jo puhu enemmän?", "Onpa se omituinen kun ei syö pullaa". "Eikö se vielä osaa...?" En haluaisi tunkea lastani mihinkään muottiin ja kytätä kalenterista mitä sen nyt jo pitäisi osata, olen vain onnellinen jokaisesta edistysaskeleesta ja tiedän tasan tarkkaan missä hänen vahvuutensa ovat. Ei kai mitään tavallisen ihmisen muottia ole aikuisillekaan olemassa?

Naapurit olisivat saattaneet pitää minua hulluna jos olisin toteuttanut tänään sen mitä meinasin eli mennyt ulos huutamaan innoissani että "LAPSENI MAISTOI KURKKUA". No, tulin näköjään huutamaan sen tänne. Ehkä joskus hän vielä haukkaa sitä pullaakin!

t: L-E, ylpeä äiti

Maailman SUURIN lumiukko

Mentiiin tänään ulos kun aurinko paistoi niin kivasti. Varustauduttiin aurinkolaseilla ja astuttiin ulos ovesta... No, menipä pilveen se aurinko juuri silloin ja siellä visusti pysytteli koko pitkän ulkoilun ajan. Kyllä se sitten taas paistoi kun tultiin takaisin sisälle. 

Rakennettiin lumiukko kun odoteltiin isimiestä töistä, vaikkei ollutkaan kovin hyvä lumiukkokeli. Tällainen suuri ja melkein pelottava! Lumihevosta teki mieli mutta odotamme parempaa keliä. Lapsen mielestä olisi pitänyt rakentaa "koi-a" tai vaan "tanssia" kas näin:

En ymmärrä mistä on tullut tämä äkillinen tanssi-innostus? Minähän en juurikaan tanssi ja isimies vielä vähemmän. Lapsi sanoo monta kertaa päivässä "tanssii, tanssii" ja pyörähtelee niin kuin olisi balettikoulussa käynyt ja ei, meillä ei ole katsottu edes Anniina balleriinaa (vai mikä sen ohjelman nimi olikaan?). Olisko tuolla joku sisäänrakennettu tarve tanssahdella? Elämä se sujuu kuin tanssia vaan kun on 2-vee.

Niin no, laitetaanpa tähän loppuun nyt lapsi mittatikuksi... Että ei se ehkä ihan maailman SUURIN lumiukko ollutkaan mutta olisko aika lähellä pienintä kumminkin?

t: L-E
p.s. Testattiin samalla tuo violetti Tiksukin, yllättäen sitäkin pystyy melkein jo käyttämään. Niin ja jalkaan laitettiin Vikingit kokoa 28 mikä on ihmeellistä siksi koska talvi aloitettiin 25 kokoisilla :O.

Kesä tulee kohisten?

Ostolakkoa on jäljellä vajaa viikko :O. Joku on varastanut multa kohta kokonaisen helmikuun ja pieneksi jääneiden poismyynti on vielä ihan vaiheessa! Aika kuluu hämmästyttävän nopeaa ja kohta on kesä :D. Sopiva aika ihastua sandaaleihin? Olen meinaa katsellut näitä Keen Venice sandaaleita itselleni ja miettinyt että onkohan ne hintansa arvoiset ja voisinko ongelmavarpaineni käyttää tällaisia? Juuri niiden ongelmavarpaiden suojaksi nuo voisivat kyllä olla hyvät? Näyttävät meinaa juuri sellaisilta joiden kanssa voisi mennä mihin vaan eli lähinnä leikkikentälle ja rannalle :D.

Onko kellään kokemusta Keen-kengistä? Voisin huolia tytöllekin vaikka minkä väriset ja malliset. Paljonkohan muuten tuollaisiin sandaaleihin pitäisi varata tilaa itsellä? Entäs lapsella? Onko sentti liian vähän? Pääsisköhän näitä missään sovittamaan? Vähän on vaiheessa sen selvittäminen että kuka näitä Suomessa myy. 

Tarkoitus oli ostaa tytölle lenkkarit mutta sittenpä kävi mielessä että sandaaleissahan tuo enimmäkseen kuitenkin kulkee että tarviiko lenkkareita jos hommaisikin tuollaiset Keenit? Sellaiset Vikingin melkeinlenkkarit kun meillä jo on, kiitoksia vaan taas miehen työkaverin tytöille. 

Haukkukaa nämä nyt sitten ihan lyttyyn niin voin lopettaa haaveilun ;).

Nörttilapsen teemaviikot

Salakavalasti ne ovat hiipineet kotiimme - muumit! 2-vee nukkuu yönsä äitini ostamassa  muumipyjamassa ja muumilakanoissa. Muumilakanat löytyvät myös äidin ja isän sängystä, kiitosta vaan anoppi joululahjasta. Muumisukkia meiltä ei (vielä) löydy mutta luulen että nekin ovat tulossa.

Eilisen vaatepaketin ehdoton hitti 2-veen mielestä oli se ylimääräinen lisä: muumiläppäri... Ymmärrän hyvin että tämän on joku halunnut laittaa kiertoon (meille sitä ei olisi ostettu kaupasta i-ki-nä). Lohduttaudun sillä että a) patterit eivät kestä ikuisesti b) uutuudenviehätys häviää tästäkin masiinasta c) onhan se sentään opettavainen (onhan?).

Lapsi on tällä viikolla oppinut sanomaan "muumi" sen aiemman "mumman" sijaan, mummasta oli tosin hauskaa että lapsi söi "mummaluikalla". Toki meiltä löytyy myös muumilautasia ja -mukeja, lähipiiri on ilmeisesti päättänyt että muumi-invaasio on taaperotaludessa pakollinen?

Kyllähän minäkin muumeista tykkään mutta nauttisin ne mieluusti alkuperäisinä versioina ja pieninä kerta-annoksina, kiitos!

t: L-E

Mahtava paketti!

On mielettömän hienoa että miehellä on työkavereita... ja etenkin se että niillä on lapsia... juuri sopivasti vanhempia lapsia. Tänään saimme kaksi isoa kassillista heille pieneksi jääneitä vaatteita ja  kenkiä ja kyllähän se näin ostolakossa joululta tuntuu vähintään. Ensi talven rymyhaalari(t) - check.

Tuon alla olevan lisäksi on toinenkin 104 violetti Ticketin baggie-mallinen haalari mutta sovitukseen ja ulos pääsi tämä.

 Potentiaalinen 3-vuotisjuhlamekko - check!

Tuollaista mekkoa en ikinä menisi itse ikinä ostamaan mutta kylläpä vain se ihan kivalta näyttää ja juhlavalta että ehkä siedän sitä pari kertaa katsella :D. Kuva on kyllä luokattoman huono mutta minkäs teet kun pimeäkin puskee jo päälle.

Hauskaa on se että tulen saaneeksi meidän vaatekaappiin välillä jotain ihan erilaista kuin itse ostamalla ja toiset pääsevät tarpeettomista eroon. Meiltäkin nämä kiertävät sitten taas eteenpäin seuraavalle pienelle. 

Sopivia uimapukujakin on nyt sitten kaksin kappalein ja kaikkihan tietää millainen viime kesä oli eli ne on aivan uusia. Monta muutakin hankintalistalla ollutta vaatekappaletta tuli ihan kotiovelle että syystäkin hymyilyttää.

Entisen lakkolaisen tunnustus :D Muokattu :D

Siihen se sitten kosahti! Hyvin sujunut lakko. Enkös minä juuri mennyt sanomaan että viimeinen viikko on ollut jo todella helppo, yhtään en ole ajatellut ostamista jne. Niin, enkä minä sitä ostamista tänäänkään paljon ajatellut... Mutta eikös se vähän niinkin ollut että jos saa hyvällä hinnalla jotain mitä luulee ettei saa enää myöhemmin niin saa ostaa...

Viisikymmentä euroa on minusta varsin hyvä hinta tästä:

Niin että kiitosta vaan Metsolan väki mutta eikö tämän Flyhigh multicolor-mekon olisi voinut laittaa myyntiin vasta  viikon päästä, maaliskuussa ;). Tiesin heti kun näin jonkun blogissa (?) vilauksen tästä mekosta että juu-uh, pakko saada, maksoi mitä maksoi. Enempää meidän näköinen se ei voisi olla! Vai väittääkö joku muuta?

Ostotapahtumasta on nyt muutamia minuutteja ja heti ryntäsin tänne tunnustamaan rikokseni. Jos nyt jostain niin täytyy kehua itseään rehellisyydestä :D.

Ja jos nyt totta puhutaan niin kyllä kävi mielessä jo ommella jotain vastaavaa mutta veikkaan että kallis mekko tulisi siitäkin kun joutuisi ostamaan montaa väriä kangasta ja sitten siihen päälle vielä hermojen menetykset ja perheriidat... Trust me - halvemmaksi se näin tulee! 

Tilasin meille muuten kokoa 98/104 ja ei ole hajuakaan näiden mekkojen mitoituksesta, toivottavasti osuin oikeaan! 

t: L-E, joka kyllä muuten aikoo ostolakkoilla vielä seuraavan viikon

Muoks! Nyt oli parempi kuva saatu Metsolan sivuille eli näin mä vähän olettaisin että nuo kantit eivät ole keltaiset :).

10-vuotias

Meillä on tänään syntymäpäiväsankari! Talouden alle kymmenenvuotiaiden määrä väheni yhdellä kun kissamme täytti tänään 10! Meillä on 20 vuoden YYA-sopimus että toivomme maukujalle edelleen pitkää ikää. Toki hän saa elää vanhemmaksikin jos haluaa mutta 20 vuotta on tavoite. 

Edelleen hän on hyvin kärsivällinen kanssaeläjiään kohtaan ja tarpeen vaatiessa vain maukaisee ja poistuu paikalta. Ei ole edes yrittänyt satuttaa 2-vuotiasta vaikka toinen on kyllä yrittänyt kaikkensa mm. puraissut kissaa hännästä ja silittää säännöllisesti vastakarvaan ja huutaa korvaan (kyllä, on kielletty ja osaa joskus jopa silittää nätisti ja rauhallisesti). 

Tänään ihmeteltiin ulkona outoa valoilmiötä taivaalla. Pikkutyypin mielestä se oli kiva, etenkin kun pitkästä aikaa sai laittaa coolit aurinkolasit. Käytämme ensi talven takkia varulta jo nyt jos se ei vaikka ensi talvena enää mahdukaan... Tuo malli on kyllä hämäävä sillä noissa hihoissa on kyllä mittaa ihan sormenpäihin asti ja vähän ylikin mutta se ei kyllä näissä kuvissa mitenkään näy. Tuo pussittavuus tekee sen varmaan? Ilman lasta henkarissa roikkuessaan takki näyttää todella isolta. No, jos ei sovi niin eiköhän takkeja myydä ensi talvenakin ;).

Housuista päätellen (tämän talviset) joku on kyllä venynyt pituutta ainakin jaloista, ennen noissa oli paljon enemmän ryppyä. Pitäisiköhän pitkästä aikaa mittailla onko niin vai kuvittelenko vaan. Jalka on muuten venynyt talven aikana sentin, onneksi kengissä oli reilusti varaa. 

Sateenkaaripipo(ja)

Viikonlopun "työn" tulokset jotka halusin tietenkin teille esitellä (vaikka muuten onkin aika hiljainen olo). Ensin tein tuon etummaisen joka on vähän pienempi ja sitten tein vielä toisen jos keväällä tarviikin käyttää kypärämyssyä puuvillapipon alla. Jännä kuinka värien järjestyksellä ja sillä millä värillä pipon aloittaa on vaikutusta lopputulokseen! Valkoiset tähdet halusin raikastamaan kokonaisuutta entisestään, saa nähdä kauanko ovat valkoiset :D.

Karkkipäivä!

Lankakarkkeja mulla vaan :D.

Tällaista tuli postissa eilen:

Ja nämä kaivettiin kaapista:

Nyt olen yksin kotona niin että en jouda tämän enempää jaarittelemaan.

Hyvää lauantaita kaikille muillekin!

Ystävänpäiväpuuhia

Ystävänpäivävieras sairastui eikä tullutkaan. 

Onneksi kolme vuotta sitten miehen kanssa oli hyvä ystävänpäivä, siksi en ole nyt yksin kotona vaan voin katsella kuinka 2-vee pesee vanhalla hammasharjallaan ikkunaa.

Tulipahan ikuistettua sekin hölmöily todisteeksi jälkipolville (?).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Ihana ystävänpäivää ihan jokaiselle!

t: L-E

Sovitet... eiku...

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

Suunnilleen näin se meni:

Tällä sovituksella saatiin selville kuitenkin että Reimatec-kengät on hyvät, Molon Waits housut koossa 98/104 juuri sopivat (paitsi vyötäröltä...) ja Molon softshell käytettävän kokoinen vaikkakin kokoa 110 ja hihoista reiluhko. Hieman yllärinä tuli tuo että housujen vyötärö on meidän hoikistuneelle pienelle hieman isohko. Täytyy katsoa josko siihen jonkun kiristysjutun itse virittelen kun sellaista ei valmiina ole. 

Toistaiseksi mennään siis tällaisilla kuvilla sillä henkareilla ei ole uhmaikää.

Nyt siellä tietysti joku virnuilee että olen rikkonut ostolakkoni, mutta ehei, nämä ovat isimiehen ostamat housut. Oma pankkitilini ei varmaan koskaan ole ollut näin täynnä tähän aikaan kuusta. Enpä olisi uskonut että ostolakolla todellakin on vaikutusta! Luulen että alan harkitsevammaksi kuluttajaksi ja yritän kierrättää vaatteita hieman nopsemmin eteenpäinkin. 

Jaa, no, tilasin minä ison kasan lankaa, nyt vaan odottelen ehtisivätkö tällä viikolla jo kotiinkin. Sormia syyhyttää päästä pipotehtailemaan lisää.  Muutama on tullut jo neulottua mutta viimeistelyt puuttuvat niin ei vielä viitsi esitellä. Tytön päähän niistä ei tosin ole kaikki jäämässä, osa on ystävän tytölle. 

Linnunkakkapullia ja leipomiskiharat

Meidän maanataihin kuului pullantuoksua. Tehtiin tytön kanssa ihan ite! Jos kaardemummapussin kyljessä komeilee päiväys vuodelta 2009 on ilmeisesti aika aktivoitua pullarintamalla? Tyttö sai hoitaa linnunkakkahommat eli strösselien viskelyn pullien päälle. Eikö näytäkin vähän siltä että lintu on käynyt karkkipussilla ja rynnännyt sitten kakkimaan pullien päälle? Eihän meillä nyt mitään raesokeria tai muuta ole, hah.

Maku oli kohdillaan ja mies meinasi pudota pyrstölleen kun kotiintullessa tervehti pullantuoksu. Vissiin meinasi kääntyä jo ovelta kun luuli että on tullut väärään asuntoon. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan odota tällaista useammin, en ehkä kykene. Tyttö ei tietenkään uskaltanut maistaa, vaikka kyttäsi tarkasti koko uuniepisodin ja puhalteli pullaansa jatko-osan verran. Luonnollisesti on kuitenkin ottanut siihen tuntumaa ja kanniskellut sitä mukanaan muutaman tunnin. Ehkä se puraisu sitten ensi kerralla? Noin viiden vuoden päästä?

Saatiin me jotain muutakin aikaiseksi: leipomiskiharat molemmille, nää pienemmän on vaan söpömmät ja korkkiruuvisemmat kuin mun.

On toki vielä jotain mitä me ei olla saatu ihan aikaiseksi, meinaa tää Miimalta tullut Sackboy, lähinnä olen tyytynyt hekottelemaan ohjeille perjantaista asti (no, on mulla vartalo jo valmiina ja pää puikoilla). Ei muuten enää yhtään ihmetytä ettei Miima itse saanut tätä tehtyä. Kiitoksia piristämisestä! Ilahdutti enemmän kuin uskoinkaan :D.

Jaa niin ja mulle selvisi tänään ettei mies erota talvirukkasta välikausirukkasesta. Että kai se kevät on sitten jo alkanut ainakin meidän suunnalla.

Kuinkas teillä muilla sujui maanantai?

Kyselee L-E

Vähän välikausimietteitä

Teoriassa alkaisi olla aika valmista. Luultavasti meille tulee kuitenkin vielä vähän lisää Reimaa vaihtelun vuoksi ja koska äiti ei ehkä saa sitä kukkatakkia pois ajatuksista (ehkä vähän isommassa koossa?). 

Näissä kahdessa seuraavassa kuvassa molemmissa on samat mustat Reimatec-henkselihousut syksyn mallistosta eli näissä on kiva, vähän lämpimämpi vuori kuin kevään housuissa. Molon softshellin väri on Pitaya ja tykkään tästä enemmän kuin kevään pinkistä (jota en tosin ole nähnyt vielä livenä). 

Seuraavassa kuvassa siis samat housut 98 senttisen Ticketin Feodora-takin kanssa. Samanlainen takki mutta lilana palveli meitä hyvin viime vuonna koossa 86 ja lähti melkeinpä uudenveroisena jo uuteen kotiin. Tätä valkoinen-musta yhdistelmää olen vähän vierastanut ja meinasinkin myydä sen jo pois mutta kyllä se nyt meille jää - olen alkanut tottua siihen. Hupun sisäpuoli ja tikkauksethan tuossa ovat lilat että ei se ihan pelkästään mustavalkoinen ole. Saa nähdä monestiko eksyy päälle, meidän tyttö kun on kuitenkin hieman värikkäämpi ;).

Tarvittaisiin vähän kevyemmät housut kuitenkin ainakin. Sellaiset joita jaksaisi kesälläkin kuljettaa mukana varalta. Olen miettinyt kovasti josko Molon Waits-housuista olisi sellaisiksi? Haluaisin ne nimenomaan sateenkaarenvärisinä koska ne ovat vaan niin pirteät ja meillä ei mitään sateenkaariraidallista ole ennen ollut (vaikka mies onkin niitä säännöllisesti toivonut). Mutta toimisivatko ne meillä olevien takkien kanssa ollenkaan? Mitä olette mieltä?

Molon softshellin kanssa:

Mini a turen taupe greyn Viton kanssa:

Tuohon viimeiseen tulisi kyllä pirteyttä heti. Kuvitelkaa tähän vielä sateenkaaripipo (jonka allekirjoittanut ihan ite voisi neuloa). Niin ja meillähän on kirkkaanpunaisia kumisaappaitakin ihan jonoksi asti :D.

Tuon kukkatakin kanssa nuo tuskin kyllä sopii tai sen mahdollisen Reimankaan mutta ei kai aina tarvitse niin sävysävyyn pukeutuakaan? Kai joskus voi vähän leikitellä?

Tällaisia pohtii kymmenentenä ostolakkopäivänään L-E

Loppuun vielä maanantai-aamun lisäys :D. Zirkin mieliksi ;)

Ihan itte oon tehny nää kaikki tökeröt kuvayhdistelmät, ette olis varamaan arvanneet :D.

Värimaailma uusiksi?

Ostolakkoa takana jo melkein viikko ja olen vielä hengissä enkä ole ostanut mitään turhaa (muutaman kerran on kyllä ollut lipsahtaminen lähellä mutta vielä olen saanut perusteltua itselleni että ei, tätä ei nyt todellakaan tarvita). 

Tulin tuossa vähän aikaa sitten Tittin blogissa miettineeksi että sopisikohan meidän tytölle oranssi, se kun on alkanut kovasti miellyttää. Meni pari päivää ja huomasin että ai niin sopiihan se, olinhan jo ihan sen enempiä ajattelematta ostanut sekä Lipfishiä että Po.Pia oranssina:

Myös Lipfishin mustassa paidassa oleva oranssi tiikerinpentu kaipaisi oranssit housut seurakseen. Olen katsellut mm. Meandin canvashousuja ja slimmejä sillä silmällä. Kai noita canvashousuja voi tytölläkin käyttää, ei kai ne mikään poikien yksinoikeus ole?

Toinen jota ei ennen ole tytön vaatekaapista löytynyt on turkoosi. En oikeasti muista että meillä olisi ikinä ollut mitään turkoosia tytöllä (omassa vaatekaapissani sitä kyllä jonkun verran on). Kunhan maaliskuu koittaa niin luulen että meille kotiutuu ainakin tuo Meandi:n panda taskussa singoalla, panda kun sattuu olemaan tytön tämän hetken lempieläin (en tiedä onko silläkin vaikutusta että kissamme on mustavalkoinen :D) eli älkää nyt vaan ostako niitä tässä kuussa loppuun. Tuota pususammakkomekkoakin voisin harkita ellei se näyttäisi niin yöpuvulta silmissäni.

Sitten on tietysti vielä tämä Reiman Ample-takki joka päivä päivältä enemmän miellyttää ja mietityttää. Onneksi olen ostolakossa! Muutenhan olisin taas tehnyt noin kymmenen harkitsematonta ostoa. Nyt ehdin ihan rauhassa koko kuukauden pohtia että mitä oikeasti tarvitaan ja hankitaan.

Olen tästä värimaailman muutoksesta hieman ihmeissäni että mistäs nyt tuulee? Silloin kun rakastuin mieheeni niin tykästyin kirkkaanpunaiseen (aiemmin sitä ei ollut vaatekaapissani ollenkaan), sitten kun elämämme vähän tasoittui niin tuli pitkä vihreä kausi, tiedättehän sellaista tasaista, tuttua ja turvallista. Nyt sitten minulla ilmeisesti on alitajuinen kaipuu merelle (turkoosi) ja tehokkuuteen (oranssi). Jännittävää vaihtelua!

Reimattaa

Reiman kevätkuosien innoittamana muistelin vähän menneitä kausia. Tytön ensimmäiset kunnon ulkoiluvaatteet olivat Reimateciä kokoa 74cm. Kukallinen takki, totta kai. Ensimmäiset askeleetkin otettiin silloin, tuettuna jo toukokuussa 2011 ja ihan ite syksymmällä kun ikää oli noin 10 kuukautta.  Tyttöhän oppi kävelemään ulkona ennen kuin sisällä, hienot neidit eivät kaiketi konttaile ulkona. Meillä oli myös fleece, jonka sai takkiin neppareilla kiinni ja setti palveli hyvin pitkään huhtikuusta lokakuuhun. 

Talvella 1-vuotiaalla oli 80 senttinen haalari, kukallinen kuinkas muuten. Se päällä koettiin ihan ensimmäinen ensilumi (edellisenä vuonna se ehti sataa ennen kuin lapsi saatiin ulos mahasta) ja kuppiin jäätynyt "kahvi". Se päällä tehtiin ensimmäiset lumityöt ja pulkkailut. 

Syksyllä luulin että haalari ei mitenkään mahdu päälle koko talvea mutta niin vain mahtui vielä huhtikuussakin kun lapsella oli mittaa jo lähemmäs 88 senttiä. Keväällä harrastettiin sauvakävelyä ja extremeä-lätäkkölutrausta. Kuivana ja lämpimänä pysyi tyttö uintiyrityksistä huolimatta. Kovan käytön jälkeen haalari lähti uudenveroisena seuraavalle tytölle täksi talveksi. Kuosiinkaan en kyllästynyt, hyvin olisin jaksanut katsella tämänkin talven samaa.

 Ja onhan noita Reimoja ollut meillä muitakin - uutena ja kierrätettynä. Alla olevista ensimmäinen on Tutan nallehaalari jossa vauva tuli kotiin, sen koko oli 56cm mutta oli kyllä niin reilu että palveli lokakuun lopulta maaliskuulle asti. Oikean puolimmainen kuva on tältä viikolta ja tuo Reimatecin takki-housut setti on tietääkseni jo neljännellä lapsella ja menee varmasti vielä viidennellekin kun jää meillä pieneksi. 

Tänä keväänä Reimalla on erityisen houkuttelevia värejä ja kuoseja. En malta odottaa että pääsen näkemään näitä livenä. Erityisen ihastunut olen tällä hetkellä tuohon turkoosiin Ample-kukkatakkiin, ihan vielä en sitä voi kotiuttaa sillä helmikuun-ostolakko on vielä hengissä. Mutta ainakin minulla on aikaa yrittää opettaa tyttöä sanomaan "kukka" sen sijaan että hän sanoo "kakka". Äidistä ainakin olisi kivempaa että lapsi kulkee kukkatakissa sen toisen vaihtoehdon sijaan. Nämä treenit ovat kyllä jatkuneet kohtalaisen monta kuukautta että saas nähdä kuinka käy.

Tuo pienten pallotakki kelpaisi myös mutta en tiedä onko meille järkevää ostaa enää yhtään 98 senttistä takkia. Tuon puolesta kyllä puhuu se että tyttö osaa hienosti sanoa "pallo". 

Loskakelejä odotellessa - Name it sadeasu

Kyllä, olen ostolakossa edelleen ja kyllä, muistan sen myös liiankin tarkkaan. Mietin nimittäin ihan tohkeissani että voinko käydä apteekissa hakemassa migreenilääkkeet kun se on ostamista :D. No juu, ehkä kaikkea tarpeellista on kuitenkin pakko ostaa niin kuin lääkkeet ja ruokaa ettei perhe kuole nälkään (meillä tosin mies hoitaa melkein kaikki ruokaostokset että nälkään kuoleminen tuskin osoittautuu ongelmaksi).

Mutta hyvin menee, olen säästänyt jo ainakin kuusikymppiä kun EN ostanut Metsolalta Lipfishiä lisää. Niin ja Mini rodinin undulaattipiponkin sivuutin ihan ostamatta (pieni ääni sisälläni väittää että toistaiseksi), kummasti sekin nyt houkuttelee vaikken erityisemmin edes tykkää undulaateista...

Jaa, mutta asiaan. Nyt on kyse torstaina postista haetusta paketista - viime kuun ostoksia you know. Emmin eiliseen asti että tarvitaan - ei tarvita, palautan - en palauta mutta Zirkin suosiollisella avustuksella päätin pitää. Kysehän on vallan mainiosta puvusta eli Name it:n sadeasu, jonka tilasin Lekmeriltä.

Väri on kiva ja ulkonäkö muutenkin todella siisti, heijastimet paikallaan ja laadukkaaltakin vaikuttaa. Eli siis tykkään, enemmän kuin viime vuonna käytössä olleesta Ticketin rubber rainista. Meille tilasin kokoa 104 (koska oli pienin mitä jäljellä) ja ihan sopivan reilulta vaikuttaa sopiakseen vielä syksylläkin mutta ollakseen käyttökelpoinen jo keväällä (ja tytöllä on nyt mittaa varmaankin noin 95-96ccm).

Takissa on miehustassa ja hupussa kiva tähtikuvioinen fleecevuori ja hihoissa ohuempi ja liukkaampi kangas 

(vastaava mitä joissain Reiman välikausihaalareissa). Hihansuut vaikuttavat sopivan tiukoilta. Takin helmassa ei ole kiristystä mutta alareuna on ommeltu kuitenkin kujaksi että pienellä askartelulla sinne sellaisen saa jos haluaa. 

Housut ovat vyötärömallia (niin kuin halusinkin kun meillä on yhdet sopivat haalarimalliset kurahousut hätätapauksia varten ;)) ja vyötäröllä on kuminauha-nappi-kiristys. Housuissa on shortsimallia oleva fleecevuori yläosassa ja lahkeet liukkaampaa kangasta (joka on erilaista kuin takin hihoissa, ohuempaa). Housuissa on myös kivat kangasvahvikkeet polvien ja takapuolen kohdalla, veikkaisin että suojaavat kivasti juuri niitä enimmällä kulutuksella olevia paikkoja. Ainoa mitä vähän kaipasin ovat jalkalenkit. Kaikkihan niistä ei tykkää ja luulen että tätä asua pidetään eniten kumisaappaiden kanssa niin en tiedä tarvitseeko niitä ollakaan. Jos tarvitsee niin saatan lisätä sellaiset ompelemalla. 

Mitäs pidätte? Vähän vaihtelua Ticksujen ja Rukkien keskelle. Lekmerin ale taitaa vedellä jo viimeisiään niin kuin alet monessa muussakin paikassa mutta jos kiinnostuit niin muutamassa koossa näitä pukuja on jäljellä vielä lilana: täällä  ja sinisenä: täällä.

Ostolakossa

Tänä aamuna sähköpostiini oli kolahtanut kuusi ostomainos-sähköpostia. Kuusi!!! Tyynen rauhallisesti ohitin kaikki tarjoukset - hyvä minä. Aloitin (ainakin) helmikuun mittaisen ostolakon, tavoitteena ennemminkin päästä eroon vanhasta kuin ostaa lisää uutta (turhaa). Tarkoitus olisi myös oppia harkitsemaan mitä oikeasti tarvitaan eikä vain hetkellisesti haluta. 

Eilen hain postista vielä kolme pakettia ja jotenkin vähän nolotti, en tiedä miksi, ehkä tuli tilapäinen hamsteriolo? Po.Pin paketti on vielä matkalla, eihän tilauksesta ole vasta kuin kymmenen päivää niin jo eilen saivat paketin lähetettyä ;). Samassa ajassa Reimalta on ehtinyt tulla kaksi pakettia ja yksi mennä takaisinkin, eikä Reimankaan varasto ole Suomessa vaan Tanskassa. Ihan vaan vertailun vuoksi - aleaika se oli kummallakin.

Reima onnistui toimittamaan meillä oikeat-väärät kengät. Tilasin siis "tyttöversion" ja sellaisen laatikossa tulivat "poikaversiot". No, koko ja malli oli sentään oikea ja sopiva eli kai me ne pidetään kun ei vaihtaakaan voi kun kenkiä ei ole jäljellä, eikä ero ole suuri. Isimiehen kommentti oli että näähän on paljon paremmat kuin ne edelliset. Toki laitoin palautetta Reimalle, saa nähdä mitä vastaavat vai vastaavatko mitään. Luulen kyllä että vastaavat sillä Reiman kanssa ei ole ennenkään ollut ongelmia.

Niin ja on sieltä Reimalta tulossa vielä mustat välikausirukkaset (ajattelin etten jaksa niitä keväällä  sitten metsästää) ja  pari ohutta kypärämyssyä (villa-bambua, enkä osannut päättää kokoa tai väriä) kun ne jäi Miiman jutun  jälkeen kuitenkin vaivaamaan. Mutta nämäkin on tilattu jo eilen, että ostolakko pitää ja parilla odotettavalla paketilla selvitään edes alkukuusta.

Vielä ehtii ostolakkoon mukaan, haaste on voimassa! Ei ihan vielä-blogin Kati (hyvä Kati!) on ainoa joka on ilmoittanut lähtevänsä mukaan mutta muutkin voivat ilmiantaa itsensä! Niitä tukevia (heh) taustajoukkoja kyllä on ilmoittautunut.