Seuraavan talven kengät (?)

Kaikkihan sen tietää ettei kenkien jemmaaminen ole järkevää... Paitsi että on jos sattuu saamaan tarpeeksi halvalla ja käy niin hyvä tuuri että koko on sopiva silloin kun on kyseisten kenkien käyttökelit.

Meillä on onnistuneesti jemmattu kenkiä jo kolme vuotta, toisia vaan on jouduttu jemmaamaan hieman pidempään mutta kaikki ovat lopulta päässeet käyttöön. Onni on tähän asti ollut että tytön jalka on kasvanut ennustettavasti, pyrähdyksetkin tulevat kalenterin tarkasti joka vuosi eivätkä ole olleet mitään kaksi senttiä viikossa venymisiä (tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen).

Siistimmät talvikengät olen jo kolme kertaa ostanut Stylepitiltä sillä aleprosentit ovat yleensä todella hyvät, juuri nytkin käynnissä on hyvä loppuale niin kengissä kuin muissakin talvivaatteissa. Ja on siellä alessa muuten kesäsandaalejakin jos joku niitä jo haluaa katsella.

Saanen siis esitellä mahdolliset ensi talven kengät:

Viime talvena oli käytössä hopeanväriset Angulukset ja tänä talvena on käytössä hopeanväriset Green Comfortit. Huomaatte linjan? Väri pysyy samana vaikka merkki muutuisikin. 

Anguluksiin olimme tyytyväisiä vaikka niissä näkyikin talven jälkeen selkeitä käytön jälkiä olivat silti käyttökelpoiset seuraavalle ainakin pihaleikkiin. Tämän talven Green Comfortit ovat kovempaa nahkaa ja säilyneet kovasta käytöstä huolimatta todella hyvän näköisinä. Niiden vuori ei ole yhtä lämmin kuin Anguluksien tai Rapien mutta ohuen villasukan kanssa ovat olleet ihan lämpimät ja lapsi on tykännyt.

Joku pitäisi tälläisiä kenkiä ihan turhina mutta meillä ovat ihan jokapäiväisessä käytössä, voisi sanoa että eniten käytetyt talvikengät silloin kun mennään kotipihan ulkopuolelle ja kyllä niitä on kotipihassakin käytetty.

Useana talvena on ollut tarkoituksena testata Arauto Rapin talvikenkiä ja vihdoin onnistuin hankkimaan sellaiset. Sitten vaan toivotaan että jalka jatkaa ennustettavaa kasvuaan.

Jemmaatteko kenkiä ja onko tullut huteja?

t: L-E

Ensi talven vaatteet lumitöissä (osa 1)

Sitä aina ajattelee että ostanpa seuraavan talven vaatteet sitten vasta syksymmällä enkä alejemmaa mitään. Mutta aleprosenttien kasvaessa sitä vaan muuttaa mieltään, ihan joka kerta. 

Minulle tämä jemmailu oikeastaan sopii sillä olen yleensä hidas ihastumaan heti mihinkään uusissa mallistoissa. Tarvitsen sen muutaman kuukauden että tiedän mitä haluan lapseni päällä nähdä - sitten vaan toivotaan että lapsi on samaa mieltä ja että oikeaa kokoa löytyy vielä jostain hyvällä hinnalla.

Racoonin lumileopardit eivät olleet rakkautta ensisilmäyksellä, ei ihan vielä toisellakaan mutta kolmannella vilkaisulla huomasin että kuosihan on ihan meitä ja sitten ei tarvinnutkaan kovin kauaa kyttäillä että sopiva ale osui kohdalle. 

Tammikuun lumikelit ja pakkaset olivat oivaa aikaa testata kuinka nämä hamsteroidut vaatteet toimivat käytännössä. Ja toimivathan ne vaikka runttua on vielä siellä ja täällä (vaatteet kokoa 122cm ja lapsi 111cm). Lapsi pysyi lämpimänä ja kuivana jos pientä riehumisesta aiheutunutta hikeä ei lasketa. Auton lapioiminen (?) lumikinoksen alta joka päivä ei ole mikään ihan kevyt treeni!

Ensimmäistä kertaa kokeilussa myös Racoonin rukkaset ja niistäkään ei ole pahaa sanottavaa, sujahtavat käteen helposti mikä ei meillä todellakaan ole itsestäänselvyys, monien muiden rukkasten kanssa on mennyt herne nenään molemmilla. Lämpimyyden suhteen en oikeastaan osaa sanoa mitään sillä tällä lapsella olisivat kädet lämpimät varmaan pelkissä muovipusseissakin.

Viime yön vesisade (?) verotti lumikinoksia mutta onneksi sitä olikin jo vähän liikaa että oli mistä vähentää. Nämä kuvat siis jo hetki sitten otettuja.

Racoonin omassa nettikaupassa on vielä aika kivasti myytävää jäljellä ja aleprosentitkin alkavat olla kohdillaan, etenkin rukkasissa klik.

t: L-E

Hurrrrrrjan hieno mekko

Nykyään käy harvemmin niin että ihastun salamana johonkin kuosiin. Nyt niin kuitenkin kävi - Molon hurjat uivat tiikerit pyörivät päässä niin että mekko oli kotiutettava ASAP, parempi toissapäivänä kuin ylihuomenna!

Mekon kotiuttamista joudutti se että tyttö ihastui kanssa ja kyseli päivittäin että "missä minun tiikerimekkoni on?". Isimiehelle vilautin kuvaa ja kun hänkin ihasteli "hillittömän hieno, osta pois" niin en sitten pidempään odotellut. MiniQsta minipienellä alella mekko kotiin koossa 122/128.

Kyllä on muuten hurjan hienoja uivia tiikereitä... No joo, myönnän, saaisi olla ihan mitä tahansa kissaeläimiä sinisissä sävyissä niin ihan takuuvarmasti ostan.  Jos näitä tehtäisiin aikuisille niin aivan varmasti olisin ensimmäisenä jonossa sinä päivänä kun tulisivat myyntiin - miksi muuten ei tehdä? 

Vähän jännitin että onko 122/128 hurjan iso meidän 111 senttiselle mutta edellistäkään kokoa en uskaltanut enää ostaa sillä viime kesän samanmalliset pandamekko ja sammakkoprinssimekko toki mahtuvat vielä mutta kasvunvaraa ei enää ole ja jotenkin se helmakin on paljon ylempänä kuin vielä viime kesänä. 

Vertailun vuoksi mekkopino - olkapäät kohdillaan pituuserot ovat selviä. Päällimmäisenä siis pandamekko 110/116 (tehty Kiinassa) keskimmäisenä sammakkoprinssimekko 110/116 (valmistusmaa Ukraina) ja alimmaisena uusi 122/128 tiikerimekko (Ukraina). Leveydessä ei ole suurtakaan eroa, toki varmasti parin koon verran.

Nämä Molon Camellia mekot ovat muuten ainoita mekkoja jotka meidän paitaprinsessa kelpuuttaa. Tämän kohdalla toki sain ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun E.T. ilmoitti että "prinsessat eivät voi pitää tuota mekkoa kun niitä pelottaa". Ilmeisesti tyttö huomasi hieman hämmentyneen ilmeeni ja jatkoi "mutta äiti, ei se haittaa, minä olen myös supersankari ja supersankarit käyttää tuota". 

Olipa hyvä että ostettiin niin hieno mekko että halusin näyttää sen täällä, loppui tämä parin kuukauden blogitauko. Olen kovasti miettinyt mitä haluan kertoa blogissa ja näköjään päätin sitten olla kertomatta mitään. Ehkä asiaan saadaan muutos piakkoin.

t: L-E ja supersankariprinsessa E.T.