Paluu menneisyyteen

Joissakin paikoissa aika tuntuu pysähtyneen samalla kun on itse mennyt eteenpäin. Siltä tuntuu etenkin kun palaa lapsuudenkotiinsa. Talo on sama, ympäristö on hyvin pitkälle sama vain ihmiset ovat muuttuneet - osa on poissa ja toiset ovat vanhempia, sitten on tietysti uusi sukupolvi joka on autuaan tietämätön kaikesta menneestä joka välillä naurattaa ja välillä saa kyyneleet silmiin. Joka kerta kun tuonne palaan mietin että johonkinhan tämä päättyy, ehkä tämä oli viimeinen kerta kun kaikki on täällä näin?

Nukketalollani leikitään jo toisessa polvessa. Tuo on niiiiiin 70-lukulainen ettei sitä raaski edes remontoida. Nojatuolin on allekirjoittaneen isä askarrellut silloin kun olin 2-vuotias, nyt sillä leikkii oma 2-vuotiaani. Mummalaviikon hittilelu! Aamulla ensimmäisenä sängystä kuului "mumma" ja sitten heti seuraavaksi "tavo" (tyttöhän ei oikein sano ällää sanojen keskelle).

Myös innostus puutarhahommiiin näyttäisi olevan vahvasti periytyvää. Vai mitä sanotte tästä innokkaasta haravanheiluttelusta?  Toiset tykkäävät puutarhahommista ja toiset eivät, niin se vain on.

Etukäteen kuvittelin että vietämme mummalassa aurinkoisen ja lämpimän keväisen viikon. Totuus oli se että palelin (sateessa) koko viikon. Onneksi mummalassa on sentään sauna mihin mennä lämmittelemään.

Huomasitteko muuten kuinka tytön ulkovaatteet on kauniisti mätsätty näihin keväisiin krookuksiin? Ja kylläpä ne aika hyvin sopivat yksiin lapsuuteni pihan keväisiin sinivuokkoihinkin (niitä oli paljon, taas, mutta unohdin kuvata ne).

Hyvää seuraa oli useana päivänä säistä huolimatta ja leikkipuistotreffeilläkin käytiin, kerran jopa paistoi aurinko. On hassua kuinka lapsuuden omat kaverit ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin ja samoilla nurkilla mutta vanhempia ja perheellisiä (ja jännästi heidän lapsissaan on jotain hyvin tuttua). En tiedä osaisinko itse asua tuolla oman perheeni kanssa, painavat syythän siihen oli miksi aikoinaan lähdin ja aika raskasta on siellä käydä edelleen. 

Kuokimme perhekerhossakin vaikka hieman ujo maalaislapseni laittoikin jarrut päälle ovella, raukkaparka ei ikinä ollut nähnyt niin montaa lasta kerrallaan. Mutta askarreltiinpa siellä hieno maisema kumminkin, tai no, enimmäkseen äiti askarteli ja tyttö hoki että "heeeno".

Perjantai-iltana tultiin kotiin ja viikonloppu on mennyt toipuessa. Tytölle näyttäisi nyt iskeneen joku pieni flunssanpoikanenkin - ehkäpä hänkin paleli koko viikon vaikka vaatteita olikin mukana paljon. 

Jos jättää huomiotta että allekirjoittanut taisteli migreeniään vastaan koko viikon, meinasi kerran jopa menettää tajuntansa kun matalat sokerit yllättivät ja oli aikamoisessa lääkepöhnässä niin voisi sanoa että lomaviikko oli kuitenkin onnistunut. Saa nähdä kuinka arki kotona sujuu loman jälkeen.

t: L-E