Äidin "pieni" puoltoistavee

Oli kasvaa hujauttanut puolessa vuodessa melkein 10 senttiä. Mittaa nyt 88cm ja painoa 13,2 kiloa (nollakäyrällä pituuteen nähden). Päänympärys oli ikäiselleen keskivertoa eli 47,9cm. 

Älä muru kasva isoksi ihan vielä - äiti ei ole ihan vielä valmis.

Mitäs tämä meidän pitkä neitokaisemme sitten osaa? Tehdäänkö pieni lista ihan itsellekin muistiin? Joo-o!

Osaa kävellä ja juosta, molempia on tehnyt siitä asti kun uskalsi päästää tuesta irti eli reilut puoli vuotta jo (ja äiti juoksee perässä - välillä isikin). Kiipeilee sujuvasti ylöspäin, alastulossa on välillä toivomisen varaa (välillä jäädään jopa jumiin sinne yläpäähän kun huomataan ettei uskalletakaan enää alas). Pukemisessa avittaa kovasti hihojen ja lahkeiden kanssa muttei ala pukeutumaan omatoimisesti. Omatoimisesti onnistutaan saamaan vain pipo päähän, kenkiä treenataan nyt kovasti (yleensä äidin kengillä, ne kun sujahtavat jalkaan paljon helpommin kuin ne omat).

Keksi pari viikkoa sitten että kirjojen lukeminen on kivaa - ennätyksemme on nyt neljä kuvakirjaa peräkkäin (tämä siis lapsen kanssa jota ei muutama viikko sitten kiinnostanut kirjat ollenkaan, eikä istunut paikoillaan kuin sekunnin kerrallaan). Yleensä kirjoista etsitään sitä ehdotonta lemppariasiaa joka on "kisssa". Muita tähän asti aktiivisessa käytössä olleita sanoja ovat äiti, isi, kakka, täällä, mitä, näköjään, eiiii, kuaak kuaak (mitä ankka sanoo), kankka (ankka), ttä (vettä)... Kuinkas näitä ei nyt muistakaan kun yrittää kirjata ylös, no, ainahan tänne voi lisätä jos muita tulee mieleen.

Leikkii sujuvasti vähän kaikella, suosikkeja ovat pikkulegot, joilla ei yleensä saa leikkiä. Kerran seurasin vierestä että mitä pikkulegoilla tehdään, tyttö istui hiljaa ja lajitteli niitä kasoihin, oikealle renkaat, keskelle kaikki keltaiset ja vasemmalle muut (aina ei äitinä tiedä olisiko huolissaan vai iloinen ;)). Tärkeäksi ovat tulleet myös kummityttöni vanhat nukenvaunut ja nuket, joululahjaksi saatu potkuauto ja oma unipehmolelulammas. Mutta leikkii tyttö sujuvasti vielä autoilla ja lentokoneillakin. 

Syöminen sujuu jo taaperoenergialla ja käytössä ovat haarukka, lusikka ja omat sormet. Pääasia on että ruoka maistuu, sen keittiön ehtii sitten siivota myöhemmin (kuuraan sitten kunnolla kun lapsi oppii pitämään ne ruuat lautasella, olisiko joskus kymmenen vuoden päästä hyvä?). Toistaiseksi uppoaa melkein mikä tahansa lämmin ruoka, kylmien asioiden kanssa on vielä opettelemista (turha tarjota jäätelöä tai jääkaappikylmää kurkkua esim.). Mukista juominen on juuri tulossa hallintaan, pitkään sitä onkin treenattu! Keittiönpöydän ääressä voi tehdä muutakin kivaa:

Tämä soittaminen on nyt ihan kuuminta hottia! Ja kylläpä vain pitäisi tämänkin olla video niin kuulisitte kuinka hienosti hän soittaa ja kuuntelee mitä soittaa! Meillä näköjään hypättiin sen helistinvaiheen jälkeen suoraan koskettimiin, onneksi sentään paidassa on vielä helistimiä ;).

Mitäpäs muuta? Omaa tahtoa osataan jo ilmaista - etenkin väsyneenä, ihana esiuhmaikä! Pottailua harjoittelemme muutaman sekunnin päivässä (voisiko joku kertoa kuinka sen lapsen saa istumaan siinä potalla paria sekuntia pidempään? Sen pottailusta kertovan kirjankin lapsi on jemmannut niin etten ole nähnyt sitä moneen viikkoon). No, hiljaa hyvä tulee? Tämä tyttö on kyllä muutenkin sellainen että näyttäisi oppivan juttuja kerrasta eli tuumailee ne ensin päässään ennen kuin näyttää että kyllä minä jo tämän osaan - ei auta hoputtaa!

Maailman ihanin pakkaus, äidin pieni - nyt ja aina!

Ja olishan tähän voinut mainita että suussa on 16 hammasta ja että kengän koko kasvoi hujauksessa ja on nyt 23,24 tai 25, riippuu vähän merkistä ja mitoituksesta, virallisesti kai 23 vielä.