Otsikon perusteella voisi kuvitella meidän tapelleen tai kertoneen kummitusjuttuja mutta ehei, kyse on todellakin niinkin arkisesta asiasta kuin hampaajäjistä kurkussa:
Pieni askel ihmiselle mutta suuri meidän E.T:lle. Tuo lapsihan on äärimmäisen valikoiva siinä mitä syö ja uusia asioita ei maistella edes vahingossa. Nyt on kyllä ollut hyvä kuukausi sillä ruokalistalle on saatu palautettua sekä peruna että riisi! Välillä lapsi tosin voi jättää syömättä kokonaan vaikka jos peruna on pilkottu väärin tai herneet sotkettu sekaan...
Toisinaan olen huolissani mutta miksikäs se siitä huolestumalla menee? Paino on pysynyt jotakuinkin samalla käyrällä (tai näin kuvittelen kunnes neuvola todistaa toisin) ja maistamisessa ollaan vähän siis edistytty, ei hoputtamalla vaan odottamalla. Mutta myönnän että välillä turhaudun kun tuntuu ettei asiassa edistytä yhtään, sitten toisinaan taas mennäänkin isoin harppauksin. Ne päivät kun äidin kokkaukset maistuvat tuntuvat äärimmäisen hienoilta!
Kai pohjimmiltani olen leijonaemo joka haluaa suojella pentuaan ulkopuolisten arvostelulta. "Eikö se jo puhu enemmän?", "Onpa se omituinen kun ei syö pullaa". "Eikö se vielä osaa...?" En haluaisi tunkea lastani mihinkään muottiin ja kytätä kalenterista mitä sen nyt jo pitäisi osata, olen vain onnellinen jokaisesta edistysaskeleesta ja tiedän tasan tarkkaan missä hänen vahvuutensa ovat. Ei kai mitään tavallisen ihmisen muottia ole aikuisillekaan olemassa?
Naapurit olisivat saattaneet pitää minua hulluna jos olisin toteuttanut tänään sen mitä meinasin eli mennyt ulos huutamaan innoissani että "LAPSENI MAISTOI KURKKUA". No, tulin näköjään huutamaan sen tänne. Ehkä joskus hän vielä haukkaa sitä pullaakin!
t: L-E, ylpeä äiti
NIIN tiedän tunteen! Meidän lapsi nimittäin on suostunut maistamaan ja ihan jopa oppinut syömään porkkanaa viime aikoina, ja siitä olen niin tyytyväinen!
VastaaPoistaOnnittelut siis kurkkuonnistumisen vuoksi!
:) Onnea teille porkkanasta! Tästä haukkauksesta on vielä matkaa siihen että lapsi söisi kurkkua mutta tästä se alkaa aina kuitenkin.
PoistaOnnea E.Tlle suuresta askeleesta :) Keltaisella on suuri askel ottamatta tuon pottailun kanssa... millä minä sen siihen istutan jos se ei halua istua, huoh...
VastaaPoistaKiitos :). Jaa-ah. Meidän pottailukin on ottanut vähän takapakkia ja vähän olen sitä mieltä että pakottamalla ei ainakaan kannata edetä. Eikö Keltaista kannusta edes isompien esimerkki? Höh. Sun täytyisi jotenkin nyt tehdä pottailusta älyttömän hauska ja tavoiteltava asia. Meillä toimii vessanpönttökirja :D (mikähän sen nimi on, se missä on vedettävä vessanpönttö). Sitä saa lukea vain potalla.
PoistaIsommathan käy pöntöllä, eikä tuo hingu sinne pöntöllekään, ei halua olla ilman vaippaa hetkeäkään...
PoistaOnpas vaikeaa... Auttaisko palkitseminen onnistuneista potallaistumisista? Ei kai sitä lapsen omaa innostumistakaan loputtomiin voi odotella?
PoistaVautsi vauvau!!! Kerrassaan hieno homma! Omaan tahtiin vaan! Mahtava juttu. :)
VastaaPoista:) Juu, ei se siitä hoputtamalla parane.
PoistaHieno homma =) Meilläkin toi Noppa on huono syömään, välillä sille saa lusikoitua salaa jotain suuhun, sitten se sylkeekin ruoan kiljuen ulos.
VastaaPoistaJa noita kysymyksiä on ihmisten suusta kuultu täälläkin... Miksi toi ei tee sitä eikä tätä. Isommat lapset ottaneet Nopan silmätikukseen ja huutelevat sille loukkauksia. Mun sydän on särkynyt NIIIN monta kertaa, onneksi lapsen sydän ei vielä kun ei se ymmärrä.
Kaikki ihmiset väittävät aina olevansa suvaitsevaisia ja kasvattavansa lapsensakin sellaisiksi... Kumma vaan kun ympäristössä näyttää löytyvän enemmän niitä ääliöitä! Voimia teillekin ihan kaikessa, kuulostaa niin tutulta.
PoistaAi kun tuttuja tuntemuksia! :) Meidän kolmas on niin uskomattoman huono syömään, ollut vauvasta saakka. Kaksi vanhinta popsi aamupuuronsa parin cuoden ikään mukisematta, kolmas ei yhtenäkään aamuna. Joskus mentiin vain vesihörpyllä ja muutamalla maissihiutaleella, kun ei muuta saatu alas. Lämmin ruoka on nykyäänkin oikea painajainen 3-vuotiaalle nirppanokalle, mutta niin kauan kuin lapsi jaksaa leikkiä ja touhuta ja olla oma iloinen itsensä, en ole huolissani. :)
VastaaPoistaKiva kun eksyit tänne :). Kiva kuulla että muiltakin löytyy samanlaisia lapsia, jotenkin lohduttavaa :D. Minä olen kanssa ajatellut että ei kai tuo itseään nälkään tapa kuitenkaan ruokalautasten ääressä.
PoistaKurkun suhteen ei olla muuten vielä edistytty tämän pidemmälle. Tänään otti kurkun palan ja sanoi "kurkkua, nam" sitten haukkasi kerran ja se oli taas siinä mutta suuntaus on edelleen oikea :D.