Lippapipokilpailu

Osallistuttiin Noshin lippapipokilpailuun ja äänestys on nyt käynnissä klik. Muitakin kuin meitä saa toki äänestää jos ei meidän piposta tykkää :D. Mekin äänestettiin ihan toista pipoa vaikka omastammekin  toki tykätään.

Meillä tyttö ideoi ja äiti ompeli vaikka suunnittelijan sateenkaarikukka-ajatukset tuntuivatkin aluksi hieman liian haastavilta toteuttaa. Ajatus muuttui hieman vielä toteutusvaiheessa mutta lopputulos läpäisi onneksi 3,5-vuotiaan tarkan seulan ja on kohonnut lempparipipoksi.

Niin ja pitkän blogitauon jälkeen toteamme että olemme siis hengissä. Toukokuu vain oli terveydellisesti rankin ikinä, mutta nyt on diagnoosi takataskussa ja tulevaisuus näyttää ehkä vähän valoisammalta kunhan nyt päästään siihen hoitovaiheeseen syksymmällä (tai sitten aikaisemmin, tässä saattaa nyt olla muuttuva tilanne).

Suruakin olemme saaneet osaksemme kun miehen pikkuveli kuoli perjantaina, odotetusti mutta kuitenkin yllättäen. Turhamainen minä mietin niiskutukseni keskellä sitä ettei lapsella ole hautajaisiin sopivia kenkiä... Surun hetkellä on ehkä helpompaa suunnata ajatuksensa epäolennaisuuksiin.

Lukeeko tätä muuten enää kukaan? Ja jos niin mitäs haluatte nähdä seuraavaksi? Tytölle ommeltuja kesävaatteita? Lastenkirja-suosikkeja tai lautapelijuttuja? Nyt saa toivoa!

t: L-E

Vaaleanpunaista vappua

Isimies ja tyttö askartelivat perhekerhon vappuaskarteluissa "timanttisen" viipperän. Pisteet isimiehelle osallistumisesta ja siitä että tuo ihan oikeasti pyörii herkästi. Tytön mielestä se on tietysti taikasauva.

Tytöstä on tullut äkkiä iso, perhekerhossa leikki eskari-ikäisen pojan kanssa ja kun kävin kysymässä että mitä he tekevät niin tyttöpä vastasi minulle "Äiti mee pois, mää oon treffeillä". Nuorena ne nykyisin aloittaa, tyttöhän täytti eilen vasta 3,5-v.

Vappuilmapallon tarjosi tänäkin vuonna kummitäti ja valinta osui Hello Kittyyn mutta ei hahmon tai edes värin perusteella vaan koska sillä on lentokone - no niinpä tietenkin, on se isimies onnistunut tartuttamaan ilmailu-innostuksen seuraavaankin polveen.

Prinsessageeni se kyllä meidänkin tytössä on jollain tavalla vaikka hän ei vaaleanpunaisesta tai röyhelöistä niin välitäkään. Yhtenä päivänä hän ilmoitti olevansa prinsessa joka käyttää paitaa koska ei tarvii mekkoa - kyllä silleenkin voi olla.

Allekirjoittanut oppi viikko sitten että juustohöylä on terävä, en ollut ajatellut sitä ennen kuin se lipsahti ja vei sormenpään. Ensiavussa tuli sitten pakosti käytyä ja voidaan todeta että avohaavaa hoidellaan vielä tovi ja sormenjäljet on menetetty mutta kyllä siitä vielä muuten toimiva tulee. Lääkärikin sanoi että kyllä nuorilla nuo hyvin ja nopeasti paranevat (en kehdannut kysyä että kuinkas meillä melkein nelikymppisillä).

Tänään on ollut hidas ja kivulias päivä mutta puuhastelimme silti kotitekoisia donitseja, nam. Kuorrutus vaaleanpunaista koska en jaksanut alkaa sulattamaan suklaata, ehkä sitten seuraavalla kerralla. 

Hyvää vappua kaikille muillekin!

t: L-E

P.S. Kävimme ylimääräisessä 3,5-vuotisneuvolassa pari päivää sitten ja tyttö mitattiin 106cm pitkäksi, ilmankos ne 110 ja 116 senttiset vaatteet ovatkin nykyisin vaatekaapin vakiokalustoa. Painoa oli tullut puolessa vuodessa vain 300 grammaa vaikka pituutta siis useampi sentti että ei se hoikistuminenkaan ihan pelkästään äidin silmissä ollut.

Uusi pyöräilykypärä

Minullahan on tapana varautua hyvissä ajoin ihan kaikkeen, siksipä pääsi yllättämään fakta että jotain on jäänyt hankkimatta. Perjantaina nimittäin tulin huomanneeksi että hupsista, jos lapsella on pyöräilykypärä joka on ostettu melkein kolme vuotta sitten 45 senttiseen päähän alle vuosikkaalle niin eipä se taida enää mahtua 3,5-vuotiaalle jonka pää on jotain 51 sentin tienoilla :D. 

Ja kylläpä olikin vaikeaa löytää sopivan kokoista kypärää, joka vielä kelpaisi ronkeliprinsessalle. Lauantaina kiertelimme siis useamman kaupan. Osassa myytiin vielä ei-oota sopivan kokoisissa, kevät oli kuulemma yllättänyt eikä kaikkia kokoja kypäristä ole vielä saatu kauppoihin. Minä itse olisin kelpuuttanut sen ensimmäisen kaupan limenvihreän mutta ronkeliprinsessa oli sitä mieltä että "EI KÄY, EN SOVITA". No, ei sitten, turhapa siitä on alkaa vääntämään, ei se olisi kelvannut kotonakaan.

Kuvasta saattaa päätellä että pyöräkaupoillekin on kohta suunnattava, reilu metrinen tyttö ja 12 tuumainen pyörä ei oikein enää näytä hyvältä. Ronkeliprinsessa tosin on sitä mieltä että hän polkee tällä AINA eikä tarvitse uutta. Äidillä on muuten vaikeuksia pysyä jo kävellen (juosten!) perässä.

Onneksi lopulta löytyi sitten tämä Bell Fraction love birds-kuosilla. Juuri siinä vaiheessa kun jo hiki päässä ajattelin kauhulla toista kaupunkireissua saman asian takia. Luultavasti kaupungin ainoa kappale, tuosta liikkeestä oli viimeinen joten tingin (tietysti). Kelpaa jopa ronkeliprinsessalle ja on niin mieleinen että sitä on käytetty lauantaista asti myös ruokapyödässä.

Hymystäkin voi päätellä että juuri tämä oli se mitä etsittiin.

t: L-E

Blaa!

Luulin että mulla on parantumaton kuosiähky mutta sitten pitkästä aikaa viime viikolla törmäsin kuosiin jota en vaan Volkkarihulluna (ja sellaisen vaimona) voinut ohittaa (jätetään kertomatta se nolo fakta että allekirjoittanut ja perhe kulkevat Peugeotilla-toistaiseksi, saanen lisätä).

Kuosi on tietysti Blaan hippiautokuosi. Tämän nähtyäni ostopäätös syntyi alle minuutissa - niin harvemmin enää käy! Tänään sitten testattiin kesätunikaa jonka nähdessään meidän neiti huokaili että ihana, minun klainaRRRipaitani (huomatkaa opittu r).

Samaa kuosia on tulossa heti huomenissa pipona pariinkin perheen päähän ja luulen että pitkähihaisen hankkiminenkaan ei saisi ketään meistä kyllästymään.

Blaan nettisivuilla näitä ei ole vielä näkynyt mutta eiköhän ne pian sinnekin ilmesty. Nyt siellä on hyvässä alessa mm. black birds-mallisto ja saattaa olla että jotain siitäkin meidän suuntaan on lentämässä.

t: L-E

Parhaat lahjat saa...

...kun ostaa itse! :D Mullahan oli eilen synttärit ja kyllä kuulkaas sain itseltäni kivoja lahjoja. Nimittäin Crocsin pinkit retrolenkkarit ja uudet farkut (farkut ei tietenkään Crocsin ;)).

Mietin pitkään (kiitos Katille jahkailuavusta) että ostanko ne oikeasti haluamani pinkit lenkkarit vai vähän näkymättömämmät mustat vai jopa harmaat. Lopulta sitten päätin että kyllä tämän ikäisenä voi ostaa just sitä mitä eniten haluaa ja ostinpa pinkit ja hyvä niin. Jos piristystä voi saada pirteänvärisistä kengistä edes niin antaa mennä!

Farkut ovat uudet myös ja pari kokoa pienemmät kuin mihin olen tottunut... Ilmankos kaapista ei löytynytkään oikein sopivia housuja. Taitaa se sairastaminen siis näkyä ainakin vyötäröllä ja siinä ettei jaksa potea mitään ikäkriisiä kun on vaan kiitollinen jokaisesta päivästä, tietysti kiitollisempi niistä kivuttomista päivistä joita ikävä kyllä on todella harvoin.

Loppuun vielä muutama leijanlennätyskuva viime lauantailta! Tyttöhän on puhunut koko talven että rakentaa isänsä kanssa leijan ja sitten lennättävät sitä... No, isänsä osti kaupasta valmiin (halvan) leijan ja sehän kelpasi vallan mainiosti ja jopa nousi ilmaan.

Ajatella että näin vanhaksi elin uskoen omaa isääni joka tietävänä sanoi minulle lapsena ettei Suomessa voi lennättää leijaa! Hah, taisi sanoa vain siksi että ei halunnut joutua auttamaan leijanlennätyksessä. Onneksi oma mieheni on viitseliäämpi :D.

Vähän se kuulemma narujen osalta vaatii tuunausta että lentää vakaammin mutta hieno se on kaikkien mielestä.

t: L-E

P.S. Minulla on lapsimessumasennus kun en pääse sinne tänäkään vuonna.