lauantai 23. elokuuta 2014

Esittelyssä Myy-hattivatti-softshell

Jätin alesta ostamatta softshellin vaikka totuuden nimissä täytyy myöntää että halvemmaksi se kai valmiin takin ostaminen olisi tullut. 

Satun vaan olemaan ihminen joka tykkää haastaa itsensä ja venyttää osaamisensa äärirajoille. Sellaisia isoja haasteita ei vaan kovin usein näin pitkällä sairaslomalla tule eteen - ne on siis keksittävä itse.

Miehen kesäloma kesä-heinäkuussa kesti tasan kolme viikkoa, saman ajan kesti tämän takin tekeminen. No, kestäähän se jos oman pahan olonsa keskellä voi ommella sauman silloin ja toisen tällöin ja sitten pitää huilia pari päivää välissä. Valmista tulee toki niinkin vaikka 3-vuotias sitä taisi jossain välissä epäilläkin, ehti kysyä joka päivä noin sata kertaa että "onko SE jo valmis?"  

On se niin kiva takki että kyllä sitä kehtaa näyttää ihan joka puolelta. 

Tässä on kaikki sellaiset hienoudet mitä en ennen ollut kokeillut eli heijastintereet aika monissa saumoissa ja silitettävästä heijastinkalvosta leikellyt hattivatit, sydämet ja Pikku Myy. Heijastimia vaan ei voi olla liikaa - kenenkään ulkovaatteissa!

Huppukin on irroitettava eli kiinni neppareilla. Ja ekaa kertaa ompelin myös tarranauhaa (kiristettävät hihansuut ja hupun etukiinnitys). Myös softshelliä ompelin ensimmäistä kertaa. Niin ja muistin niskaan ripustuslenkin ja kokolapun (ihan varmaan ensimmäistä kertaa :D ).

Niin ja toki helma on kiristettävä, samoin kuin huppukin. Ensimmäistä kertaa siis ostin niitä sellaisia nyörikiristimiäkin kuminauhan kanssa käytettäviksi.

Vetskarit on ihan piristyksen vuoksi neonväriset ja ihan ekaa kertaa muuten viitsin ommella vetskarit taskuihinkin. Hupun vuori on neonväristä trikoota, väri ei vaan suostunut toistumaan kuvissa oikein.

Olen muuten aina sanonut että en koskaan ompele ulkovaatteita kenellekään kun niitä kerran saa helpommin valmiina kaupasta. No, muutetaanko se vaikka muotoon että en koskaan ompele kenellekään talviulkoiluvaatteita :D. Vähänhän se kyllä kiehtoisi sitäkin kokeilla vaikka mitään järkeähän siinä ei ole.

Lähikuvaa takahelman hattivateista. 

Ja Pikku Myy salamalla kuvattuna, näyttää ihan itseltään vaikka minulla oli välineinä kynsisakset ja askarteluveitsi, niin ja hyvät hermot :D.

Softshell on ostettu Kestovaippakaupasta, voin suositella, sekä kauppaa että kangasta. Leikeltäviä silitysarkkeja (myös heijastin) saa Pikkupiltistä, luulen että haluan itsekin kokeilla vähän lisää. Testipesuissa nämä ainakin pysyivät hyvin kiinni myös softshellissä.

t: L-E


tiistai 12. elokuuta 2014

Terveisiä lätäköistä

En muista koska olisi viimeksi kunnolla satanut ennen viime yötä - siis niin kunnolla että muodostuisi lätäköitä. Viime yönä ja aamuna saatiinkin sitten kaatosadetta lätäköiksi asti. Päivällä lutrattiin kolme tuntia lätäköissä tai tyttö lutrasi ja minä katselin.

Melkein 4-vuotiasta kiinnosti kovasti mikä uppoaa ja mikä kelluu, maailmaa tutkitaan nyt selvästi keskittyneemmin kuin aiemmin. Luulin että selvittiin siitä kyselyiästäkin tai siis ettei sellaista tullutkaan kunnes yhtenä päivänä huomasin että onhan sillä se, en vaan ole omalta itseltäni ehtinyt huomaamaan.

En muuten vaihtaisi omia Crocsejani enää mihinkään. Tytölle meinasin ostaa punaiset seuraavassa koossa mutta niitä ei enää Crocsin nettikaupassa olekaan (?). 

Kesän paras hankinta oli ilmeisesti tuo Villervallan lakki, meillä on sama punaisenakin mutta nyt kun on vaihtoehto niin tyttö valitsee mielummin tämän vihreän. Lempivärilista on nykyään keltainen, vihreä ja lila.
Äidillä vaan on ollut punaisen kaipuu eli onneksi se on lapsellekin kelvannut päälle. Kuvissa jo viime syksynä ostetut Villervallan kurahousut ja Reiman alesta shoppailtu farkkukuosinen takki joka muuten on samaa kokoa (116cm) kuin viimevuotinen Reiman sininen farkkukuosinen takki. Jännästi vaan tämä uusi on ainakin yhden koon viime vuotista isompi että eipä noista mitoituksista ikinä tiedä samankaan merkin kohdalla.

t: L-E joka kokeili vielä osaa kirjoittaa blogiin puutaheinää (näyttäisi sujuvan)

lauantai 9. elokuuta 2014

Valmiina kerhoon

Siitä on puhuttu koko kesä: kerhosta! Välillä tyyliin että syksyllä minä olen niin iso että menen kerhoon yksin ja sitten taas joinakin päivinä että minä muuten EN mene sinne kerhoon, en ainakaan yksin. 

Nyt on onneksi sellainen vaihe että sinne ollaan innokkaasti menossa. Ja hyvä niin sillä eilen se viimein kolahti postilaatikkoon se kovasti odotettu kirje siitä että kerhopaikka on olemassa ja jo reilun viikon päästä se alkaakin. Äitiä meinasi kirjettä odottaessa vähän hikoiluttaa sillä jostain oli päähäni jäänyt käsitys että kirje tulee heinäkuussa - eihän sen niin edes pitänyt olla :D.
Kerhon alkua odottaa tuliterä kerhoreppu joka on Reimaa ja jo niin so last season mutta minun mielestäni jopa sitä tämänvuotista hienompi ja toki se että viikko sitten nämä oliva Lekmerillä alessa niin vähän auttoi asiaa. Mutta onhan tämä nyt hienompi kuin mitä oletin! Alaosa on eristetty niin sinnehän voi helposti sen eväsrasian (hankintalistalla seuraavaksi) sujauttaa.

Samassa paketissa tuli uudet Crocsit pieneksi jääneiden tilalle. Näitä uutuuksia muuten saa Lekmeriltä edelleen alella: klik .
Blogitauko vaan venyi ja venyi sillä allekirjoittanut on ollut elämänsä (huonoimmassa) kunnossa. Eilistä 10-v. hääpäivää juhlistettiin ei ihan niin kuin Strömsössä ;). Allekirjoittanut aloitti aamunsa Keskussairaalalla Ct-kuvauksessa ja mies sitten jatkoi siitä hammaslääkärin särkypäivystykseen ja palasi ilman yhtä hammasta että se siitä päivällisestäkin sitten.

Tänään allekirjoittanut näyttää oksentavan että josko sitten juhlitaan joku toinen kerta. Onneksi rakkaus ei vaadi näitä juhlia eikä ole niistä kiinni. Meille toki se tavallinen arkikin olisi juhlaa, saa nähdä jos siihen joskus päästään. Miehelle sanoin eilen että en minä sinusta olisi eroamassa mutta itsestäni voisin erotakin etenkin niinä kaikista kurjimpina päivinä.

Moni asia syksyltäkin on vielä auki, nyt esimerkiksi se miten tyttö kulkee sinne kerhoon ja takaisin jos äiti ei voi ajaa autoa. Uskon tuonkin asian järjestyvän jotenkin. Päivä kerrallaan toivotaan parempaa huomista.

Täällä ollaan kuitenkin ja kovastihan se taas tekisi mieli blogatakin, täytyy vaan priorisoida ja toimia voimien mukaan.

t: L-E

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Pitsipolvisukat on niiiin out?

Täksi kesäksi jätin tytölle nahkasandaalit ostamatta vain huomatakseni että niille olisi kuitenkin ollut käyttöä ja jopa tarve. Calossin loppuunmyynti sitten olikin ohittamaton, etenkin nyt kun viimeistä viikkoa viedään ja puoleen hintaan myydään loppuvarastoa. Saattaa olla että sieltä on meille tulossa paritkin Arauto Rapit paikkaamaan sandaalitarvetta ainakin seuraavaksi vuodeksi (toivottavasti).

Miehen veljen hautajaiset ovat vielä edessäpäin ja nyt kun kenkäasiat ovat kunnossa ja mekon ompelin jo aikaisemmin tulin ajatelleeksi että ehkä paljaat varpaat eivät ole kovin korrektit tuollaisessa tilanteessa lapsellakaan. Mutta mitä sandaalien kanssa sitten voi pukea? Sukkahousut? 

Lapsena muistan minulla useinkin olleen juhlissa pitsipolvisukat, yleensä valkoiset ja hienot, totta kai, mutta onko ne nykyään sitten niin out ettei sellaisia saa mistään? 

Apua! Tyrkätkää nyt joku oikeaan suuntaan että lapsen juhlaeleganssista tulee täydellinen ja hautajaisiin sopiva. 

t: L-E


lauantai 14. kesäkuuta 2014

No nyt niitä ommeltuja

Vihdoin jaksoin kuvata näitä enimmäkseen jo toukokuussa ommeltuja tytön kesävaatteita, aurinkoisena päivänä näiden kuvaaminen olisi tosin ollut helpompaa puhumattakaan siitä että käytössä olisi ollut kamera joka tarkentaisi :D. Ehkä näistä kuitenkin jotain selvää saa.

Ihan perus t-paitoja piti tehdä pino sillä toukokuussahan tyttö ilmoitti olevansa sellainen prinsessa joka käyttää paitaa, aina. Liiat hörhelöt ja rypytykset ja muutkin olivat ihan ei-ei-ei-saa tehdä sellaisia niin en sitten tehnyt. 
Bambit riittivät vielä juuri ja juuri tytön t-paidan etu ja takakappaleeksi, niisk, tuo oli yksi ensimmäisistä tytön vaatteisiin ostamistani kankaista ja nyt se on loppu. Noshin pupuista en itse oikein välitä mutta tyttö tykkää, pupuja ja keltaista, varma hitti. Näissä muuten kokeilin kanttauksen sijaan resoria eri tavalla ommeltuna, niin että etupuolelle sitä näkyy vain vähän - tykkään, mutta pidän kyllä kanttaamisestakin.

Ritaripaidan hihaan ompelin ritarin, sen piti nimenomaan ollakin ritari sillä tämähän ei missään tapauksessa ole prinsessa tai edes linnapaita vaan ritaripaita. Prinsessaikä? Ei ehkä :D. Seuraksi caprileggarit erivärilahkeilla ihan vaan siksi ettei tämän paidan kanssa muuten olisi ollut mitään sopivaa. 

Kuumailmapallopaita oli heti alusta asti suuri suosikki vaikka hihassa onkin "ihan väärä eläin". Olisi kuulemma pitänyt olla Arttu eli orava mutta sellaisen leikkaamiseksi olisi pitänyt leikata ihan keskeltä kangasta ja minusta se olisi ollut haaskausta. Pupu kelpasi kun keksin huomauttaa että sillä on kaukoputkikin - pienestä se voi olla kiinni ;).

Muffinssit kelpuutettiin keltaisen pohjavärin ja sen vuoksi että Lego Friendseilläkin on muffinsseja. Erivärikanttaukset ihan vaan äidin huviksi, olen aina halunnut johonkin paitaan kokeilla erivärisiä kanttauksia ja tähän ne nyt tuntuivat sopivan kuin nenä päähän. Seeprapaita Selian ihanaa ja superlaadukkaan oloista trikoota - tiedän sillä olen pessyt sen jo tosi monta kertaa.

Hupparipulaa ei varsinaisesti tänä vuonna ollut kun viime vuonna ommeltu Miina ja Manu-huppari menee vielä ja kummiserkku toi Minni-hupparin Amerikasta mutta ompelin silti vielä yhden lisää kun onnistuin tällä kertaa olemaan hereillä kun Verson puodista sai Hurmuri-joustofroteeta ostettua. Enää ei harmita että aiemmin missasin Hurmurin sekä ruskeana että vihreänä, tämä violetti sopiikin meille paaaljon paremmin. 
Vetoketjua en tähän halunnut (ihan laiskuuttani en olisi jaksanut kuvioita täsmätä :D) ja sehän mahdollisti ison kengurutaskun tuohon eteen, menee siis koko alareunan läpi niin että itseään voi kätellä taskussa.
Hupun vuoritin keltaisella trikoolla kun sattui olemaan sopivan väristä kotona ja taskujen raitajoustis on juurikin jämäpaloja siitä viime vuoden Miina ja Manu-hupparista.
Helman pituudesta käytiin neuvotteluja, minähän olisin halunnut tähän sellaisen mekkohelman mutta tytöllehän se ei sopinut sitten millään. Tehtiin sitten kompromissi, helma on aika pitkä mutta kapea ja resorillinen.

Muutamat kesähousutkin tein mutta nämähän ei sitten kelpaakaan. Lillestoffin mustasta farkkujerseystä tehdyt pussittavat polven yli ulottuvat housut ovat kuulemma tyhmät. Äidin mielestä kivan joustavat, pehmeät, nätit ja monikäyttöiset mutta kun ei niin ei. Muutaman kerran ne on kelpuutettu mutta täytynee etsiskellä vielä sellaisia housumalleja jotka kelpaa.
Pinkki-limet shortsit taas ovat kuulemma "vauvojen housut" ja "minä en käytä noin lyhyitä". Joo, no ei sitten, kokonsa puolesta sopinevat vielä ensi kesänä että kokeillaan sitten vuoden päästä ;).

Ja kuinkas sitten kävikään kun sain sen t-paitapinon tehtyä? Lapsi muutti mieltään mekoista ja nyt kuulemma tarttis sitten mekkoja ommella lisää kun "miksi minulla ei ole kuin kaksi mekkoa?" Jaa-ah, kumma juttu, ilmeisesti se että naisella on oikeus muuttaa mieltään koskee myös 3-vuotiaita tyttöjä.
Nyt ei sitten tarvitse väitellä siitä että puetaanko hautajaisiin mekko vai ei kun tämä on yhteistyössä valitusta kankaasta ommeltu ja mallikin on Mekkotehdas-kirjasta yhdessä selattu Katariina vähän pidemmillä hihoilla kun "minä äiti haluan että ne pussittaa kunnolla niin kuin prinsessoilla". 
Kannattaa muuten ommella noin kirjavaan ja tummaan kankaaseen samasta kankaasta sydämenmuotoiset taskut - ihan ei taida erottua sieltä mutta pääasia että tyttö tietää niiden olevan siellä.

Yhden arkimekonkin ehdin jo ommella kun huomenna lähden tytön kanssa mummalaan muutamaksi päiväksi ja tulee ompelutaukoa (näiden jälkeen ehkä ihan hyväkin niin).

Ei muuten yhtään jaksa alennusmyynnit kiinnostaa, paitsi jos puhutaan kangasalennusmyynneistä ;).

t: L-E

Muoks P.S. Lisäänpä tähän ihan loppuun sen tänään ommellun arkimekon kuvan. Tyttö sanoo tätä Peppimekoksi, enkä kyllä yhtään ihmettele että miksi.