No nyt niitä ommeltuja

Vihdoin jaksoin kuvata näitä enimmäkseen jo toukokuussa ommeltuja tytön kesävaatteita, aurinkoisena päivänä näiden kuvaaminen olisi tosin ollut helpompaa puhumattakaan siitä että käytössä olisi ollut kamera joka tarkentaisi :D. Ehkä näistä kuitenkin jotain selvää saa.

Ihan perus t-paitoja piti tehdä pino sillä toukokuussahan tyttö ilmoitti olevansa sellainen prinsessa joka käyttää paitaa, aina. Liiat hörhelöt ja rypytykset ja muutkin olivat ihan ei-ei-ei-saa tehdä sellaisia niin en sitten tehnyt. 

Bambit riittivät vielä juuri ja juuri tytön t-paidan etu ja takakappaleeksi, niisk, tuo oli yksi ensimmäisistä tytön vaatteisiin ostamistani kankaista ja nyt se on loppu. Noshin pupuista en itse oikein välitä mutta tyttö tykkää, pupuja ja keltaista, varma hitti. Näissä muuten kokeilin kanttauksen sijaan resoria eri tavalla ommeltuna, niin että etupuolelle sitä näkyy vain vähän - tykkään, mutta pidän kyllä kanttaamisestakin.

Ritaripaidan hihaan ompelin ritarin, sen piti nimenomaan ollakin ritari sillä tämähän ei missään tapauksessa ole prinsessa tai edes linnapaita vaan ritaripaita. Prinsessaikä? Ei ehkä :D. Seuraksi caprileggarit erivärilahkeilla ihan vaan siksi ettei tämän paidan kanssa muuten olisi ollut mitään sopivaa. 

Kuumailmapallopaita oli heti alusta asti suuri suosikki vaikka hihassa onkin "ihan väärä eläin". Olisi kuulemma pitänyt olla Arttu eli orava mutta sellaisen leikkaamiseksi olisi pitänyt leikata ihan keskeltä kangasta ja minusta se olisi ollut haaskausta. Pupu kelpasi kun keksin huomauttaa että sillä on kaukoputkikin - pienestä se voi olla kiinni ;).

Muffinssit kelpuutettiin keltaisen pohjavärin ja sen vuoksi että Lego Friendseilläkin on muffinsseja. Erivärikanttaukset ihan vaan äidin huviksi, olen aina halunnut johonkin paitaan kokeilla erivärisiä kanttauksia ja tähän ne nyt tuntuivat sopivan kuin nenä päähän. Seeprapaita Selian ihanaa ja superlaadukkaan oloista trikoota - tiedän sillä olen pessyt sen jo tosi monta kertaa.

Hupparipulaa ei varsinaisesti tänä vuonna ollut kun viime vuonna ommeltu Miina ja Manu-huppari menee vielä ja kummiserkku toi Minni-hupparin Amerikasta mutta ompelin silti vielä yhden lisää kun onnistuin tällä kertaa olemaan hereillä kun Verson puodista sai Hurmuri-joustofroteeta ostettua. Enää ei harmita että aiemmin missasin Hurmurin sekä ruskeana että vihreänä, tämä violetti sopiikin meille paaaljon paremmin. 

Vetoketjua en tähän halunnut (ihan laiskuuttani en olisi jaksanut kuvioita täsmätä :D) ja sehän mahdollisti ison kengurutaskun tuohon eteen, menee siis koko alareunan läpi niin että itseään voi kätellä taskussa.

Hupun vuoritin keltaisella trikoolla kun sattui olemaan sopivan väristä kotona ja taskujen raitajoustis on juurikin jämäpaloja siitä viime vuoden Miina ja Manu-hupparista.

Helman pituudesta käytiin neuvotteluja, minähän olisin halunnut tähän sellaisen mekkohelman mutta tytöllehän se ei sopinut sitten millään. Tehtiin sitten kompromissi, helma on aika pitkä mutta kapea ja resorillinen.

Muutamat kesähousutkin tein mutta nämähän ei sitten kelpaakaan. Lillestoffin mustasta farkkujerseystä tehdyt pussittavat polven yli ulottuvat housut ovat kuulemma tyhmät. Äidin mielestä kivan joustavat, pehmeät, nätit ja monikäyttöiset mutta kun ei niin ei. Muutaman kerran ne on kelpuutettu mutta täytynee etsiskellä vielä sellaisia housumalleja jotka kelpaa.

Pinkki-limet shortsit taas ovat kuulemma "vauvojen housut" ja "minä en käytä noin lyhyitä". Joo, no ei sitten, kokonsa puolesta sopinevat vielä ensi kesänä että kokeillaan sitten vuoden päästä ;).

Ja kuinkas sitten kävikään kun sain sen t-paitapinon tehtyä? Lapsi muutti mieltään mekoista ja nyt kuulemma tarttis sitten mekkoja ommella lisää kun "miksi minulla ei ole kuin kaksi mekkoa?" Jaa-ah, kumma juttu, ilmeisesti se että naisella on oikeus muuttaa mieltään koskee myös 3-vuotiaita tyttöjä.

Nyt ei sitten tarvitse väitellä siitä että puetaanko hautajaisiin mekko vai ei kun tämä on yhteistyössä valitusta kankaasta ommeltu ja mallikin on Mekkotehdas-kirjasta yhdessä selattu Katariina vähän pidemmillä hihoilla kun "minä äiti haluan että ne pussittaa kunnolla niin kuin prinsessoilla". 

Kannattaa muuten ommella noin kirjavaan ja tummaan kankaaseen samasta kankaasta sydämenmuotoiset taskut - ihan ei taida erottua sieltä mutta pääasia että tyttö tietää niiden olevan siellä.

Yhden arkimekonkin ehdin jo ommella kun huomenna lähden tytön kanssa mummalaan muutamaksi päiväksi ja tulee ompelutaukoa (näiden jälkeen ehkä ihan hyväkin niin).

Ei muuten yhtään jaksa alennusmyynnit kiinnostaa, paitsi jos puhutaan kangasalennusmyynneistä ;).

t: L-E

Muoks P.S. Lisäänpä tähän ihan loppuun sen tänään ommellun arkimekon kuvan. Tyttö sanoo tätä Peppimekoksi, enkä kyllä yhtään ihmettele että miksi.