Kukkatakissa kuralätäköissä

Kuten blogia pidempään seuranneet varmaan tietävät on minulla ikuinen kukkatakkisyndrooma - kerta toisensa jälkeen tulen ostaneeksi tytölle kukkatakin. Tänä keväänä asiasta meinasi tulla jopa kriisi kun sopivaa takkia ei tuntunut uusista mallistoista löytyvän ja sellaiselle oli kuitenkin olemassa tyhjä kolo kun Reiman viime keväinen kukkatakki on tuota pikaa jäämässä pieneksi.

Vaan löytyipä sittenkin, tämä Ticket Outdoorin Nitta-takki vaan vaati hetken sulattelua. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä kun muutama viikko sitten näin takin Jesper juniorissa livenä mutta sittemmin alkoikin yllättäen miellyttää joten tulin ostaneeksi takin Stockmannin kanta-asiakasalella ja näköjän kannatti olla nopea, pinkit takit on melkein loppuunmyyty - vihreää olisi vielä mutta livenä se näytti likaisenväriseltä silmiini.

Samassa paketissa tulin tilanneeksi myös todella kevyet ja hengittävät Viking Tripod lenkkarit, meidän jättijalalle jo kokoa 29 ja juuri sopivat kesää ajatellen (ellei tule mitään hurjaa jalankasvupyrähdystä enää ennen kesää).

Takki on hyvin haastava kuvattava sillä livenä nuo pinkit ovat elleivät ihan neonräikeitä niin ainakin todella pirteitä. Hupun mallia oli hieman uusittu ja tässä on sisällä sellainen vuorikankaasta ommeltu hmm... lipare (miksikä sitä nyt kutsuisi) jonka reunassa on kuminauha, eli huppu on mielestäni aiempia paremmin suojaava ja pysynee hyvin päässä.

Tämä neiti meinasi lähteä ulos jo uusissa lenkkareissa ja ihanissa farkunvärisissä tähtileggareissa (paikallisesta Alemakasiinista, eiminkäänmerkkiset mutta ihanat :D). No, ihan siihen en vielä antanut lupaa mutta takin sai kuitenkin testata ulkonakin. Jos se ei kestä kevään kuralätäköitä niin me ei tehdä sillä mitään!

Nyt on sitten vaan sellainen ongelma että meillä ei ole takkiin sopivia housuja eikä pipoa. Po.Pin housut eivät hypi takin kanssa silmille joten toistaiseksi saavat kelvata, ehkä sitten alesta ostetaan sopivammat. Pipo olisi etsinnässä kun vain tietäisi mitä haluaa. Vinkkejä saa antaa jos törmää sopivaan!

Takki on muuten kokoa 116cm sillä luontoni ei antanut periksi ostaa meille kolmatta täysin samankokoista takkia. Sopivammillaan tämä onkin varmaan lähempänä syksyä jos tyttö kasvaa uskollisesti omalla käyrällään. Ei se kyllä lainatakita näytä nyttenkään, etenkin kun alla on vielä paksu villapaita (tytöllä mittaa arvelisin olevan ainakin 104cm ellei jopa enemmän).

Hyvin kesti kuralätäköt ja kelpasi mainiosti myös tytölle joka jostain on imenyt itseensä Prinsessa-Ronkeli-geenin vaikkei äidillä sellaista ole koskaan ollutkaan. Useimpina päivinä onneksi vielä kelpaa äidinkin valitsemat mutta tällä viikolla hävisin mm. tappelun kerhokuvaan laitetusta oranssista Muumi-paidasta. No joo, ajattelin kyllä että ehkä kymmenen vuoden päästä haluan muistaa senkin että 3-vuotiaana muumit olivat erityisen pop!

Ja onpa jotain uutta saanut tämä äitikin! Entisten vuotavien kumppareiden tilalle Crocsin lyhytvartiset Jauntit, kokokin osui kerralla oikeaan. Nämä ovat kokoa 41-42 eli siis huomattavasti reilummat kuin talvella käyttämäni AllCast Luxe duck bootit jotka ovat kokoa isommat. Näissä oli muuten ekaa kertaa meidän Crocseissa varren sisäpuolella olevassa tarrassa sisäpohjamitta! Näissä se on 27cm ja piti paikkaansa kun tarkistusmittasin pohjallisella. Ensisovituksella hieman vierastin sitä että varsi oli yllättävän leveä mutta totuin hetkessä eli ei haittaa enää.

t: L-E

Maaliskuun kolmas heräillään talviunilta

Täällä ollaan! Joku ehkä ehti jo epäillä meidän kokonaan hävinneen. Tänä talvena olen ollut voimattomampi kuin ikinä aikaisemmin ja vaipunut jos ei nyt ihan talviuneen niin ainakin kipu(lääke)horrokseen. Olen joutunut karsimaan kaiken ylimääräisen ja aika paljon siitä mikä (muka) olisi pakko tehdä ja hoitaa (ihan itse). Blogikin vietti samalla luovaaa taukoa. Tällaisen talven jälkeen ei voi kuin ihmetellä että parisuhdekin on (toistaiseksi) jäljellä - kohti kesän 10-vuotishääpäivää mennään. Valitettavasti kaikista ystävyys- ja sukulaisuussuhteista ei voi sanoa samaa.

Muutenkin on ollut omituinen epätalvi (lunta on näkynyt vain blogin taustakuvassa :D), tyttö ehti hiihtää uusilla suksillaan ehkä kaksi viikkoa - sitten lumi (se vähäkin) suli pois. Kaukoviisaina sukset (ja luultavasti monotkin) hankittiin niin että menevät seuraavan talvenkin - jos sellainen tulee. Oli tarkoitus laittaa tänne blogiin niitä hiihtokuviakin mutta silloin se jäi - haluaakohan niitä enää kukaan katsella? :D

Kaukoviisaana ja kostean talven ennustaen hankin syksyllä Crocsin vettäpelkäämättömät talvikengät, mitään muita en ole tainnut juurikaan käyttää että taisivat tulla tarpeeseen vaikka se ei ihan rakkautta ensisilmäyksellä ollutkaan - toisella sitten kuitenkin.

Viime viikolla oltiin mummalassa lumettomalla "hiihto"lomalla, tänään sitä täydellistä lumiukkolunta sitten onkin sadellut ja eilinen mutainen talvihaalari on puhtaaksi pesty vaikka epäilin kuorrutuksen olevan pysyvä (oranssi-pinkki kiiltäväpintainen Ticket Morton suit - mahtava!).

Tänään ulkoiltiinkin välikaudessa lumesta huolimatta sillä tyttö on valitellut että touhutessa tulee hiki, nyt taisi olla juuri sopivan lämmin kun alla on neulomani alpakkavillapuku. Housut ovat Po.Pin 110 senttiset ja jotain omituista niille oli tapahtunut talven aikana kun osoittautuivat sopiviksi - syksyllä vielä olivat liian isot. 

Uskoisitteko muuten samaksi lapseksi joka vielä syksyllä pelkäsi lunta?

Huomasitteko jo uudet asusteet? Reiman Loire-pipo, josta sain pakkomieleen heti kun sitä alkoi mainoksissa näkyä. Ilokseni tämä osoittautui vieläpä mikrofleecellä vuoratuksi ja sellaiselle meillä olikin tarve (no ainakin enemmän kuin ihan pelkälle trikoopipolle jotka hakeutuvat luokseni kuin magneetin vetäminä). Käsissä punaiset Reimatec Askare-rukkaset jollaisista haaveilin jo viime vuonna mutta silloin ei punainen kuulunut valikoimiin. Luulin että rukkaset olisivat lumessa vielä hieman kylmät mutta ihan lämpimät kädet tuolta kuoriutui - en kyllä muista että tytöllä olisi ikinä olleet kädet kylmät oli kädessä sitten mitä tahansa.

Ja tässähän valmistuu talven toinen lumiukko ihan lapsityövoimalla jollette arvanneet, aika pitkään sitä toista lumiukkokeliä saikin odottaa. Takki on muuten Ej sikke Lejn viime vuotinen pöllösoftshell, koko myös 110 ja ainakin näin paksu villapaita alla näyttää kovin kutistuneelta viime vuodesta sekin. 

Tuo pään päällä keikkuva on kuulemma hattu! Minä kun meinasin ettei meillä ole hattua lumiukolle niin tyttöpä tekaisi senkin lumesta (luulen että luovuuteni on paljon vähäisempää kuin 3-vuotiaalla).

 Mitäs teille kuuluu?

t: L-E

Kräääääshkriiiikkoshhhh... vai oliko se klik?

Siihen se sitten kosahti, hyvin alkanut ostoslakko. Minkäs minä sille teen että tuo Ticketin Othello north fireworks ihan HUUSI sieltä Tanskasta asti että haluaa tulla meille ja kun tarpeeksi kauan ja kovaa huutaa niin saa tulla. Kurjaahan se olisi kodittomaksi jättää hyvä haalari.

Eikä tiedättekö edes harmita, enemmän harmittaisi jos en olisi ostanut. Onhan se niin että jos laittaa kolme vanhaa haalaria kiertoon niin saa ostaa tilalle yhden uuden? 

Täten ilmoitan siis ottavani osaa Minishown Melinan Vähempikin riittää-haasteeseen, sillä olen tosissani aloittanut liian tavaran vähentämisen, uskokaa pois, meillä sitä riittää. Harmi vaan että muu perhe ei ole ihan yhtä innoissaan mukana. Ja harmi etten ole siinä kunnossa että jaksaisin tehdä niin paljon kuin mieli tekisi mutta pikkuhiljaa ja voimien mukaan.

Ostolakot ovat opettaneet minua jo muutenkin eli tehneet hyvää. Nykyisin harkitsen enemmän jokaista hankintaani ja kysyn itseltäni noin kymmenen kertaa että "voinko elää ilman tätä?", useasti voin.

Että ei se tammikuun ostolakko taaskaan ihan tyhjiin valunut ja harakoille mennyt. Yksi haalari ostettiin mutta muuta ei. Tähän kohtaan voisin laittaa pitkän listan mitä kaikkea jätin ostamatta, väitän että säästimme ainakin pari sataa euroa kun en ostanut kaikkea sitä mitä teki mieli ja hyvin olemme pärjänneet ihan ilman niitä ostoksia. 

Uskokaa kun sanon että aina tulee uusia ihania kuoseja markkinoille ja kaikkia niitä ei ole pakko saada itselle, riittää kun ostaa vaan ne jotka vievät jalat alta heti ensinäkemältä. 

Apua - mulla on varmaan jo joku neljänkympin(?)-kriisi kun tekee mieli eroon kaikesta turhasta.

t: L-E, joka on haalarista huolimatta vielä pari päivää ostolakossa

P.S.  Kati, nyt on se hetki kun saa sanoa hah hah haa ja aukoa päätään ;).

Tammikuun kuulumisia

Blogissa on ollut hiljaista mutta ei hätää, uusi bloggaajasukupolvi on jo aloittanut harjoittelun - tällä uudella polvella on jopa siivet!

Blogitauon aikana olen tietysti kärsinyt kivuista ihan liian usein ja opetellut hi-das-ta elämää, sitä tämä nyt on, omien rajojen opettelua ja sen hyväksymistä että ihan kaikkeen ei pysty mihin haluaisi. Voimien mukaan ja päivä kerrallaan.

On sentään soviteltu kenkiä jopa ruokapöydässä. Talvikengät sisällä eivät liene liioittelua sillä lämmityksen petettyä meillä on sisälämpötila pakkasten aikaan ollut välillä 16-18 astetta. Kaikkeen tottuu eikä turhista jaksa valittaa, lisää vaan vaatteita päälle. Aamuisin on pahinta kun kukaan ei halua nousta sängystä.

Lisäksi on vaihdettu verhoja. Olen nimittäin niin yksinkertainen että kun huomioni kiinnittyy kivoihin verhoihin en niin herkästi huomaa sitä muuta kaaosta joka vallitsee kun en pysty itse järjestelemään. Siksi vaihdoimme verhot jopa kolmeen huoneeseen ja heti helpotti :D.

Aina kun olen jaksanut olemme ulkoilleet ja nauttineet pakkasesta ja (vähäisestä) lumesta - meillä onkin kulmakunnan parhaiten kolattu nurmikko.

Tyttö on jossain oppinut tekemään lumienkeleitä - en muista itse opettaneeni. Huimaa edistystä lapselta joka vielä syksyn ensilumen aikaan pelkäsi sitä niin ettei uskaltanut kävellä.

Tämä lumienkeli hymyilee - naamaa ei olla tehty jälkeenpäin vaan se ilmestyi itsestään (vai näkeeköhän muutkin sen?).

Jännä juttu on myös se etten koskaan ole paljoakaan välittänyt punaisesta väristä, varsinkaan yhdistettynä mustaan tai harmaaseen mutta nyt tänä talvena tuo väriyhdistelmä tuntuu hirmuisen ihanalta. Oma uusi takkini on myös yllättäen punainen.

Tämä Ticketin takkihan on ensi talvea silmällä pitäen hankittu mutta nyt kun on ollut kylmää ja alle on saanut pukea kunnon välikerrokset niin takki onkin jo ihan käytettävä - mitäpä sitä enempää sitten jemmaamaan.

Reimatecin 104cm housut taas alkavat pituuden puolesta vedellä viimeisiään, tyttö on taaaaas venynyt ja valitellut kasvukipuja jaloissa (ehkä nekin sitten viimein venyvät, tähän asti olen kuvitellut hänen kasvattavan vain selkää).

Mitäpä muille kuuluu? 

t: L-E

Enemmän meidän värinen Hopla

Blogimaailmassa kohistaan kun Molo on tuonut markkinoille tyttöversion suositusta sateenkaarikuosistaan. Moni on siihen mieltynyt mutta minusta se on meille liian jotain... hmm.. karkki? En siis ihastunut ensinäkemältä mutta saattaahan olla että haluan sen sitten kun sitä ei enää mistään löydy, ainakaan oikeassa koossa.

On minulla toki kiikarissa jo toisenvärinen Hopla, tämä on simply purple ja kuvissa näyttää kovasti meiltä, lilan sävyä ei kyllä varmaksi tiedä ennen kuin näkee livenä joten tämä on sillä "haluan ehdottomasti nähdä"-listalla. Mikään tarvehan tälle ei ole sillä jemmakaappi sopivasti pullistelee ellei sitten kevätsovituksissa tule jotain yllätyksiä kokojen suhteen. Ja ainahan se tulee aleaika näillekin.

Niin mitäpä sitä näin ostolakossa muuta kuin katselisi nettikauppoja etsien kevätuutuuksia. Mitään en kyllä osta, ei tee mieli, eikä ole edes tarve - siis juuri nyt. Katsotaan sitten uudestaan taas keväämmällä - talvikin kuulemma alkaa vihdoin ensi perjantaina.

t: L-E