11.päivä - äidin pieni enkeli...

...Duplo-talolle lenteli. 

 Huomatkaa, maailman rakkain esine tällä hetkellä: uusi lapio :D.

 Tänään olikin mukava päivä - isillä olikin vapaata ja tämä äiti sai viettää päivän järjestäen tyttönsä ensimmäisen vuoden valokuvia. Huh, kun muistaisi ja jaksaisi järjestää valokuvat edes kuukausittain niin ei olisi tuollaista määrää kuvia kerralla selattavana.

Isi ja Eilinkäinen rakensivat sillä välin tällaisen ihanan Duplo-talon. En oikein päässyt selvyyteen että kummalla oli kivempaa - kummasti kuului Duplo-rakentamisen ääniä silloinkin kun tyttö oli päiväunilla :D.

10. päivä postilla pallo hukassa

Kunpa juu olisikin postilla vain pallo hukassa mutta kun hukkasivat paketinkin. Kävin nimittäin postissa hakemassa tai siis yrittämässä hakea pakettia, josta olin saanut tekstiviestin torstai-iltana että sopii noutaa. Pakettia jonka Eilinkäisen kummitäti lähetti smat-post-automaatilla ja joka luonnollisesti sisältää pikkuihmisen joululahjan. Seurantakoodin annettuani postivirkailija (tai no Siwassahan tuo meidän posti on) kysyi että oletko varma että koodi on oikein... Tarkistimme siinä sitten että kyllä se on. Kun tämä ei anna mitään hyllypaikkaa tälle... Sitten hän tarkisti että tämä on noudettu jo eilenaamulla... No tuota kun ei ole. Juu-u, on se, tässä on vielä että luovutettu vastaanottajalle ja sukunimi. No, meistä ei kyllä kukaan ole hakenut pakettia ja sukunimikin vastaanottajalla oli ihan väärä. Eli en sitten saanut pakettia. Hämärää jutussa oli vielä se että se oli luovutettu eilen kahdesti vastaanottajalle... Siis sama paketti, ööh... 

No, jätin yhteystietoni ja soitteli sieltä sitten jo perään että ei sitä pakettia nyt kyllä löydy ja kun on viikonloppu niin en voi soittaa mihinkään, mutta eiköhän se maanantaina löydy. Sanoi että paketti on viety vahingossa meidän alueen jakeluun ja löytyy sieltä sitten maanantaina. Kumma kyllä olen hämmentävän skeptinen. Siis jos paketti olisi eilen aamulla viety jakeluun niin olisi kai se sitten jo tuotu meille? Ja eihän tuollaista pakettia edes kuuluisi kantaa kotiin. Toivon että löytävät paketin vielä. Onneksi paikalla oleva työntekijä oli todella mukava (siellä kun on niitä ei niin mukaviakin) ja ymmärsi pahoitella ja toistella että tämä on heidän virheensä.

No, mulla ei ole pallo hukassa vaan olen neulonut niitä tuollaisen kasan ja yhden spesiaalipallonkin, jonka annoin jo äidilleni.

9.päivä - kuka ajaa punaisella autolla...

...no, se taisi kyllä olla jaguaari jolla se Jerry Cotton ajeli, mutta merkistä viis. Joulupukki on ilmoittanut tuovansa meille, ei vain yhden, vaan kaksi punaista autoa! Ensimmäinen on tällainen Big Bobby car, jonka pitäisi kestää rajumpaakin menoa useamman vuoden. Uskon, sen verran sitä jo hypistelin että tukevalta vaikuttaa.

Ja sitten se toinen auto, kröhöm, se on tällainen Nikkon My first rc car. Tätä luonnollisesti ei ole 1-vuotiaamme toivonut (vielä), mutta sen äiti on koko lapsuutensa ihan joka joulu ja syntymäpäivä toivonut kauko-ohjattavaa autoa, eikä sitä tietenkään koskaan saanut koska sattui olemaan tyttö (älyttömän huono tekosyy!). Mumman (siis tämän äidin äidin) mielestä oli sitten nyt korkea aika paikata tuo lapsuustrauma ostamalla vihdoin se kauko-ohjattava auto. Olisko tuo vähän kasvanut vuosien varrella kun nyt on sitten vihdoin sitä mieltä että tyttölapsen sopii leikkiä ihan yhtä hyvin autoilla kuin nukeillakin. 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hihi ja kun lapsi menee jouluaattona nukkumaan niin aion viettää pienen hiljaisen hetken muistellen sitä lasta joka joskus olin ja ehkä ajaa pari kieppiä kuusen ympäri tällä kauko-ohjattavalla autolla :D. Tuon bobby carin taidan jättää 1-vuotiaan käyttöön vaikkei minulla ollut sellaistakaan (oli sentään Plaston ötökkä tai luulen että se oli Plaston, sellainen vihreä), siinä oli muistaakseni painoraja 50kg.

8.päivä - no nyt sitä pulkkailua :)

 Eilen illalla vihdoin päästiin kokeilemaan takapihalle vähän sitä pulkkailua ja voi että kuinka se olikaan kivaa. Kuvista ei näy mutta kun pulkka lähti eteenpäin niin pikkuneidin kädet viuhtoivat innostuksesta kun ei tiennyt kuinka sitä riemua olisi ilmaissut :D.

Se näemmä tutti unohtui suuhun kun tultiin juuri autolla postista ennen tätä, ei meillä yleensä ulkoillessa tuttia tarvita eikä käytetä, kaupoilla se on aina varulta mukana mutta sielläkään harvemmin tarvitaan. Postista kävin hakemassa ihan vaan muutaman Meandi:n aleostoksen (winter-paita, ruskeat velourhousut ja pari pipoa). Meidän Pomp de luxin pakettikin on ollut pari päivää matkalla (se takki vain, hillitsin itseni ja olin lisäämättä mitään muuta koriin :D), saa nähdä ehtiikö se perille vielä tällä viikolla.

Olen muuten aloittanut päivien laskemisen, en jouluun vaan miehen joululomaan, se alkaa kahdeksan työpäivän jälkeen ja kun sanon kahdeksan niin ne kaikki päivät lasketaan putkeen eli tässä viikossa ei ole ollenkaan viikonloppua. Toivon siis että pääni pysyy migreenittömänä että jaksan tämän lapsen kanssa kahden elettävän arjen. Muutkin taudit saavat pysyä loitolla, flunssastakin kun on juuri selvitty.

7. päivä - talvea 2012-2013 (?)

Seitsemännen päivän luukusta löytyy meidän toinen aleostos talveen 2012-2013. Saa nähdä onko viimeinen aleostos, enempiä toppavaatteita ei uskalla jemmata kun ei sitä kasvua kuitenkaan varmaksi voi ennustaa ja aina pitää jättää tilaa sille yhdelle pakkosaadahaalarille, joka ilmestyy vasta ensi syksynä :D.

Jaa niin tuo kuvan haalari on Ticketin Baby Baggie, värinä potent purple ja kokona 92cm. Hieman kyllä jännittää kokoarvonta taas, vaikka kasvukäyräennusteet ja haalarin mitat on tutkittu tarkkaan niin vasta vuoden päästä tiedämme varmaksi että osuiko oikeaan. Tuota potent purple väriä olen kuolannut koko talven ja oli ihan vähällä etten ostanut tuota haalaria jo tähän talveen, no nyt sen sai kivasti -30% odottelemaan seuraavaa talvea.

Luulisin että on 92 ensi talvena sopiva vaikkei nuo tämän talven baby baggiet enää niin reiluja kai olekaan (?). 98cm olisi teoriassa jo 3-v. koko ja meidän pitkä neitihän on ensi talvena vasta täyttänyt 2v. lokakuun lopussa, että ei kai tuo ihan niin hurjaa kasvuspurttia ota kuitenkaan.

Ja jos joku nyt ihmettelee mitä tapahtui tämän blogijoulukalenterimme 6. luukulle niin sitäpä ei tullut sillä blogia kirjoittava äiti vietti itsenäisyyspäivänsä migreenin kourissa (taas) ja menetti ison osan painostaan. Mutta jos eilinen olisi mennyt niin kuin suunniteltiin niin luukussa olisi ollut todennäköisesti talven ensimmäinen pulkkailukuva. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Harmittaa tuo itsenäisyyspäivän ohi lipuminen ja pelottaa että joulua uhkaa sama kohtalo.