Hei-hei-ostolakko

Tarkalleen ottaenhan vasta huomenna on maaliskuu ja helmikuun ostolakko ohi... Mutta juu, sen verran hyvin meni että koska laskunmaksun jälkeen tilillä oli kovasti paljon enemmän rahaa kuin yleensä niin koukkasin jo Reimashopin kautta. Muistin jopa käyttää vääristä kengistä hyvityksenä saadun henk.koht. alekoodinkin ja maltoin rajata ostokseni niihin mille oikeasti oli tarve (tai ainakin yritin).

Että sellaista ja aikuisiahan tässä ollaan että päivä sinne tai tänne ;). Oikea syy siihen että tilaus lähti jo tänään eikä vasta huomenna oli se että nuo ompunvihreät Spurtti-housut alkoivat uhkaavasti huveta meille tarvittavasta koosta (oletan sen olevan 98 tämän aamun muiden housusovittelujen ja vertailujen perusteella). Yhdet housut sinne jäi kun sain ostokseni tehtyä... Varmaanhan niitä tulee vielä lisää mutta heiiii, kuka jaksaa odottaa enää toista kuukautta?

Saanko nyt anteeksi tämän varaslähdön? Muistaakseni kuitenkin olin viime kuun kaksi viimeistä päivää ostamatta että otin varaslähdön jo ostolakkoonkin.

Nuo kaikki pipot ei välttämättä meille jää mutta sovitetaan nyt ainakin. Tuo ylärivin oikeanpuolimmainen ainakin on kuulemma pientä mitoitusta että saapas nähdä mahtuuko koko 52 meidän pikku pallopäälle :D.

Ja huomaako kukaan mikä tuossa kollaasissa ei kuulu joukkoon?

t: L-E
P.S. Minusta on tullut ostolakon aikaan pihi, harkitsen (ainakin seuraavat kaksi viikkoa) pitkään seuraavaa ostostani että onko se tarpeellinen vai ei.

Hampaanjäljet kurkussa

Otsikon perusteella voisi kuvitella meidän tapelleen tai kertoneen kummitusjuttuja mutta ehei, kyse on todellakin niinkin arkisesta asiasta kuin hampaajäjistä kurkussa:

Pieni askel ihmiselle mutta suuri meidän E.T:lle. Tuo lapsihan on äärimmäisen valikoiva siinä mitä syö ja uusia asioita ei maistella edes vahingossa. Nyt on kyllä ollut hyvä kuukausi sillä ruokalistalle on saatu palautettua sekä peruna että riisi! Välillä lapsi tosin voi jättää syömättä kokonaan vaikka jos peruna on pilkottu väärin tai herneet sotkettu sekaan...

Toisinaan olen huolissani mutta miksikäs se siitä huolestumalla menee? Paino on pysynyt jotakuinkin samalla käyrällä (tai näin kuvittelen kunnes neuvola todistaa toisin) ja maistamisessa ollaan vähän siis edistytty, ei hoputtamalla vaan odottamalla. Mutta myönnän että välillä turhaudun kun tuntuu ettei asiassa edistytä yhtään, sitten toisinaan taas mennäänkin isoin harppauksin. Ne päivät kun äidin kokkaukset maistuvat tuntuvat äärimmäisen hienoilta!

Kai pohjimmiltani olen leijonaemo joka haluaa suojella pentuaan ulkopuolisten arvostelulta. "Eikö se jo puhu enemmän?", "Onpa se omituinen kun ei syö pullaa". "Eikö se vielä osaa...?" En haluaisi tunkea lastani mihinkään muottiin ja kytätä kalenterista mitä sen nyt jo pitäisi osata, olen vain onnellinen jokaisesta edistysaskeleesta ja tiedän tasan tarkkaan missä hänen vahvuutensa ovat. Ei kai mitään tavallisen ihmisen muottia ole aikuisillekaan olemassa?

Naapurit olisivat saattaneet pitää minua hulluna jos olisin toteuttanut tänään sen mitä meinasin eli mennyt ulos huutamaan innoissani että "LAPSENI MAISTOI KURKKUA". No, tulin näköjään huutamaan sen tänne. Ehkä joskus hän vielä haukkaa sitä pullaakin!

t: L-E, ylpeä äiti

Maailman SUURIN lumiukko

Mentiiin tänään ulos kun aurinko paistoi niin kivasti. Varustauduttiin aurinkolaseilla ja astuttiin ulos ovesta... No, menipä pilveen se aurinko juuri silloin ja siellä visusti pysytteli koko pitkän ulkoilun ajan. Kyllä se sitten taas paistoi kun tultiin takaisin sisälle. 

Rakennettiin lumiukko kun odoteltiin isimiestä töistä, vaikkei ollutkaan kovin hyvä lumiukkokeli. Tällainen suuri ja melkein pelottava! Lumihevosta teki mieli mutta odotamme parempaa keliä. Lapsen mielestä olisi pitänyt rakentaa "koi-a" tai vaan "tanssia" kas näin:

En ymmärrä mistä on tullut tämä äkillinen tanssi-innostus? Minähän en juurikaan tanssi ja isimies vielä vähemmän. Lapsi sanoo monta kertaa päivässä "tanssii, tanssii" ja pyörähtelee niin kuin olisi balettikoulussa käynyt ja ei, meillä ei ole katsottu edes Anniina balleriinaa (vai mikä sen ohjelman nimi olikaan?). Olisko tuolla joku sisäänrakennettu tarve tanssahdella? Elämä se sujuu kuin tanssia vaan kun on 2-vee.

Niin no, laitetaanpa tähän loppuun nyt lapsi mittatikuksi... Että ei se ehkä ihan maailman SUURIN lumiukko ollutkaan mutta olisko aika lähellä pienintä kumminkin?

t: L-E
p.s. Testattiin samalla tuo violetti Tiksukin, yllättäen sitäkin pystyy melkein jo käyttämään. Niin ja jalkaan laitettiin Vikingit kokoa 28 mikä on ihmeellistä siksi koska talvi aloitettiin 25 kokoisilla :O.

Kesä tulee kohisten?

Ostolakkoa on jäljellä vajaa viikko :O. Joku on varastanut multa kohta kokonaisen helmikuun ja pieneksi jääneiden poismyynti on vielä ihan vaiheessa! Aika kuluu hämmästyttävän nopeaa ja kohta on kesä :D. Sopiva aika ihastua sandaaleihin? Olen meinaa katsellut näitä Keen Venice sandaaleita itselleni ja miettinyt että onkohan ne hintansa arvoiset ja voisinko ongelmavarpaineni käyttää tällaisia? Juuri niiden ongelmavarpaiden suojaksi nuo voisivat kyllä olla hyvät? Näyttävät meinaa juuri sellaisilta joiden kanssa voisi mennä mihin vaan eli lähinnä leikkikentälle ja rannalle :D.

Onko kellään kokemusta Keen-kengistä? Voisin huolia tytöllekin vaikka minkä väriset ja malliset. Paljonkohan muuten tuollaisiin sandaaleihin pitäisi varata tilaa itsellä? Entäs lapsella? Onko sentti liian vähän? Pääsisköhän näitä missään sovittamaan? Vähän on vaiheessa sen selvittäminen että kuka näitä Suomessa myy. 

Tarkoitus oli ostaa tytölle lenkkarit mutta sittenpä kävi mielessä että sandaaleissahan tuo enimmäkseen kuitenkin kulkee että tarviiko lenkkareita jos hommaisikin tuollaiset Keenit? Sellaiset Vikingin melkeinlenkkarit kun meillä jo on, kiitoksia vaan taas miehen työkaverin tytöille. 

Haukkukaa nämä nyt sitten ihan lyttyyn niin voin lopettaa haaveilun ;).

Nörttilapsen teemaviikot

Salakavalasti ne ovat hiipineet kotiimme - muumit! 2-vee nukkuu yönsä äitini ostamassa  muumipyjamassa ja muumilakanoissa. Muumilakanat löytyvät myös äidin ja isän sängystä, kiitosta vaan anoppi joululahjasta. Muumisukkia meiltä ei (vielä) löydy mutta luulen että nekin ovat tulossa.

Eilisen vaatepaketin ehdoton hitti 2-veen mielestä oli se ylimääräinen lisä: muumiläppäri... Ymmärrän hyvin että tämän on joku halunnut laittaa kiertoon (meille sitä ei olisi ostettu kaupasta i-ki-nä). Lohduttaudun sillä että a) patterit eivät kestä ikuisesti b) uutuudenviehätys häviää tästäkin masiinasta c) onhan se sentään opettavainen (onhan?).

Lapsi on tällä viikolla oppinut sanomaan "muumi" sen aiemman "mumman" sijaan, mummasta oli tosin hauskaa että lapsi söi "mummaluikalla". Toki meiltä löytyy myös muumilautasia ja -mukeja, lähipiiri on ilmeisesti päättänyt että muumi-invaasio on taaperotaludessa pakollinen?

Kyllähän minäkin muumeista tykkään mutta nauttisin ne mieluusti alkuperäisinä versioina ja pieninä kerta-annoksina, kiitos!

t: L-E