Pieniä junia, isoja lentokoneita ja yksi kissafani

Meille kävi eilen ostoksilla aika hassusti. Satuimme löytämään poistopisteeltä Brion maatila-junaratasetin tai siis mieheni sattui ja näytti sitä minulle. Hintalapussa luki 15,00. Päässäni raksutti, siisettämitähäh, eikös se ole moisesta aika vähän? (oikeasti minulla ei ollut harmainta aavistustakaan näiden hinnoista mutta se kuulosti vähältä) Setti oli siis tämä:

Epäilin kyllä hetken myös väärää hintalappua (eihän nykyään tunnu saavan oikein mitään viidellätoista eurolla :/)  mutta hinta oli sama kassallakin :O. Niinpä tulimme kotiin junaradan kanssa, aihekin oikein sopiva, asummehan maalla ja junaradan vieressä.  Ja minä hämmästyin hienoa veivaa-nosta lasti magneetilla ylös systeemiä tuossa rakennuksessa (iiiik, oikeasti toimiva lelu ;)).

 Pikkuihminen tykästyi ja pääsi heti leikkimään vaikkei ollutkaan synttärit tai joulu (isimies ei olisi jaksanut odottaa sellaisiin juhliin ;)). Jep ja äiti tietysti googletteli että moisen setin hinta on ainakin jossain neljänkympin kieppeillä, monessa paikassa jopa enemmän. Lisäksi Brion sivulla tätä tituleerattiin vielä uutuudeksi (tullut markkinoille viime vuonna). Laatikossa luki plus 3-vee, noh, me takavarikoitiin vain liikennemerkki parempaan talteen, se kun uhkasi joutua syödyksi.

 Näin hienosti ja keskittyneesti tyttö laittaa lehmän vaunuun. Huono juttuhan tässä on tietysti se että nälkä kasvaa syödessä ja nyt tietysti katsellaan tästä eteenpäin junarata-alennuksiakin sillä silmällä :D. Oma vanha junaratani on mummalassa ja saa pysyäkin siellä kaikkien leikittävänä :).

 Tämä mekko muuten on isimiehen aleostos Lindexiltä (?) ja on kokoa "sopivampi ehkä ensi kesänä". Mutta sattuu olemaan kovin ihana niin toki sitä täytyy käyttää jo nyt. Täällä ei tosin ole vielä ollut hellettä ja heti kun ovesta menimme ulos niin hyttyset hyökkäsivät kimppuun sankoin parvin. Palasimme sisälle ja alistuimme pukemaan vähän suojaa:

Käyhän se näinkin ja jos tuosta mekosta jää jotain jäljelle sitten kun se ei enää mahdu mekkona niin taidanpa pätkäistä sen hameeksi :D. Kummallista muuten kuinka usein nuo feikkicrocsit sujahtavat jalkaan ja miten kovaa niillä pääsee - takapihajuoksun maailmanmestaruuksista jos taisteltaisiin niin veikkaisin voittajan menevän tässä.

 Ollaan me ehditty tänä viikonloppuna jo muutakin, nimittäin lentämään - tosin vain leikisti mutta sentään oikealla koneella. Tytön hiukset ovat muuten venyneet ja paksuuntuneet ihan silmissä, hyvin huomaa kuvistakin. Minä jo vähän mietin takahiuksien leikkaamista mutta en saanut lupaa (hassu kun menin kysymään).

 Ilmailumuseolla poikettiin siis eilen ennen kauppaa, siellä kun on portaat ja mumma oli huolissaan kun meidän pikkuihminen ei muka osaa/opi niitä kiipeämään (teoria perustui epäonnistuneeseen mummalan portaiden alastuloyritykseen kun mumma kiskoi lasta melkein vaakasuoraan eteenpäin). Väittäisin että sujuu hyvin molempiin suuntiin kun ei hoputa ja tarjoaa pikkusormen verran tukea.

 Ylös asti jaksoi kiivetä ja omin jaloin tuli alaskin päin että terveisiä vaan mummalle :).

Meille tuli muuten tytölle Lasten Juulia ja Joonatanin alesta joku aika sitten mielettömän ihana ja mieluinen Molo kidsin kissapipo (3-5-v kokoa, sanoisin ettei nämä ainakaan meidän pallopäälle kovin reiluja ole vaikka jossain niin väitettiinkin ;D). Ainoa pipo ikinä joka pysyy päässä, tyttö siis tykkää siitä niin paljon ettei halua ottaa sitä pois ja jos saa valita niin kissapipolla mennään vaikkei se muuhun asustukseen sopisikaan. No, ei ole niin nuukaa jos Tutan lentokoneet kohtaavat Molon kissat hieman epäsopivissa sävyissä. Pääasia että lapsi on tyytyväinen ja korvat suojassa kun tarve on. Taustalla muuten on Draken, hihi, minäkin näitä vähitellen vuosien "koulutuksella" alan tunnistaa - veikkaan silti että kohta tyttö ohittaa minut näidenkin tietämyksessä :D.