Farkkumekko Lindexiltä

Kävin tätä hiplaamassa taannoin jo myymälässäkin, oli sellainen todella kiva mutta jäi mietintään kun ei välttämättä tarvittu. Äsken tilasin kun nettikaupassa on tilaukset ilman toimituskuluja ja today´s online offer on kaikki mekot koossa 86-122 16,95 (joissain kohdissa kyllä lukee 14,95 mistä laitoin Lindexille jo palautetta kun sitten toisaalla lukee tuo 16,95, jonka kyllä joutui maksamaan). Samaan pakettiin tilasin pari basic-malliston paitaa ja yhdet leggarit koossa 104 koska tyttö on kasvanut ulos ysikakkosistaan niin halusin tietää josko hypätään suoraan kokoon 104. Mekkokin tulee siinä koossa sillä kaupassa vertailin sitä 98 kokoiseen eikä niissä ollut kuin pari senttiä eroa ja leveydessä ei yhtään ja tyttöhän on pitkäselkäinen (ja jospa menis vielä ens vuonnakin, hah).

Sopivankokoisten tyttöjen vanhemmat (meinasin sanoa äidit mutta josko sinne eksyisi muutama isäkin) mekko-ostoksille tästä: KLIK.

Muoks. Hintatietovirhe sivuilla on nyt korjattu, oikea hinta siis sen 16,95. Kiitokseksi virheen huomaamisesta sain 5 euroa, aina kannattaa olla aktiivinen :D.

Viime joulun pipareita

Tyttö ei ollut yhteistyöhaluinen kuviin mutta miltäs näyttää päällä viime joulun piparit? Minusta näyttää siltä että on hyvinkin pidettävä vielä vaikka on kokoa 86/92, enpä olisi uskonut. On tätä mekkoa toki pidetty tässä välilläkin mutta nyt ei vähään aikaan kun se oli hautautunut vaatekaappiin, jonka vihdoin eilen siivosin (eikä sinne kamalasti vaatetta jäänyt, joku oli venynyt niin).

Niin ja herjasi muuten kuvatilan olevan täynnä joten kirjauduin sisään blogisähköpostilla oman tilini sijasta... Myönnän, en ole tietotekniikan ihmelapsi enkä osaa ratkaista mitään tallennusongelmia tai kovasti pienennellä kuvia, osaan vain tarvittaessa kiertää rajoituksia ;).

Meitä muuten vähän väsytti viikonlopun jäljiltä, itse heräsin tänään yhdeksältä ja tyttö veteli unia yhteen asti, skipataan vissiin päiväunet (toki ne skipataan muutenkin noin puolena päivistä). Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Vannoutunut raitapaitaihminen

Olen vannoutunut raitapaitaihminen, missään muussa kuosissa en tunne oloani niin kotoisaksi. Luulen että äitini kasvatti minusta raitapaitaihmisen, syypää lienee äitini suuresti rakastama ja ihailema Marimekko.

Noissa tasaraitapaidoissa olen siis arkeani kulkenut... No, ainakin 20 vuotta (paljon pidempään oikeasti, yritän vain tekeytyä hieman nuoremmaksi). Ikävä kyllä laatu ei enää nykyään ole ihan niin hyvää kuin sen toivoisin Marimekon hinnoilla olevan. Olisiko aika katsella muita vaihtoehtoja?

Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen Polarn o Pyretin raidat. Olisiko näistä haastajiksi? Tytöllä on ollut monta Po.Pin raidallista paitaa mutta itselleni en (omituista kyllä) ole tullut edes sovittaneeksi. Onko joku kokeillut tai käyttänyt? Millaista mitoitusta? Voisin laittaa itselleni tilaukseen nyt kun Po.Pin verkkokaupassa on 20.-30.11. yli 50 euron tilaukset toimituskuluitta. Tokihan aina voi vaihtaa tai palauttaa jos menee pieleen mutta kiva olis kerralla osua oikeaan.

Muitakin kivoja aikuisten raitapaitoja saa vinkata ja kehua.

t: L-E ja akuutti raitapaitapula

p.s. Joulupukki, jos luet tätä niin noita yllä mainittuja voi hyvin kääriä mulle lahjapakettiin. Olen yrittänyt ainakin olla hyvin kiltti mutta rehellisyyden nimissä myönnän etten aina ole ihan onnistunut ;).

p.s.2 Luulisin etten pahastuisi vaikka alempi paita tulisi tuollaisen pallomahan kanssa tai seuraksi, kunhan se vain ei olisi pysyvä olotila. 

Rakkaat Tepsut ja maatilarakkautta

Tilaamani Tepsut saapuivat tällä viikolla, vetkutin tilaamista kohtalaisen myöhään kun mietin kokoasiaa pitkään. Hyvin nämä nyt kuitenkin ennen talvea ehtivät. Kaupassa kävimme kokeilemassa isointa sinne saapunutta kokoa 24, joka oli pieni eli meille tilasin jo kokoa 26 (ällistyttävää, viime talven koko oli 22 ja ne olivat vielä huhtikuussa aivan käyttäkelpoiset). Nämä osoittautuivat täsmälleen oikeankokoiseksi valinnaksi ja tyttö rakastui palavasti. Parina yönä olisi jo halunnut nukkumaan nämä jalassa (!) ja aina kun silmä välttää niin Tepsuthan laitetaan jalkaan eikä haluta antaa pois. Käyttöönhän minä ne ostin mutta ajattelin lähinnä ulkotiloja.

Nämä on nyt viimeisen kerran "vauvamallia" eli ilman vetoketjua ja nallenkuvalla, näitähän valmistetaan vaan tähän kokoon 26 asti. Ennen tilaamista kyllä hetken pähkäilin että josko sittenkin vetoketjulla mutta silloin ajattelin että a)tyttö ei osaa vielä pukea kenkiä itse, b)tyttö ei osaa avata tai sulkea vetoketjua. Ja arvatkaa kuinka sitten kävi? 6 viikkoa tekee näköjään ihmeitä lapsen kehityksessä, tyttö todellakin pukee kenkänsä ITE ja osaa ihan vaivattomasti avata ja sulkea vetoketjun. Noh, näillä nyt mennään, ehkäpä kenkien pukeminen täydessä talvivarustuksessa jää kuitenkin vielä äidin harteille.

Perjantaina autoilin pitkästä aikaa tytön kanssa ystäväni maatilalle ja jännitin luonnollisesti aivan älyttömästi tuota 40km suuntaansa matkaa, ihan vähän sen ajamisen takia mutta eniten sitä että iskeekö migreeni niin ettei me päästä enää kotiin. Onneksi kaikki meni hienosti ja meillä oli todella mukava päivä. Harmi etteivät kuvat ole täällä julkaisukelpoisia. Olen meinaa todella ylpeä reippaasta tytöstäni, joka ratsasti elämänsä ensimmäistä kertaa shetlanninponilla ja syötti näkkileipää lehmille. Jännä kuinka tyttö, joka pelkää kuollakseen hissejä lähestyy reippaasti ihan minkä kokoisia eläimiä vaan. Toki olisi hyvä omata jonkunlainen itsesuojeluvaisto mutta ehkäpä se kehittyy vielä. Lehmät kun yrittivät syödä pikkuiseni pipon tupsun ja vetivät tytön kumoon mutta eipä tuosta mitään traumaa jäänyt, ihan yhtä rohkeasti sitä pipoansa meni tarjoilemaan kumolleen lentämisen jälkeenkin. 

Parasta maatilavierailussa taisi kuitenkin olla ystäväni kuopuksen (4v.) seura, tulivat ikäerostaan huolimatta hyvin juttuun ja innokkaasti halailivat toisiaan :D. Tyttö yritti isomman perässä oppia uusia taitoja, pomppimista etenkin on harjoiteltu nyt sinnikkäästi.

Muuten on ollut aika hiljainen olo, olen tarkastellut elämäni suuntaa ja potenut avioliittokriisiä (aivan yksikseni, miehelläni ei sellaista ole :D). Olen miettinyt kuka minä olen ja mitä minä haluan. Tuollaisia pieniä kysymyksiä joihin on hyvä joskus tarttua. Olen myös kaivannut isääni ja miettinyt meidän samanlaisuutta. Olen pohtinut että voisinko minä samalla tavalla jättää perheeni ja tullut siihen tulokseen että kyllä, mutta tulisin aivan varmasti parin päivän päästä takaisin. 

Småfolk-överit ja tyllihametunnustuksia

Minulla on jonkun aikaa ollut kuosiähky mutta se lienee nyt parantunut ainakin toistaiseksi. Kaikki alkoi ihan viattomasti kun Skidiin tuli myyntiin muitakin merkkejä kuin Villervallaa ja samoihin aikoihin huomasin ettei meillä ole peruspitkähihaisia tytöllä tarpeeksi, alella kotiutin siis pari Småfolkin paitaa joista arvelin tytön pitävän. Toinen oli tämä heppapaita ja toinen postauksen lopussa olevien tyllihamekuvien kissapaita.

Samana päivänä kun nuo edellä mainitut Småfolkit kotiutuivat olimme kaupungilla ja mieheni ehdotti ihan viattomasti Kimperillä poikkeamista kun oli nähnyt mielestään kivoja paitoja ikkunassa (sillä välin kun allekirjoittanut oli silmälääkärissä). Sielläpä alerekissä meitä odotti sopivankokoinen keltapohjainen kissapaita ja lähti mukaan. (Tuota merirosvolaivaa meille ei muuten tule vaikka se joka kauppareissulla kiinnostaakin ;))

Kimperillä oli myös kivaa autokuosia haalarina, erityisesti mieheni siihen kovasti tykästyi ja kun tytön edellinen kiva autopaita (Po.P) on jäänyt pieneksi niin tokihan autopaita piti jollain korvata (operaatio tutista luopuminen on käynnistymäisillään). Livenä tuo omenanvihreäksi sanottu väri on todella raikas eli tykätään kovasti.

 

Kimperillä mieheni näki myös kivan lentokonepaidan mutta se oli väärän värinen (pohjaväri sellainen ruskehtavan harmaa?), lupasin siis katsastaa josko sitä olisi tehty toisessa värissä ja kyllä vain tuo vaaleansinipohjainen löytyi. Auto- ja lentokonepaita tulivat meille Punavuoren peikon aleviikolta ja olipa sen verran "tyttömäinen" paketti ettei varmaan lähettäjä arvannut tulevaa käyttäjää tytöksi ;). Mutta kun harrastukset ovat tällaisia:

No, että säilyisi joku tasapaino sentään niin kotiutin vihdoin sen Molon Brunhildan, jota olen malliston julkaisemisesta lähtien katsellut sillä silmällä. Tässä kotiuttamisessa avusti Lasten Taikamaan Halloween-ale (edellisen kerran kun hame oli alessa niin unohdin sen :O).

No, sitten huomasin että Pipa´s kidsissä on loppuunmyynti ja kaikki myydään 40 prosentin alella ja kun vielä sain tiedon että kyllä vain, ale koskee myös jo alennettuja tuotteita niin suit sait sukkelaan kotiutin meille vielä yhden muhkean tyllihamosen.

Arvaisitteko että stailaus on mallin ihan oma?

Paidat tulivat siis tarpeeseen ja ovat kaikki käyneet jo pesussakin ja selviytyneet siitä moitteetta vaikka lentokonepaidan pesin ohjelämpötilaa korkeammassa sillä se sai jotain mystisiä tahroja itseensä (teetä?). Nyt on paitoja niin että pärjätään ja tyllihameita melkein joka lähtöön. Paitsi että vielä yksi jouluinen Småfolk paita on vielä tulossa, Kuopuksessa on tänään tanskalaismerkkien alepäivä (-20%) (linkki vie suoraan alesivulle tai ainakin sen pitäisi).

Nyt on sitten vähäksi aikaa shoppailtu ja alkanee pakollinen ostolakko, ensi kuussa on tiedossa lainanmaksua ja allekirjoittaneen (kohtuullisen hinnakkaat) silmälasit ja aurinkolasit vahvuuksilla saapunevat muutaman viikon sisään.

Ja kun nyt kerran menin allekirjoittamisesta moneen otteeseen puhumaan niin taidanpa allekirjoittaa tämän ihan itse :D.
Mukavaa viikkoa kaikille t: L-E