20 kuukautta ja uusinta housumuotia!

Viime aikoina kun on ollut aika vilpoisaa kesästä huolimatta niin pääsi ihan kuulkaa velourhousupula yllättämään! Tai kyllä housuja olisi ollut vino pino mutta niille oli tapahtunut jotain kummallista - järjestäen olivat joka ikinen lahkeista aivan liian lyhkäiset :O.

 Nooh, kankaana onneksi löytyi! Ikasyrin ihania sydämiä mangona ja punaisena (olen täydellisen, totaalisen, kokonaisvaltaisen rakastunut tuohon laadukkaaseen kankaaseen - edelleen! Toivottavasti tekevät siihen taas uusia kivoja värejä).

 Kaava housuihin tupsahti sopivasti postilaatikkoon kun Mappe-ystäväni (sori en jaksa linkittää ;)) sen sinne lähetti :). Kiitoksia vaan, täydellisesti lahkeeseen levenevät (niissä on kuminauhaa) ja pussittavat housut! (olen siis rakastunut kaavaankin :D)

 Voi kestää hetken ennen kuin menen valmiita olohousuja kaupasta ostamaan, tekisi mieli jopa ommella moiset itsellenikin. E.T. on tuossa yläkuvassa juuri aloittelemassa lentoharjoituksia :D.

 Meidän 20 kuukautta vanha tuttisuumme (projekti tutista luopuminen on tarkoitus käynnistää piakkoin, sen verran usein moinen tulppa on alkanut suuhun ilmestymään ihman omatoimisesti). Punaiset housutkin on kyllä kivat mutta nyt meillä on sitten uudenlainen ongelma - ei punaiseen sopivia paitoja eli jos joku törmää sopivaan kankaaseen mistä sellaisia voi ommella niin vinkkiä ja linkkiä, kiitos!

Ikkunasta näkyy tätä nykyä paljon, siis valtavasti lupiineja (harmi kun kukkivat niin vähän aikaa). Lapsi käyttää niistä jatkuvalla syötöllä nimitystä "kakka". Nooh, kukka tai kakka, onko se nyt niin nuukaa! Toki välillä täytyy tarkistaa kummasta oli kyse :D.

Söpöliinimme on tänään siis jo 20 kuukautta vanha (joku varastaa multa aikaa! Viimeisimmäksi on nyysitty melkein koko kesäkuu! Törkeää!!!). Tänään alkoi isimiehen kesälomanen ja nyt toivomme ajan ma-te-le-van että ehdimme nauttia joka sekunnista! 

P.S. Huomatkaa E.T:n E.T.-paita, tyylikkäästi ostettu keväällä Name it:n alesta, kröhöm, poikien puolelta - ei kerrota tytölle ;). Mutta kun fanitan edelleen E.T.-elokuvaa, se ON elämää suurempi, niin eihän tuollaista paitaa voi jättää kauppaan vaikkei sopivankokoista poikaa olisikaan. Erityisesti kun lapsen nimikirjaimissakin tuo E.T. esiintyy. Se muuten on puolittainen tahallinen vahinko :D.

Huvipuistoilua

Meillä päin puistoilu on aika usein huvipuistoilua. Sinne me suunnataan leikkimään jos halutaan näin kesällä nähdä ihmisiä. Metsän läpi mennään yleensä ja niin tänäänkin. Käytiin näyttämässä meidän Linnealle (3. nimi) Vanamoita (Linnea Borealis) samassa paikassa jossa kaksi vuotta sitten miehen kanssa hämmästeltiin että onkohan siellä mahassa oikeasti joku.

 

 Matkalla nähtiin myös pakolliset ruusut, en kyllä tiedä että onko tämä sellainen juhannusversio vai ei, ainakin kukki nyt sopivaan aikaan.

 Perillä hämmästeltiin maailmanpyörää. Laite on tehty vuonna 1970 eli vanhempi kuin minä ja sen kyytiin ei ole alle metrin mittaisilla asiaa eli sain pitää jalat tukevasti maan kamaralla (saas nähdä joko ensi vuonna joudun pohtimaan kyytiin kapuamista?).

Pikkuihmisen mielestä parasta koko paikassa ovat karitsat, nämä tämän päiväiset ovat syntyneet 20.3 (jos nyt muistan oikein :D). Joka kerta näille jaksetaan hekottaa ja kiehnätään vieressä että josko uskaltaisi vähän silittääkin.

 

Yleensä uskaltaa! Ja asiaankuuluvat hekotukset sitten päälle.

 Tänään käytiin ensimmäisen kerran myös katsastamassa tämän kesän uutuus eli Mörkömetsä vaikkei se ihan valmis vielä ollutkaan. Ehkä pidin, ehkä en, joillekin herkille lapsille ehkä vähän liiankin jännä?

 Koppakuoriaiskivi?

 Näin käy kun unohtuu laitteeseen liian pitkäksi aikaa?

 Tämä laite oli mini-ihmisen mielestä "vauuuu" ja onneksi pituusraja turvallisesti sen metrin ;).

 Tuossa kanoottijoessa olisi E.T:n mielestä ollut kiva uittaa vähän käsiä ja varpaita.

 Jouduimme kuitenkin tyytymään kuivan maan veneilyyn mikä näin juhannuksena voi ollakin viisasta.

Kotimatkakin taittui ihan omin jaloin, kunhan vaan sai pysähtyä välillä kiviapajille. 

Nyt tietysti tämän huvipuistoesittelyn innoittamina kaikki haluavat sankoin joukoin paikalle, eikös? Tänään ei ollut tunkua eikä yleensäkään kovasti joten tervetuloa! Jaa niin, se linkki: Nokkakivi. Kas näin ja sitten me vaan jäädään odottamaan että nähdään teidät kaikki siellä eli ilmoittakaa KUN olette tulossa. Mutta älkää huomenna tulko tai maanantaisin, se on kiinni eli hyvää juhannusta kaikille! 

Jättiläisen haalari?

Jättiläisen haalari vai kevät ja syksy 2013?

Kasvunvaraa on runsaasti mutta niinhän meidän tytön kasvulla kuuluukin. Vertaisin kokoa nyt käytössä olevaan Reimatecin 92 senttiseen eikä sitä eroa aivan järkyttävästi ollut vaikka kuvissa tuo ero kyllä näkyykin. Tämä on siis Molo kidsin Polly koossa 104cm. Iso on mutta onko liian iso? Toisaalta mieluummin liian iso kuin liian pieni. Ja olen kyllä aika tavalla tainnut tähän haalariin tykästyä (niin lyhyt suhde vielä etten uskalla puhua rakkaudesta ;))

 

 Yritettiin siis aamulla ottaa sovituskuvia. Harmi vaan kun noinkin isossa haalarissa näköjään voi liikkua kameraa nopeammin ;). Tytöltä kysyin että tykkääkö haalarista niin vastaus oli että "joo, vauuu".

 Oma kamera auttaa pysymään paikoillaan... tosin vain noin sekunnin.

Väri (mauve) on muuten yllättävän haastava kuvattava, vähän yritin muokatakin kuvien värejä vastaamaan oikeampaa. Livenä tämä on todella ihana - yllätyin positiivisesti! Itsehän olisin päätynyt mustaan mutta miehen mielestä se oli ehdottomasti nounou.

Haalari sentään pysyy paikoillaan.

Muun merkkisiä haalareita ei olla alesta edes katseltu, niin tyytyväisiä oltiin viime talvena Molon haalariin (ensi talveksikin on Molo kidsiä jo kaapissa koossa 98cm) ja hypistelytuntuma on tässäkin niin hyvä että kai me tämä pidetään vaikka se juuri nyt jättiläisen haalarilta vaikuttaakin. Mitäs olette mieltä?

Kesäinen Katariina-mekko

Tilasin Lillestoffin satumetsätrikoota Sampsukasta mielessäni tehdä siitä paita Meandin haalarin kanssa pidettäväksi ja kuinkas sitten kävikään. Ei tullut paitaa, tuli kesämekko. Halusin nimittäin kokeilla Mekkotehtaan Katariinaa ja ei sattunut olemaan siihen sopivaa puuvillakangasta. Niinpä leikkeilin satumetsätrikoosta mekon helmaosat ja siinä vaiheessa tulin muistaneeksi että keltaista joustofroteetahan jäi vähän yli housut tehtyäni että passaiskohan se tähän. Hyvin sopii! Miehenkin mielestä ehdottomasti parempi näin kuin kokonaan trikoosta (mitä, siis kerrankin mielipide ;D).

 Kokoa arvoin 86/92-98/104 väliltä eli tää on nyt sitten varmaan 92/98 eli reilu mutta pidettävä. Tulin muuten unohtaneeksi että keltainen ei ole (tähän asti) mielestäni paras väri tytölle kasvojen viereen mutta hyvinhän tuo näyttää sopivan (yllättävää!). Seuraavalla kerralla voisin tietysti malttaaa odottaa että kangaskauppa on auki ja ehdin ostaa valkoista kuminauhaa... Tuonne jouduin nimittäin pujottamaan punaisen-vihreän-kirjavat kumpparit mutta onneksi eivät tuolta rypytysten alta kovin pahasti loista.

 Kaava oli sen verran mukava ja ompelu ja kuminauhojen pujottelu mielettömän hauskaa että sanoinkin miehelle että seuraavat kuusi vuotta tyttö kulkeekin pelkissä Katariina-mekoissa. Hauska on myös ajatus siitä että etu- ja takapuoli ovat samanlaiset ettei ole väliä kummin päin mekon pukee. Satumetsätrikooseen tyttö ihastui vaikkei siellä olekaan yhtään kissaa - opettelemme siis kovasti pupua, kettua, bambia ja lintua.

Ja arvatkaa mikä on parasta? Se, että kangasta on vielä jäljellä ainakin siihen alunperin suunnittelemaani paitaan! Niin ja se että joskus ihan vahingossa onnistuu täydellisesti :D.

2-vuotislahjapyörä ;)

Enpä olis vielä aamulla arvannut että minkä kanssa tullaan kaupasta kotiin... Pyörän, potkupyörän, tarkemmin sanottuna Madisonin Potkupeten. 

"Tää on mun oma pyörä ja mä olen kylän coolein kakara!"

Minähän olin sitä mieltä ettei meidän tyttö mitään pyörää tänä kesänä tarvii eikä mitään osaa tuollaisella potkuhärvelillä tehdä. Mutta niinpä vaan taas heitettiin äidin luulot romukoppaan ja näytettiin jo kaupassa että  todellakin osataan jo ajaa ja tah-do-taan se pyörä. Jep ja kun mumman kanssa oli ollut jo puhetta että 2-vuotislahjaksi ostetaan pyörä (vaikka ne synttärit todellakin on ihan väärään aikaan vuodesta pyöräilyn kannalta eli lokakuun lopulla) niin pitihän se sitten jo kotiuttaa ja eipä se sitten kyllä mihinkään lahjapakettiin päätynyt vaan käyttöön heti.

Niin että nyt meillä on sitten yksi hyvin onnellinen 1v7kk vanha ja sen äiti joka miettii että kai tuolla härvelillä ajaessakin kuuluu käyttää kypärää (?). Tälle pyörälle toivotaan nyt sitten paljon turvallisia (kilo)metrejä ja pitkää ikää (no, jos nyt sellaiset pari kesää ainakin).