Torneja

Kun ne kuitenkin kysyy neuvolassa (vasta 15.5.  toim. huom) että osaako lapsi rakentaa torneja niin aion vastata   "kyllä, kunhan palikat vaan on tarpeeksi isoja".

Tämä jälkimmäinen tänään jo vähän hirvitti kun sijaitsi keskellä lattiaa (joko sillä riittää tasapaino kiivetä ilman tukea) eli alimmaisena Wii-tasapainolauta ja päällä Babyvjörnin jakkara (minun mielestäni palli on jotain aivan muuta ;)).

Meillä pitäisi kyllä siivota että voisi ottaa edes melkein julkaisukelpoisia kuvia, suurinta osaa viime päivien kuvista ei kehtaisi näyttää kenellekään. Ja jos näkisivät neuvolassa niin varmaan hakisivat koko lapsen pois ;).

Ja jep, meille tuli Noshin kirahvipaita, ihana mutta toistaiseksi siinä on liian suuri kaula-aukko ja leveyttäkin enemmän kuin tytölle olisi tarve. Vaihtoehdot a) paita kutistuu pesussa, b) lapsi kasvaa. Itse veikkaan vaihtoehtoa b). Hihoissakin on varaa käsillä venyä mutta tosiaan kun on nuo kumpparit niin se ei haittaa.

Huomenna päiväreissulle Tampereelle, joten näillä kuvilla ja tunnelmilla toivotamme kaikille hyvää viikonloppua!

Karkkivaatteet auringossa

Meidän oli aamulla pakko mennä kävelylle aurinkoon kun yö meni niin huonoilla unilla että sisällä oltaisiin vain hypitty seinille molemmat. (Ja juuh, vähän sitä kiukkua sitten riitti ulkonakin niin että jouduin kantamaan tuon 12 kiloisen velton punnuksen takaisin ja mm. pelastamaan omat lapaseni lätäköstä.)

Samalla saatiin kätevästi sovitettua uusi Didriksons softshell-takki. Meillähän ei enää soviteta ulkovaatteita ilman että neiti olettaa pääsevänsä ulos, niinpä sitten pääsi!

Ihan lätäkköleikkiin tätä takkia en ole ajatellut mutta aamukävelyllä se oli aivan passeli (toki hypittiin vähän lätäköissäkin kun oli kerran kumisaappaatkin). Luulin ettei meillä ole mitään asusteita tai housuja tämän takin kanssa pidettäväksi mutta kappas vaan olikin, Ticketin housut ja Kimperin pipo sopivat kivasti takin kanssa ja asu on äitelä kuin hunajakaramelli!

Ihana takki matkasi meille Lilliksestä Pinjuus-blogin alekoodin avustamana (seliseli, ei oltaisi tarvittu koko takkia mutta haluttiin :D). Didriksons on ollut koko perheen luottomerkki jo pitkään, minäkin ulkoilen kesät talvet merkin vaatteissa ja tykkään laadusta ja ulkonäöstä. Lämpimästi voin suositella. Nyt vaan äidillä on kova softshell-kateus! Mulle kanssa oma ja mieluiten heti! Onneksi kirsikanvärinen kuoritakkini vähän lievittää softshell-kateutta. 

Pelkäsin että takki on vielä niin iso ettei sitä voi käyttää, tämä kun on kokoa 90 ja merkin talvitakki meillä on 80 ja vieläkin reilu. Toki tuossa on varaa kasvaa ainakin seuraava vuosi todennäköisesti mutta kyllä se omiin silmiini näyttää käytettävältä jo nyt. (Rämmimme muuten kevään toista kertaa keinumaan, ihan vielä ei ole tarpeeksi lumet sulaneet tuolta.)

Lämpimät kiitokset Lillikseen takista ja sen erityisnopeasta toimituksesta, vuorokaudessa Tammisaaresta Keski-Suomeen on todella hyvä suoritus (mies tosin naureskeli että onko sillä noin kiire kun kyttäsin koneella koska takki on postissa ja saman tien ajoin hakemaan. Oli sillä kiire :D) !

Kuraa, rapaa ja sohjoa

Onneksi pikkuneidin varusteet tuntuvat kestävän tämän kauden ja pitävät lapsen kuivana ja lämpöisenä. Meidän kura-asunahan on Ticketin rubber rain ilman fleeceä eli kerrospukeutumisella mennään - toimii meillä sillä lapsi on helppo puettava, ei sellainen veltto mustekala kuten olen ymmärtänyt joidenkin tämän ikäisten olevan. Meidän neiti jopa osallistuu itse pukemiseen kiskomalla hihoja ja lahkeita paikoilleen ja työntäen peukalonsa oikeaan koloon rukkasessa. 

Olen muuten muuttanut mieleni tuon sadetakkiyläosan tarpeellisuudesta... Luulin että sitä ei tarvita mutta nyt muutama lätäkköuintireissu myöhemmin olenkin eri mieltä. Nyt ilmassa roikkuukin kysymys siitä kuinka äidin pitäisi vuorata itsensä kun kuitenkin päivittäin joutuu tuota kurauimaria kantamaan kotiinpäin (miten ihmeessä ne jalat väsyykin aina juuri silloin kun ollaan kauimpana kotoa? Sinne toiseen suuntaan luonnollisesti jaksetaan useita kilometrejä). 

Meillä oli vielä vähän aikaa sitten eteisen koristeena käyttämätön Cupcaken kura-asu (niin nätti että on melkein pyhäinhäväistys sanoa sitä kura-asuksi) mutta se ei ollut yhtään meidän lätäkköuimarin näköinen niin en osannut sitä hänelle pukea. Se löysi siis jo paremman kodin ja oikeannäköisen lapsen. Tämä violettikukallinen rubberi taas on juuri passeli tälle tytölle, onneksi kotiutin sen viime syksynä alealealennuksista vaikka silloin arvelin ettei tarvita. No, nyt todellakin tarvitaan! 

Ja kyllä, meillä odotetaan postia, joka päivä... Kunpa sitä vaan tulisi enemmän ja ihan tilaamatta! Nyt on tulossa parikin kivaa juttua ihan tilattuna, toisen saan varmaan jo iltapäivällä hakea postista. Olen ollut nyt shoppailuterapian tarpeessa kun olen alkanut tekemään jo liian pitkään odottanutta surutyötä. Olen itkenyt itseni uneen ja päättänyt että minulla on siihen oikeus, kauan nieleskeltyyn suruun. Unohtaa en voi, enkä pysty antamaan anteeksi, mutta toivon että pystyn käsittelemään asian niin että pystyn elämään sen kanssa. Akuutiksi asian on saanut tämä oma ihana lapsi ja perhe-elämä, kohtaan arjessani odottamattomia kipupisteitä ja muistoja. Toivon että tämä minun pieni perheeni selviää tämän minun suruni kanssa ja että jaksamme kaikesta huolimatta nauraa yhdessä joka päivä!

Sauvakävelyä ja kissoja

Kas äidin kävelysauvat!

 Otanpa omaan käyttööni!

 Kappas,  kynnys!

 Yli vaan ja kurvi kohti keittiötä!

Heippa!

Ja kas näin tuli esiteltyä myös Lindexin tunika vuodelta x (?). Kiitoksia vaan Vadelmia ideasta käyttää tunikaa mekkona! (esim täällä). Meidän tunikassa ei ole taloja mutta näyttäisi toimivan kissojenkin kanssa :D. Koko tuossa on muistaakseni 98cm tai ainakin se tuli miehen työkaverilta sen kokoisten vaatteiden kanssa.

ArvontaOnnea ja vielä yhdet...

Jippiaijee! Eilen kolahti postilaatikkoomme harvinaisen mieleistä postia - nimittäin arvontavoitto, jonka oli lähettänyt itse Nasun asun mainio parivaljakko Nasu ja Heli! Kiitoksia sinne suuntaan aivan älyttömän paljon! Pikkuihminen kiittää erityisesti näistä: 

Ihanaa korttia on luettu ja rutistettu ahkerasti (ja laitettu isikin lukemaan moneen kertaan vaikkei isiä niin olisi kiinnostanutkaan). Ja tuo rätti, kuinkas se nyt osuikaan niin kohdilleen! Nimittäin juuri alkuviikosta naureskelin että meidän keittiössä pyörii edelleen rätti joka julistaa tahdikkaasti "Rauhallista joulua". Jepujee, nyt meillä alkoikin sitten "iloinen pääsiäinen"! Ja juuh, ei se palkinto tuossa tietenkään sattunut olemaan kuvassa, tuo oli vain sitä ihanaa oheissälää mitä on ah, niiiiin mukava vastaanottaa. Menin ja voitin nimittäin kaksi elokuvalippua! Ja osoite näillehän oli aivan oikea, olen nimittäin viimeksi käynyt elokuvissa silloin kun asuimme vielä Tampereella, kröhöm, kesällä 2009 se taisi olla. On siis jo aikakin lähteä elokuviin, ilman lasta, kiitos! Hieman liian pitkään elokuvia onkin nautittu myöhään iltasella omassa olohuoneessa ja usein lapsen itkun keskeyttämänä.

 

Ja kappas vaan mitä tarttui mukaani tänään Prisman poistoista... Toiset Vikingin goret odottelemaan ensi talvea! Hinta oli nyt niin alhainen ettei näitä viitsinyt jättää sinne enää pyörimään kenenkään toisen noukittavaksi. Lisäksi tulin ajatelleeksi että nämä voisivat sopia meillä ensi talvea odottavaan Pomp de Luxin takkiin ja sopivatkin vaikka eivät monen mielestä ehkä ole tarpeeksi hienot, käytännöllisyys vaan ajaa nyt ohitse näissä kenkäasioissa. Nyt siis toivomme entistä enemmän että lapsen jalka kasvaa ennustetusti (kuten tähän asti).

Olin juuri lähdössä kaupasta kun sain puhelun ystävältäni (mies) josta en ollut kuullut mitään ilmeisen moneen kuukauteen, hän nimittäin kertoi heille syntyneen tyttövauvan kahden pojan seuraksi :). Jännää kun en edes tiennyt heidän odottavan vauvaa, nyt sitten taas sovimme että vähän tiuhempaan pidämme yhteyttä :D. Kummallisesti sitä vaan pyörii oman perheen ympärillä itse kullakin.

Loppuun vielä jäniskevennys:

Tai no, toinen on pupu ja toinen on lammas ja kovasti yrittävät näemmä kissanruokakupeille (joilla lapsikin säännöllisesti vierailee). Tässähän oli tilanne se että nämä otukset oli heitetty tuoliesteestä yli (jonka olisi tarkoitus hidastaa lasta tuolla kupeilla ruokailemasta). Jep ja kyllä vain meillä oli jouluverhot vielä eilen... Vaihdoin ne kevääksi heti kun huomasin (oho!) tästä kuvasta asian tilan :D.