Tauon jälkeen takaisin (?)

Tulipa pidettyä blogista kunnolla lomaa, sairastaminen on vienyt kaiken senkin energian mitä ei ennestäänkään ollut. Ajattelin palata blogin pariin sitten kun tiedän mikä minua vaivaa ja miten elämä etenee mutta sen selvittämistä kun jäisin odottamaan niin saattaisi elämä loppua kesken. Viimeisin tieto siis on että usean alan erikoislääkärit ovat hyvinkin yksimielisiä siitä että olen sairas mutta ymmällään siitä että mitä sairastan. Hoitavat kumminkin tai sanotaanko nyt niin että ainakin joku edes yrittää. 

Keväällä olisin voinut kertoa että ensimmäistä kertaa ikinä (?) ostin ulkovaatetta Polarn o Pyretiltä, tykkäämme kovasti välikausitakki-windfleeceyhdistelmästä, itse asiassa saatoin seuraavaa kokoa välikausitakin ostaa jo alesta jemmaan (hups). Windfleecen toivon menevän vielä ensi vuonnakin.

Lisäksi olisin voinut kertoa että täytin pyöreitä vuosia (paljon, olen vanha) ja karkasin yksin Ruotsiin. Alkuperäinen suunnitelma oli viettää laatuaikaa ystävän kanssa mutta kun hän joutuikin sairaalaan niin matkustinpa rohkeasti yksin.  Ajattelin että jos en nyt lähde kun olo on vähänkin kohtalainen niin myöhemmin en enää uskalla lähteä ja oikeassa olinkin. 

Mukavaa minulla oli yksinkin, erilaista mutta mukavaa. Ekana iltana laitoin kotiin tekstiviestin: "menen treffeille eteläafrikkalaisen miehen kanssa mutta ei hätää tulen sovitusti kotiin ;)". 

Tukholmassa olo oli hetkellisesti tuollainen "hemlös räv" vaikka nautinkin kaupungin vilinästä ja vapauden tunteesta (harvinaista kyllä myös kivuttomuudestakin koko matkan), siitäkin että on niin aikuinen että pärjää yksin ;). Onneksi olin kuitenkin sopinut treffit Ruotsissa asuvan nuoruudenystäväni kanssa, tavattiin ehkä ensimmäistä kertaa ainakin viiteentoista vuoteen! Kohtaaminen joka olisi jäänyt välistä jos olisin ollut reissussa ystävän kanssa. Että ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. 

Kungsträdgårdenissa kirsikkapuut aloittelivat juuri kukintaansa vaikka vielä aika kylmä olikin ja nehän oli ihan pakko nähdä, viikkoa myöhemmin olisi ollut kyllä parempi ajankohta. 

Oli siellä joku hieman jo viluinen ja väsähtänyt turistikin karttansa kanssa ;). Varsinaisia ostoksia ei tullut Tukholmassa tehtyä kun meidän ekat Mini Rodinitkin olin kotiuttanut jo ennen reissua (delfiini- ja miekkavalasmekot - tykätään).  Vaikka olin poissa vain muutaman päivän ja yön niin tuntui kyllä paljon pidemmältä ajalta, niin se aina on kun vaan saa lähdettyä. Loma kun oli keskellä arkiviikkoa niin jotenkin enemmän loma kuin mitä viikonloppu olisi ollut.

Kotona odotti kolea kevätsää jota vastaan tyttö yllättäen halusikin vielä välikausihaalarin, Reiman poistokorista kotiutin sitten sellaisen niin edullisesti ettei kuosillakaan ollut väliä, yllättävän kiva tämä on ollut kuitenkin jopa niin kiva että saatoin ostaa Reiman loppualesta haalarin vielä seuraavaakin kokoa (ihan eri kuosia toki mutta harmaan koska se vaan on niin kätevää). 

Kumppareissa luotetaan Crocseihin edelleen, tytön keltaiset alkavat olla vähän siinä ja siinä että mahtuvatko enää syksyä joten seuraavaa kokoa limenvihreät (yllättävä valinta!) on jo ostettu tilalle - ne itseasiassa majailevat tällä hetkellä päiväkodin hyllyssä sadetta odottamassa. 

Tuo Metsolan pipo (velouria) on ollut tytön lemppari ja edelleen haluaisi sitä käyttää mutta koko (3-5 muistaakseni) alkaa olla jo vinkuvan pieni :/. Pyörisköhän jollain tätä ylimääräisenä nurkissa isompaa kokoa? Meille saa tarjota.

Mun kesäjaloissa on näyttänyt enimmäkseen tältä, tilasin keväällä (henkilökohtaisella synttärialekoodilla ja veljen sponsoroimana) itselleni Keenin Uneekit. Enkä kyllä voi muuta kuin kehua, supermukavat jalassa ja ovat lähes täysin syrjäyttäneet edelliset Keenini (Venicet). 

Me otettiin kesä sitten aika hissukseen, pari kertaa poikettiin Nokkakivessä ja laitettiin koti järjestelyremonttiin joka ei vieläkään ole valmis... Mutta hitaasti hyvä tulee. Tyttö on saanut oman huoneen ja isimies muuttanut rojuineen (valitettavasti) olohuoneen nurkkaan. Mikä tarkoittaa sitä että ompelupisteeni on häädetty meidän makuuhuoneeseen mistä seuraavaksi pitäisi saada lapsi häädettyä. Olemme ehkä keksineet ikuisesti jatkuvan projektin :D.

Mummalassa ehdittiin viettää sateinen vajaa viikko mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. josko syysloman aikaan ehdittäisiin seuraavan kerran? Villervallan raitatakkia en meinannut hankkia edellisen (hyvin palvelleen ja serkulle siirtyneen) tilalle mutta eipä osattu sitten olla ilmankaan. Tästä saadaan kyllä varmaan nauttia vielä ensi kesänäkin, sen verran on hihoissa kasvunvaraa.  

Käsitöitä en paljonkaan ole jaksanut tehdä mutta hitaasti jotain kuitenkin, E.T:lle My little pony-lapaset (ne on nyt niiiiin in) Minni-lapasten jäätyä pieneksi ja miehelle vihdoin ehjät sukat (toivonut sellaisia jo varmaan kaksi vuotta). Oktonautteja siksi kun niitä en ollut vielä tehnyt, nyt vaan sitten joku pienempikin haluaisi omansa joihin tulee kuulemma kapteeni Valkonen ja Tessa. 

Seuraavaksi pitäisi aktivoitua ompelemaan pitkähihaisia talveen, kuvan hirvitunika on harvoja kesällä valmistuneita. Päässä oleva olkihattu on muuten minun vanhani ja kovin tärkeä, kukapa olisi arvannut.

Pari viikkoa ollaan nyt totuteltu uudenlaiseen arkeen kun tyttö aloitti päiväkodissa 10 päiväisenä, äidillä on ollut vaikeinta, etenkin kun en ole töissä vaan kotona, vaikea hyväksyä se että sairastaminen on riittävä syy viedä lapsi hoitoon. Ensimmäisinä hoitopäivinä en osannut edes levätä, sen jälkeen olen opetellut.

Pitkän tauon jälkeen L-E

Äkillinen harmaan takin tarve

Minähän olen ihminen joka saa kummallisia ennakkoaavistuksia. Nytkin tulin ostaneeksi Lekmerin alesta lisäalella harmaan Reimatec Menaka takin sillä oli tunne että sille on tarve ja tämä tunne ei jättänyt rauhaan. Hädin tuskin ehdin hakea takin postista kotiin kun selvisi miksi me se tarvittiin. (Jos et halua lukea surullista tilitystä niin jätä lukematta)

Miehen isä löytyi menehtyneenä kotoaan. Me menetimme ukin, isän ja appiukon samassa mainiossa paketissa. Hautajaiset ovat viikon päästä ja minusta tuntuu sopivalta että lapsellakin on jotain neutraalimpaa kuin värikkäitä raitoja tai punaista päällensä, ne normaalit värit eivät tunnu nyt korrektilta vaikka lasten hautajaispukeutuminen ei niin tiukkaa olekaan.

Olemme viimeisen viikon siis surreet, paitsi 4-vee joka ihmetteli suruamme ääneen eikä mitenkään ymmärtänyt että ukki on kokonaan mennyt pois. Totesi että "minä olen kuitenkin iloinen". Niin, vastasin että hyvä on että olet, ehtii sitä ihminen surra myöhemminkin kuin neljän vanhana. 

Eniten nieleskelyä on aiheuttanut se että ukki löytyi ehkä vasta kuukauden päästä kuolemastaan. Minä olen surrut suomalaisten kerrostalojen meinikiä, sitä että naapurin kanssa ei välttämättä olla edes hyvänpäiväntuttuja ja vaikka huomataan että auto kasvattaa pihassa paksua lumikerrosta ja on aurauksen tiellä niin ei selvitetä onko sen omistajalla hätä. Toki auto piti siirtää heti pois tieltä kun ukki löytyi.

Toinen asia on se että oltaisiinko me voitu kaivata ukkia aikaisemmin? Tässä tapauksessa emme kanna syyllisyyttä sillä viimeisin tieto oli että ukki on lähdössä reissuun ja 2-3 viikkoa niin että silloin ei kuulu mitään oli ihan normaalia. Surullista että reissu oli sitten äkillinen ja lopullinen.

Iloisemme myös siitä että ukki selvisi loppuun asti kaikesta itse, kaatui saappaat jalassa eikä jäänyt kitumaan. Vaikka jotenkin kaihertaa mielessä se että hän oli lähtönsä hetkellä yksin.

Takkiin palatakseni se on kokoa 122cm ja lapsi on viimeisimmällä mittauksella 112cm ja sanoi ensimmäisellä sovituksella takkia liian isoksi, hihat ovat sormenpäihin asti pitkät. Kiristin vyötärön ja hihansuut eikä valituksia enää kuulunut. Toivon siis että mahtuu hyvin koko ensi talven. Ihana se ainakin on, täyttää kaikki isimiehen hyvän talvitakin kriteerit - karvareunushuppu, isot taskut, lämmin ja hvyännäköinen.

t: L-E

Seuraavan talven kengät (?)

Kaikkihan sen tietää ettei kenkien jemmaaminen ole järkevää... Paitsi että on jos sattuu saamaan tarpeeksi halvalla ja käy niin hyvä tuuri että koko on sopiva silloin kun on kyseisten kenkien käyttökelit.

Meillä on onnistuneesti jemmattu kenkiä jo kolme vuotta, toisia vaan on jouduttu jemmaamaan hieman pidempään mutta kaikki ovat lopulta päässeet käyttöön. Onni on tähän asti ollut että tytön jalka on kasvanut ennustettavasti, pyrähdyksetkin tulevat kalenterin tarkasti joka vuosi eivätkä ole olleet mitään kaksi senttiä viikossa venymisiä (tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen).

Siistimmät talvikengät olen jo kolme kertaa ostanut Stylepitiltä sillä aleprosentit ovat yleensä todella hyvät, juuri nytkin käynnissä on hyvä loppuale niin kengissä kuin muissakin talvivaatteissa. Ja on siellä alessa muuten kesäsandaalejakin jos joku niitä jo haluaa katsella.

Saanen siis esitellä mahdolliset ensi talven kengät:

Viime talvena oli käytössä hopeanväriset Angulukset ja tänä talvena on käytössä hopeanväriset Green Comfortit. Huomaatte linjan? Väri pysyy samana vaikka merkki muutuisikin. 

Anguluksiin olimme tyytyväisiä vaikka niissä näkyikin talven jälkeen selkeitä käytön jälkiä olivat silti käyttökelpoiset seuraavalle ainakin pihaleikkiin. Tämän talven Green Comfortit ovat kovempaa nahkaa ja säilyneet kovasta käytöstä huolimatta todella hyvän näköisinä. Niiden vuori ei ole yhtä lämmin kuin Anguluksien tai Rapien mutta ohuen villasukan kanssa ovat olleet ihan lämpimät ja lapsi on tykännyt.

Joku pitäisi tälläisiä kenkiä ihan turhina mutta meillä ovat ihan jokapäiväisessä käytössä, voisi sanoa että eniten käytetyt talvikengät silloin kun mennään kotipihan ulkopuolelle ja kyllä niitä on kotipihassakin käytetty.

Useana talvena on ollut tarkoituksena testata Arauto Rapin talvikenkiä ja vihdoin onnistuin hankkimaan sellaiset. Sitten vaan toivotaan että jalka jatkaa ennustettavaa kasvuaan.

Jemmaatteko kenkiä ja onko tullut huteja?

t: L-E

Ensi talven vaatteet lumitöissä (osa 1)

Sitä aina ajattelee että ostanpa seuraavan talven vaatteet sitten vasta syksymmällä enkä alejemmaa mitään. Mutta aleprosenttien kasvaessa sitä vaan muuttaa mieltään, ihan joka kerta. 

Minulle tämä jemmailu oikeastaan sopii sillä olen yleensä hidas ihastumaan heti mihinkään uusissa mallistoissa. Tarvitsen sen muutaman kuukauden että tiedän mitä haluan lapseni päällä nähdä - sitten vaan toivotaan että lapsi on samaa mieltä ja että oikeaa kokoa löytyy vielä jostain hyvällä hinnalla.

Racoonin lumileopardit eivät olleet rakkautta ensisilmäyksellä, ei ihan vielä toisellakaan mutta kolmannella vilkaisulla huomasin että kuosihan on ihan meitä ja sitten ei tarvinnutkaan kovin kauaa kyttäillä että sopiva ale osui kohdalle. 

Tammikuun lumikelit ja pakkaset olivat oivaa aikaa testata kuinka nämä hamsteroidut vaatteet toimivat käytännössä. Ja toimivathan ne vaikka runttua on vielä siellä ja täällä (vaatteet kokoa 122cm ja lapsi 111cm). Lapsi pysyi lämpimänä ja kuivana jos pientä riehumisesta aiheutunutta hikeä ei lasketa. Auton lapioiminen (?) lumikinoksen alta joka päivä ei ole mikään ihan kevyt treeni!

Ensimmäistä kertaa kokeilussa myös Racoonin rukkaset ja niistäkään ei ole pahaa sanottavaa, sujahtavat käteen helposti mikä ei meillä todellakaan ole itsestäänselvyys, monien muiden rukkasten kanssa on mennyt herne nenään molemmilla. Lämpimyyden suhteen en oikeastaan osaa sanoa mitään sillä tällä lapsella olisivat kädet lämpimät varmaan pelkissä muovipusseissakin.

Viime yön vesisade (?) verotti lumikinoksia mutta onneksi sitä olikin jo vähän liikaa että oli mistä vähentää. Nämä kuvat siis jo hetki sitten otettuja.

Racoonin omassa nettikaupassa on vielä aika kivasti myytävää jäljellä ja aleprosentitkin alkavat olla kohdillaan, etenkin rukkasissa klik.

t: L-E

Hurrrrrrjan hieno mekko

Nykyään käy harvemmin niin että ihastun salamana johonkin kuosiin. Nyt niin kuitenkin kävi - Molon hurjat uivat tiikerit pyörivät päässä niin että mekko oli kotiutettava ASAP, parempi toissapäivänä kuin ylihuomenna!

Mekon kotiuttamista joudutti se että tyttö ihastui kanssa ja kyseli päivittäin että "missä minun tiikerimekkoni on?". Isimiehelle vilautin kuvaa ja kun hänkin ihasteli "hillittömän hieno, osta pois" niin en sitten pidempään odotellut. MiniQsta minipienellä alella mekko kotiin koossa 122/128.

Kyllä on muuten hurjan hienoja uivia tiikereitä... No joo, myönnän, saaisi olla ihan mitä tahansa kissaeläimiä sinisissä sävyissä niin ihan takuuvarmasti ostan.  Jos näitä tehtäisiin aikuisille niin aivan varmasti olisin ensimmäisenä jonossa sinä päivänä kun tulisivat myyntiin - miksi muuten ei tehdä? 

Vähän jännitin että onko 122/128 hurjan iso meidän 111 senttiselle mutta edellistäkään kokoa en uskaltanut enää ostaa sillä viime kesän samanmalliset pandamekko ja sammakkoprinssimekko toki mahtuvat vielä mutta kasvunvaraa ei enää ole ja jotenkin se helmakin on paljon ylempänä kuin vielä viime kesänä. 

Vertailun vuoksi mekkopino - olkapäät kohdillaan pituuserot ovat selviä. Päällimmäisenä siis pandamekko 110/116 (tehty Kiinassa) keskimmäisenä sammakkoprinssimekko 110/116 (valmistusmaa Ukraina) ja alimmaisena uusi 122/128 tiikerimekko (Ukraina). Leveydessä ei ole suurtakaan eroa, toki varmasti parin koon verran.

Nämä Molon Camellia mekot ovat muuten ainoita mekkoja jotka meidän paitaprinsessa kelpuuttaa. Tämän kohdalla toki sain ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun E.T. ilmoitti että "prinsessat eivät voi pitää tuota mekkoa kun niitä pelottaa". Ilmeisesti tyttö huomasi hieman hämmentyneen ilmeeni ja jatkoi "mutta äiti, ei se haittaa, minä olen myös supersankari ja supersankarit käyttää tuota". 

Olipa hyvä että ostettiin niin hieno mekko että halusin näyttää sen täällä, loppui tämä parin kuukauden blogitauko. Olen kovasti miettinyt mitä haluan kertoa blogissa ja näköjään päätin sitten olla kertomatta mitään. Ehkä asiaan saadaan muutos piakkoin.

t: L-E ja supersankariprinsessa E.T.