Äkillinen harmaan takin tarve

Minähän olen ihminen joka saa kummallisia ennakkoaavistuksia. Nytkin tulin ostaneeksi Lekmerin alesta lisäalella harmaan Reimatec Menaka takin sillä oli tunne että sille on tarve ja tämä tunne ei jättänyt rauhaan. Hädin tuskin ehdin hakea takin postista kotiin kun selvisi miksi me se tarvittiin. (Jos et halua lukea surullista tilitystä niin jätä lukematta)

Miehen isä löytyi menehtyneenä kotoaan. Me menetimme ukin, isän ja appiukon samassa mainiossa paketissa. Hautajaiset ovat viikon päästä ja minusta tuntuu sopivalta että lapsellakin on jotain neutraalimpaa kuin värikkäitä raitoja tai punaista päällensä, ne normaalit värit eivät tunnu nyt korrektilta vaikka lasten hautajaispukeutuminen ei niin tiukkaa olekaan.

Olemme viimeisen viikon siis surreet, paitsi 4-vee joka ihmetteli suruamme ääneen eikä mitenkään ymmärtänyt että ukki on kokonaan mennyt pois. Totesi että "minä olen kuitenkin iloinen". Niin, vastasin että hyvä on että olet, ehtii sitä ihminen surra myöhemminkin kuin neljän vanhana. 

Eniten nieleskelyä on aiheuttanut se että ukki löytyi ehkä vasta kuukauden päästä kuolemastaan. Minä olen surrut suomalaisten kerrostalojen meinikiä, sitä että naapurin kanssa ei välttämättä olla edes hyvänpäiväntuttuja ja vaikka huomataan että auto kasvattaa pihassa paksua lumikerrosta ja on aurauksen tiellä niin ei selvitetä onko sen omistajalla hätä. Toki auto piti siirtää heti pois tieltä kun ukki löytyi.

Toinen asia on se että oltaisiinko me voitu kaivata ukkia aikaisemmin? Tässä tapauksessa emme kanna syyllisyyttä sillä viimeisin tieto oli että ukki on lähdössä reissuun ja 2-3 viikkoa niin että silloin ei kuulu mitään oli ihan normaalia. Surullista että reissu oli sitten äkillinen ja lopullinen.

Iloisemme myös siitä että ukki selvisi loppuun asti kaikesta itse, kaatui saappaat jalassa eikä jäänyt kitumaan. Vaikka jotenkin kaihertaa mielessä se että hän oli lähtönsä hetkellä yksin.

Takkiin palatakseni se on kokoa 122cm ja lapsi on viimeisimmällä mittauksella 112cm ja sanoi ensimmäisellä sovituksella takkia liian isoksi, hihat ovat sormenpäihin asti pitkät. Kiristin vyötärön ja hihansuut eikä valituksia enää kuulunut. Toivon siis että mahtuu hyvin koko ensi talven. Ihana se ainakin on, täyttää kaikki isimiehen hyvän talvitakin kriteerit - karvareunushuppu, isot taskut, lämmin ja hvyännäköinen.

t: L-E