Tunnustus

Eilistä aamuani piristi paljon kun huomasin saaneeni tunnustuksen Dust in The Wind-blogin Jarnalta ♥. Jarnahan tuolla höpisee että nämä saattavat joistain tuntua hupsuilta turhakkeilta mutta että bloggaajan mieltä ne lämmittävät. Minä ajattelin että höpöjä puhuu, eihän nuo nyt missään tunnu... Jep, kunnes huomasin Jarnan jakaneen tunnustuksen minulle ja olin ihan että niiiiiisk ja voi jee :D. Niin että todellakin kiitos Jarna! Lämmitti mieltä vaikka luulin ettei. 

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tämän sinulle myönsi.

2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minä haluan puolestani jakaa tämän pienen tunnustuksen viiteen blogiin joissa juuri nyt vierailen päivittäin (tai no, myönnän että useamman kerran päivässä siinä toivossa että niissä olisi uutta luettavaa :D).

1. Hupulaiset

2. Väri-epä-suora

3. Pink dreams

4. Intonaatio

5. Tittin elämää

Oman pääni kanssa on nyt hieman vaikeaa istua koneella mutta sen verran sanon yllä olevista tunnustetuista blogeista että niihin tulee palattua siksi että kaikissa seikkailee joku suunnilleen 2-vuotias (tai ainakin kohta). Meillähän tuo maaginen ikä saavutetaan lokakuun lopussa ja sen tähden luonnollisesti kiinnostaa mitä toiset saman ikäiset touhuavat ja vähän (tai vähän enemmänkin) se mitä heillä on päällään ja jalassaan.

Minkä värinen Polaris?

Tein siis kyselyn tuohon sivupalkkiin. Ihan vain testatakseni että vastaako mun kyselyihin kukaan. Tässä vaiheessa vuotta olen nimittäin jo vakuuttunut että kunhan tuo (tylsän)harmaa Polaris joka meillä on jää pieneksi niin seuraajanhan se saa mutta kenties hieman pirteämmässä värissä. Loppusuoralle on selvinnyt näillä näkymin kolme väriä:

Fire red:

Flamingo:

Purple magic (saisi myös karvareunushupulla):

Oma suosikkini on tällä hetkellä luultavimmin fire red vaikka olenkin flamingolle lämpenemässä (?) katseltuani sen värisiä rukkasia muutaman päivän. Rukkaset siis jäävät meille mutta en tiedä pystyisinkö elämään sen värisen haalarin kanssa. Vaikka ei se väri kyllä ihan neon ole, se on vain melkein neon mutta saako siitä migreenin (muutama päivä sitä oli kun rukkaset kotiutin ;)).

Purple magic olisi se tuttu vaihtoehto, lilaa on meillä nähty paljon, ehkä liikaakin? Toisaalta pinkit asusteet sopisivat niin ei täytyisi kerralla uusia koko varastoa. Eikä muuten loppuisi se pähkäily siihen väriinkään vaan pitäisi sitten ennen aleaikaa päättää kokokin. Jos 98cm ei mahdu tytölle koko talvea niin lopputalvesta olisi tarve sille 104 senttiselle, joka sitten taas ei välttämättä menisi koko seuraavaa talvea. 

Muistaakaa sitten että minulla on oikeus muuttaa mieleni ennen minkäänlaisia haalariostoksia ja että teidän vastauksenne eivät sido minua ostamaan minkään väristä eikä kokoista haalaria. Mutta juuh, vastatkaa nyt silti lämpimiksenne.


Muoks! Ensi vuoden välikausiinhan meillä on tämä. Mutta kai noissa kuitenkin selvä väriero on tuon purple magicin kanssa kuitenkin. 

moonkids-mukula kuolavanassaan

Keltaisen ketun kuuhulluudesta tuli meille vähän 98 senttistä moonkidsiä tarpeeseen (vihdoinkin ne jalatkin vähän venyy eikä vain selkä), paita ja kahdet housut. Se onkin passeli koko juuri nyt muuten paitsi että housujen vyötäröä täytyy vähän kiristää. Lapsi on venähtänyt ja ilmeisesti vyötärön seutu ei ihan ole pysynyt vauhdissa mukana.

 Pipokin on moonkidsin ja jostain syystä tytön tämän hetkinen lemppari. Jos laittaa valittavaksi rivin pipoja niin tuo on aina se joka päätyy päähän oli se sitten missä kohtaa riviä tahansa. Ehkä tuollainen köykäinen lörppämalli on miellyttävä päässä kun voittaa jopa kissapipon.

 Tyttö istui keskelle tietä odottamaan postia mutta ihan turhaan, se oli jo laatikossa ja kummallisesti sisälsi tänään melkein pelkästään mainoksia (yleensä niitä ei jaeta meille ollenkaan). No, emme valita kun laskut jäivät tulematta.

 Tästä tyypistä on muuten vaikea saada sellaista normaalia kävelykuvaa, hän kun ei kävele vaan pomppii, pyörii, hyppii, juoksee ja melkein leijailee ihan silkasta liikkumisen ilosta. Niin ja tuo kuolavana tuossa leuan alla on ilmeisen selvä merkki kahdesta uudesta ylähampaasta - ovat tällä erää viimeiset tulevat hampaat ja hyvä niin, kyllä niitä on tiuhaan tahtiin ja pitkän kaavan mukaan tehtykin.

Jalassa on muuten kesän parhaat kengät! Ne Bundgaardin hopeiset sandaalit joiden kasvunvara on kummasti kesän mittaan melkein kadonnut vaikka sitä oli reilusti. Harmi ettei noissakaan taida koot ensi kesään enää riittää. Näille kun tulee olemaan hirmuisen vaikeaa löytää yhtä hyvää seuraajaa. Kovan käytön jälkeen noissa on hämmästyttävän vähän käytönjälkeä ja silmääkin ovat ilahduttaneet koko kesän.

Toiset moonkidsin housut ovat muuten vaaleanpunaisemmat liloilla taskunreunuksilla mutta hups, niissä oli jo tomaattikastiketta noin puoli litraa, suunnilleen litra fairya tuoreeseen tahraan ja pesukoneeseen eikä jälkeäkään tomaattikastikkeesta, huh. Jatkamme hammaskitinöitä ja illalla haemme kotiin tytön uuden sängyn, sehän menee ihan samoilla kitinöillä ;).

Tästä meinasin olla hiljaa

Meinasin otsikoida että neitsyys meni mutta tulin ajatelleeksi että saattaisipa trafiikki blogiin lisääntyä moisen otsikon vuoksi. Anteeksi vaan kaikille jotka eksyvät tänne nyt ihan turhaan ja harhaanjohdettuina, täällä puhutaan vaan allekirjoittaneen Crocs-neitsyydestä (how boring is that). Minulla ei ikinä ole ollut Crocseja ja luulin ettei sellaisia minulle tulekaan, jossain tilapäisessä mielenhäiriössä olin kuitenkin tullut liittyneeksi Crocsin postituslistalle ja sittenpä yhtenä aamuna tuli sähköpostia että nämä ovat tarjouksessa   (alle kaksikymppiä hei, sehän ei ole paljon mitään!):

Tulin ne sitten tilanneeksi ja edelleen olin skeptinen koska a) huonot ne ovat kumminkin ja b) koko ei ainakaan voi osua oikeaan. Vähän itse asiassa harmittikin sillä turhaa vaivaa niiden takaisinlähettämisessä on kuitenkin. Mutta pakkohan se lähetys oli odottaa kotiin sillä heti tilauksen jälkeen minulle kerrottiin että "palautuksia ei sallita ennen tilauksen toimitusta". Selvä, harvinaisen huonoa asiakaspalvelua(ko). 

Tosin kyllä hieman kiinnosti näiden Skylar Clogien mainoslause "tuntuu kuin kävelisi pilven päällä". Kukapa siellä ei haluaisi kävellä? Kotiäidin askel kun ei aina ole niin kovin kepeä tai ainakaan tämän kotiäidin. Ja toki mietitytti että kuinka osaan tuollaisella pallomaisella pohjalla edes kävellä vai nyrjäytänkö nilkkani heti kun yritänkin. Lisää töitä olemattomille jalkalihaksille?

No, kuinkas sitten kävikään. Hain lähetyksen postista pitämättä kiirettä, suorastaan vetkuttelin asiaa mutta ihan turhaan, ne sopivat! Ei kun siis ne enemmän kuin sopivat, ne ovat niin täydellisesti jalkaani muotoillut että luulen Crocsin käyttäneen jalkojani mallina! Ja kaiken lisäksi ne ovat kauniin väriset (watermelon/oyster) ja mukavat. Nyt sitten vaan mietin että missä näitä kehtaa käyttää, olen nyt käyttänyt niitä ihan salaa kotona (jopa kokatessani) ja nyt mietin että huomaisiko kukaan jos marssisin ne jalassani Citymarkettiin (no joo, onhan niitä siellä muillakin mutta että minulla (?)). Suorin palaute tuli E.T:ltä joka huomatessaan kenkäni jalassani ryntäsi silittämään niitä hellästi kuin kissaa ja hoki "vauuu, äiti, vauuuu".

Tämä oli rehellinen, oma mielipiteeni, eikä maksettu mainos. Ja hei, en edes linkkaa sinne Crocsille, kaikki kai siellä on jo käyneet.

Harmaata

Onneksi vain ostoksissa. Mieli ja sää olikin tänään kovin aurinkoinen. Kävimme ostoksilla, tarkalleen ottaen sänkyostoksilla. Tuli vähän äkkiä tämä kun... No tuota sanotaanko niin että eilinen toi yllättävän kirjeen sellaiselta taholta jonka yhteydenotoista kaikki eivät ole niin innoissaan mutta meidän perheelle se tarkoitti sitä että plussan puolelle mentiin ihan mukavasti ja yksi pitkällinen ikävähkö episodi heitettiin vihdoinkin historiaan. 

Sänkyostokset pikkuihmiselle ovat siis olleet jo pitkään mielessä ja pinnasänkyaika on nyt sitten jo melkein takana. Neitisemme nimittäin valitsi itse tuon kuvan harmaan Suvi-lastensängyn, siinä kelpasi pötkötellä keskellä kauppaa ja varmaan olisi ottanut päiväunetkin jos olisimme antaneet. Muitakin sänkyjä katsottiin ja testattiin mutta tuon sängyn luokse tyttö palasi uudestaan ja uudestaan ja se oli ainoa johon yritti kiivetä. Asia selvä, ostimme pois ja olipa onneksi vielä tarjouksessakin. Toki sänkyä joutuu vielä tovin odottamaan mutta maksettu se jo on. Nyt sitten vaan mietityttää kuinkahan tuossa sängyssä sitten unet onnistuvat kun siitä pääsee niin helposti kiipeämään pois.

Toinen asia mikä tuottaa päänvaivaa on päiväpeitto. Totta kai uusi ja hieno sänky tarvitsee uuden, isomman päiväpeiton mutta a-ha, sellaisiapa ei vaan ole niin helppo löytää. Ainakaan jos ei ole valmis maksamaan moisesta noin sataa euroa, juu, en ole. Ja mitään fleecekammotusta en halua. Vinkkejä? Äitini tietysti voisi sellaisen ommella pienestä vihjeestä mutta jos ei nyt vaivattaisi vanhaa ihmistä ;).

Jep ja sitten sukka-asiaa. Ostin Citymarketin poistokorista tällaiset: 

45% kampapuuvillaa, 25% merinovillaa, 15%polyamidia, 10%polypropeenia ja 5%lycraa. Monikerrosrakenne pitää jalat kuivina. Hengittää, haihduttaa ja siirtää kosteuden. Kuulostaa hyvältä ja lämpimältä mm. talvikenkien kanssa pidettäväksi mutta onkohan näistä mihinkään? Meillä nimittäin oli kohtalaisen viluvarpainen tyttö aina viime talven ulkoilujen jälkeen niin tänä talvena ajattelin hyvien kenkien lisäksi kokeilla myös erilaisia sukkia. Reimallakin vastaavia näyttäisi olevan, hieman eri hintaisena tosin mutta ehkäpä aion kokeilla niitäkin jos vastaan tulee. Näitä oli toisen värisenä ja täysihintaisena ihan hyllyssäkin. Niin ja voiko 2-vuotiaalle pukea talvikenkiin pelkät villasukat? Mitä sukkia teillä käytetään talvikengissä? Etenkin niillä viluvarpaisilla.