Paluu menneisyyteen?

Elvytimme eilen lapsuuteni jokavuotisen perinteen ja matkasimme Ähtärin eläinpuistoon. Matkalla nappasimme mukaan myös oman äitini ja kylläpä olikin mukava Äitienpäivä!

 Rattailla loikkaa näemmä näin pitkälle :D.

 Pari rakkaintani tiirailemassa muistaakseni poroja. 

Sää suosi todellakin, ei ollut liian kylmä eikä liian kuuma. Tuulikin loisti poissaolollaan, samoin kuin hyttyset (niitä en kyllä kaipaisi ollenkaan mutta kaipa se pian alkaa inisemään taas). Myös eläimet olivat enimmäkseen hyvin näkösällä eli melkein jokaisen lajin onnistuimme näkemään. Suosittelenkin ihan jokaiselle tuolla vierailemista jo näin keväällä kun kävijöitäkään ei vielä ole ruuhkaksi asti.

 Alkaako teitä jo hirvittää?

 Parasta oli koko perheen mielestä oli varmaankin nämä leikkisät karhunpennut (onneksi eivät olleet päiväunilla). Hämäävän lutusia karvapalloja olivat näiden vanhemmatkin, mutta enpä haluaisi karhuun törmätä metsässä, mielelläni katselen niitä näin eläintarhassa turvallisen välimatkan päästä.

 Karhuilla oli samantapainen karusellikin kuin meidän takapihalla, tyttö taisi olla hieman ihmeissään kun tunnisti karusellin ja karhut muistuttivat pehmoeläintä mutta liikkuivat :D.

Taitavia ovat kiipeämään ja tasapainottelemaankin nämä eläimet. Ei kannata siis kiivetä karhua pakoon puuhun ;).

Itselleni jäi mieleen erityisesti saukko, tuo eläin jonka kanssa mieheni sujuvasti keskustelee (mieheni puhuu sujuvasti suomee, savvoo ja saukkoo). Tyttö kutsui saukkoa sanalla "kisssa" ja kyllähän nuo vähän kissaakin muistuttavat. Kotimatkalla autossa tosin oli hallussa jo "sau-sau"kin kun juttelimme kaikesta mitä olimme nähneet.

Olen onnellinen siitä että ehdin tuon reissun äitini kanssa tekemään, hieman oli haikeuttakin ilmassa kun muistelimme menneitä mutta ehdottomasti oli tekemisen arvoinen retki!

Onnittelusoitto

Onnellista ja aurinkoista Äitienpäivää kaikille meille arjen sankareille! 

Meidän perhe suuntaa nyt mummalaan ja voi olla että keksitään vielä jotain muutakin ;).

Päätön lapsi helistinpaidassa

Ihan päätöntä meininkiä? 

No juu, on todellakin sellaisena aamuna kun ei mennä ulos... Lapsi on ehtinyt yhtä ja toista (tai ainakin yhtätoista jos äidiltä kysytään) kiellettyä asiaa yhden parituntisen aikana. Onneksi tämänikäisen voi laittaa päiväunille ja onneksi tänään se sattui nukahtamaankin niille ihan ilman pomppimisia. Ei menty ulos koska satoi vettä ja koska yö oli nukuttu huonosti ja koska äidillä oli pää kipeä... No, ulkona olisi kyllä ollut helpompaa (jos ei laske kyykäärmeitä ja syviä ojia haitoiksi?).

Meille kotiutui Metsolan helistinpaita koossa 92cm (mieluusti olisin kotiuttanut kokoa isomman mutta kun kaupasta oli se koko loppu), kuvissa näyttää ettei hihoissa olisi kasvunvaraa mutta kyllä niissä onneksi on, tuo hihojen kapeus vaan saa sen näyttämään siltä että olisi ihan sopiva vaikkei vielä olisikaan. Housut on muuten omaa tuotantoa, taskut ja kaikki, eilen illalla huomasin akuutin keltaisten housujen pulan (juu, tuo lapsi ei tosiaankaan mahdu enää 80 senttisiin Metsoloihin) ja surautin nuo joustofroteehousut. No, innoissani saatoin unohtaa (syömisen lisäksi) että minkäskokoinen lapsi mulla olikaan eli reiluthan nuo on vielä mutta se on onneksi asia joka korjaantunee syksyyn mennessä. Muuten kyllä tykkään kovasti. Keltainen joustofrotee ja resori on muuten meidän lempparikangaskaupasta eli Fabriinasta.

Loppuun vielä fiilistelykuva siitä ulkoilusta, näin aurinkoista oli toissapäivänä meidän takapihan hiekkiksellä. Meidän ihan takapihalla on iso hiekkalaatikko (jonka juuri itse raivasimme, viiteen vuoteen sitä ei kuulemma ole käyttänyt kukaan) ja liukumäki, karuselli ja keinut. Harmi vaan että siellä tosi harvoin käy ketään muita alle kouluikäisiä lapsia. Pari päivää sitten näin äidin kolmen pienen lapsen kanssa meidän alueella ja oli ihan siinä ja siinä etten juossut perään kyselemään että muutatteko tänne :D.

Ihana kissapaita

Lapsi on hulluna kissoihin, etenkin siihen mustavalkoiseen joka asuu meillä (kissa ei ehkä ole lapsesta samaa mieltä). Niinpä minäkin sitten vierailin Lastenpuoti Kuplan  poistokorilla. Itse asiassa kahdesti. Klikkasin kissapaidan koriin ja otin pois - puoli vuorokautta (ja yhtä mustaa silmää) myöhemmin iski paniikki, pakkohan se kissapaita on saada! Huh, se oli siellä vielä ja tällä kertaa en enää poistanut sitä korista. 

 Lapsi palkitsi paitapostin kokopäivähymyllä jomottavasta silmäkulmasta huolimatta ja tänäänkin vielä paita olisi pitänyt saada päälle (tyhmä äiti haluaa että vaatteita pestäänkin välillä). Eilen hienosteltiin vähän tyllihameessa ja pehmustettiin olohuonetta ;D.

 Yksi musta silmäkulma viikossa on mielestäni tarpeeksi, mutta ei, en silti aio kääriä lasta pumpuliin tai vuorata kaikkia kulmia patjoilla (välillä kyllä tuntuu että olisi syytä). Musta silmäkulma saatiin kun lennettiin pää edellä päin sängynpäätyä, lentorata oli hieman epäonninen (ilmeisesti navigointivirhe ja liian suuri tilannenopeus) ja hetken aikaa näytti pahalta sillä silmän yläpuoli turposi valehtelematta ainakin nelinkertaiseksi. No, näkö on tallella ja turvotuskin laskenut ja vähään aikaan ei tarvita luomiväriä (ellei sitten toiselle puolelle hieman tasapainottamaan?).

Kiitoksia nopeasta palvelusta Kuplaan ja 1-vuotiaan erityiskiitos siitä että paita oli kääritty kivasti rapisevaan silkkipaperiin josta riitti riemua loppupäiväksi. Aurinkoista viikkoa kaikille lukijoille!

Vaputtaako?

Minun täytyy nyt tunnustaa että minua ei ole aiemmin kamalasti vaputtanut.

Mutta nyt mulla on päällä sellainen lapsivaputus. Ylläolevassa kuvassa on, kröhöm, vappupallo sekä äidille että lapselle. Molemmat olemme valinneet omamme. Kummitäti sponssasi lapsen pallon ja valituksi tuli tietysti kisssssa (no, mitä luulette 1-vuotiaan sanavarastolla kun äidistä ja isistä ei ole tehty palloa ja kakka nyt taas on muuten poissuljettu vaihtoehto). Ja minun taas kävi sääliksi nuo Ihaat joita kukaan ei tuntunut huolivan, Ihaa kyllä on ehdottomasti yksi lempparihahmoistani, sanoisinko sopivan realisti (en usko pessimistiksi).

Tämän palloriehaantumisen pitäisi kyllä olla videona, mutta lisätkää tuohon riemunkijahduksia, hypähtelyä, hekotusta ja juoksua niin eiköhän olla aika lähellä totuutta!

 

Ja pallopainot toimivat myös oivina puruleluina! Meillä tehdään luultavasti takimmaisia hampaita, sillä 16 kappaletta löytyy jo suusta ja eikös niitä tule yhteensä vain 20 (jestas sentään kun olen perehtynyt asiaan, huomaatteko).

Ja luonnollisesti lapsivaputuksen seuraavana oireena teki mieli munkkeja, joten väsäsin sellaiset elämäni ensimmäistä kertaa itse. Näitähän on vain 50 kappaletta eli saan kuulemma tehdä uuden satsin viimeistään tiistaina. Olivat juuri sellaisia todella kuohkeita ja pehmeitä sisältä kuin pitikin. Kappas vaan nyt nousi kotiäitipisteet hurjiin sfääreihin (ainakin miehen silmissä). Harmi että voin tarjota nämä teille vain näin virtuaalisesti, mutta nauttikaa nyt edes silmillänne. Erittäin hyvää vappua teille kaikille, jos teitä ei lapsivaputa niin yrittäkää aikuisvaputuksenne ottaa hillitysti ;).

Tyttö on muuten tänään tasan puoltoistavee ja jos nyt edes yhtä lukijaa kiinnostaisi niin voisin saada aikaiseksi sen tiimoilta postauksen mitä meidän puoltoistavee osaa. Niin että kiinnostaako? ;)