Ostolakko opettaa

Kun on ostolakossa ja huomaa ettei lapsella ole hupparia on luonnollista ajatella että sellaisenhan voisi tehdä itse. Viime kesän palasiksi jäänyt huppariompeluprojekti kun oli vielä tuoreessa muistissa päätin tällä kertaa turvautua neulottuun versioon ja valmista tulikin suit sait sukkelaan.

Huppu halusi mansikaksi ja eteen lisäsin sitten mansikkataskut ettei huppu olisi niin irrallinen. Aika herkullinen tuli vaikka itse sanonkin. Ihan valmishan tämä ei ole vielä, siis ehkä - mietin vuorittaisiko hupun vielä trikoolla mutta kotona ei ollut mitään sopivan väristä (:O).

Hiekkalaatikon lapiotarjonta oli onneton tällä kertaa: yksi kissanhiekkalapio (lieneekö kovinkin tarpeellinen?) ja yksi josta varsi poikki. Niin, eikä tuolla kuvassa pilkottavalla kaivurillakaan voi kaivaa, se on rikki - aika ankeaa :D.

Tänä vuonna tyttö osaa jo kiivetä liukumäkitelineen haastavat portaat ylös. Ehkä ensi vuonna uskaltaa jo laskea liukumäestä alas tai keksii kuinka tuolta muulla tavalla pääsee alas. 

Ja koska huppariprojektista jäi päälle hyvä draivi niin ei muuta kuin seuraavan projektin kimppuun. Tyttöhän rakastaa yli kaiken Maisaa ja Maisan pandaa ja koska minulla oli sunnuntaina aikaa olla itsekseni niin lähti projekti vähän lapasesta. Vai mitä sanotte tästä: 

Tulin sitten maalanneeksi t-paitaan sekä Maisan että pandan vaikka tarkoitukseni oli vain testata josko reilun vuoden (ainakin) käyttämättömänä olleet kangasvärit olisivat kuivuneet käyttökelvottomiksi. Eivät siis olleet, onneksi. Lopputuloksena oli yksi äärimmäisen onnellinen 2,5-vuotias eikä tuo paita äidistäkään hullummalta näytä.

Paita on laadukkaan oloinen Kappahlin luomupuuvillainen perusteeppari, hintaa 4,95 - paitsi että ostettu osta kolme maksa kaksi tarjouksen aikaan eli varsin kohtuuhintainen Maisa-paidaksi ;).

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt noita paitoja tekisi mieli maalailla enemmänkin. Lapsi ainakin on jo kysellyt Keke-paitansa perään - saa nähdä tuleeko Kekekin vai jotain ihan muuta.

t: L-E