perjantai 14. syyskuuta 2012

Vetämätön tunnelma

Pikkuneiti on flunssassa - elämänsä ihan ensimmäisessä. Minullakin on kurkku kipeä mutta yritän olla kuin en huomaisi sitä, luulen että se menee niin pois. Kuumemittari ui teekannussa ja kuoli, hankittiin uusi mutta se elää ilmeisesti ihan omaa elämäänsä (tai siis minä en ehkä osaa käyttää sitä - kuka muka lukee käyttöohjeita?). Itseäni piristääkseni puin lapselle päälle vaatteet joissa hän mielestäni näyttää siltä kuin olisi karannut Tove Janssonin muumisarjakuvasta. Tiedä sitten lisäsikö se pikkumyymäisyyttä mutta tänään on tuhottu jo vaikka mitä.

Äiti on nyt vähän väsynyt, oli toki jo ennen tätä flunssaepisodiakin mutta koska reservissä ei ole apujoukkoja niin näillä mennään. Samaan settiin kuuluu tietysti se että omahoitajani lopettaa tämän kuun loppuun ja uutta ei luultavasti ole tulossa tilalle, lääkäriaikoja ei saa ennen kuin lokakuussa (ehkä) ja lähetettä keskussairaalaan ei voi saada ilman lääkärikäyntiä ja luonnollisesti lähetteen kirjoittamisen jälkeen menee vielä pari-kolme kuukautta ennen kuin hoitoon pääsee. Että kattellaan, ehkä potilas kuolee eikä hoidolle enää ole tarvetta?

Ääneen ei tietenkään saa sanoa että juuri nyt ei jaksa ja hirmuisesti lohduttaa kuulla että "et ainakaan näytä masentuneelta". Juu, en minä masentunut ole, vähän vain väsynyt taistelemaan omista oikeuksistani ja väsynyt omaan olooni kun uskon ja toivon että se voisi olla parempikin. Purkaudun huutamalla vähän alle 2-vuotiaalle, tekee hyvää äiti-tytär-suhteelle (?).

Joskus tuntuu siltä että kukaan ei kuule tai kuuntele, että maailmassa ei ole ketään joka voisi ymmärtää kun ei ymmärrä itsekään. Että on muuttunut näkymättömäksi ja niin hauraaksi että hajoaa kun joku aivastaa. Joka vuosi tähän aikaan iskee pohjaton suru menneisyydestä ja vuosi vuodelta se on vain raskaampi kantaa. Luulen että syyskuu voi tappaa ihmisen.

Ehkä ensi viikolla kokoan taas itseni, jaksan taas hymyillä, otan lapsen syliini, rutistan ja kerron että rakastan. Ehkä ensi viikolla me pääsemme taas ulos?

9 kommenttia:

  1. Voi tuntuu niin pahalta puolestasi, tekisi mieli tulla ja halata vaikkei lähemmin tunnetakkaan.
    Vanhempani on valittanut suuresti sen paikkakunnan lääkäripulaa, lääkärille ei yksinkertaisesti pääse, sama homma on jyväskylässä, pitäisi varmaan olla viittä vaille jalka haudassa, että ottaisivat tosissaan, on tosi sääli, että tilanne on tämä, sinäkin kun tarvitsisit mitä pikimmin lääkärin apua. :(

    Tsemppiä suuresti tähän vielä synkkään vuodenaikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos virtuaalihalauksesta. Systeemi ei tunnu toimivan oikein missään, luulen että "säästetään" ihan väärissä paikoissa (veikkaan siis että niitä säästöjä ei edes tule).

      Kiitos! Nyt sataa vielä vettäkin niin voidaan jatkaa sisällä kököttämistä ja katsella ikkunasta, jos jaksetaan herätä (tyttö siis nukkuu ja rohisee :/).

      Poista
  2. Voi muru <3 Voisitko hakea lähetteen yksityiseltä (saisiko sen kiireellisenä, kun siitä joutuu vähän maksamaan)? Selvästikin apu olisi tarpeen. Mä ainakin kuuntelen, ja jos en ymmärrä, niin ainakin haluaisin :) - hali <3 Ja pikaista paranemista nuhanenälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkitsin kyllä jo tuotakin vaihtoehtoa tai siis harkitsen ihan vakavasti edelleen. Ärsyttää vaan se että haluaisin uskoa julkisen terveydenhuollon toimivan vaikka tiedän ettei se toimi.

      Poista
  3. Voi, ihan tuhottomasti lämpimiä halauksia täältäkin, ja virtuaali teetä ja sympatiaa.
    Toivottavasti pian lääkäriin pääsisit. <3
    Ja onpas tässäkin postauksessa aivan mahdottoman suloinen tyttönen ja vaatteet! Halauksia pikkuisellekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvitin itseäni pukemalla lapsen miehen työkaverilta tulleisiin vaatteisiin (viime maanantaina saatiin pari pussillista), paitsi leggarit on Metsolaa. Hauskaa noissa vaatteissa on että niissä on paljon sellaista mitä en ikinä itse ostaisi mutta sitten yhdistelemällä niistä saa tosi hauskoja ja meidännäköisiä juttuja :D. Halvat on siis huvit ja hyvä niin.

      Kiitos halauksista ja teestä ja sympatiasta. Te ootte kaikki niin ihania (vaikka mieheni ei meinaa millään ymmärtääkään että mulle nimimerkkien takana on ihan oikeita ihmisiä ja ystäviä, nih).

      Poista
    2. moni ei sitä tosiaan varmaan ymmärrä, että ihan oikeita ihmisiä ollaan. Tänään itse asiassa autoillessa just mietin, miten minusta monet bloggaamisesta olevat luulot ovat vääriä: en minä usko, että kukaan meistä kuvittelee olevansa mitenkään superkiinnostava tms. Minusta tämä on lähinnä samanhenkisten ihmisten rupattelua ja vertaistukea samassa elämäntilanteessa oleville. Tavallaan tosi luonnollinen jatke muillekin ystävyyssuhteille.
      Pinnallisuudesta myös syytetään blogeja, että ihmissuhteista tulee pinnallisempia myös, mutta olen eri mieltä. En minä perhekerhon muille äideille yhtään sen avoimemmin vuodata tuntojani.
      Niin, että tärkeitä olette, ja ihanan aitoja, lämpimiä tasapainoisia tyyppejä!

      Poista
    3. Niinpä. Ja mitenkähän sitä olisi yhtään järjissään jos ei olisi nettiyhteyttä jonka avulla pääsee purkautumaan ja mukamas olemaan sosiaalinen silloinkin kun on lapsen kanssa kotona :D.

      Poista
    4. niinpä! meillä oli netti poikki eilisillasta tähän iltaan. kylillä liikuskellessa pääsin puhelimella nettiin. en pärjäis enää ilman nettiä!

      Poista