Reissuterveisiä

Olimme tytön kanssa mummalassa tiistaista asti ja tulimme kotiin eilen illalla, kotiin kiersimme tosin Tampereen kautta. Viikko on ollut täynnä muistoja ja uusia on tehty kovasti. Lapsuuden maisemiin paluu oman lapsen kanssa on aina kovasti tunteellista ja joka kerta miettii kotiin lähtiessään että koska tänne paluu loppuu - entä jos tämä oli viimeinen kerta? Mikään ei voita oman äidin mankeloimien lakanoiden tuoksua, eikä valmiiseen ruokapöytään istumista etenkin kun tarjolla on juuri niitä samoja lapsuudesta tuttuja ruokia!  

Kuvituksena jutussa on näitä mummalan naapuripäiväkodin pihassa otettuja ulkoilukuvia - rynnistimme sinne iltaisin päiväkotilasten kotiuduttua. Pihaan oli sitten viime näkemän ilmestynyt uusia telineitä ja nyt siellä on ainakin viisi liukumäkeä!!! Meille niistä ei kylläkään ollut hyötyä sillä tyttö ei niistä uskalla laskea , vielä.

Tuon numerolaudan arvoitus ei meille ihan ratkennut mutta kiva sillä oli touhuta kuitenkin. Olisin muuten voinut tähän kuvitukseksi laittaa myös ensimmäisen pottakakan kuvan, mutta ehkäpä säästän teidät siltä. Pottailu oli kummasti mummalassa paljon kivempaa kuin kotona ja kirjastosta lainattu pyttykirja osoittautui hitiksi (luulen että joudun ostamaan sen kotiinkin, vaikka se on luettu jo viisikymmentäkuusi kertaa). 

Kivointa puistoissa on edelleen portaat! Näitä tyttö kiipesi ylös ja alas ihan kyllästymiseen asti. Edes uudet kengät eivät hidastaneet menoa. Mitäpä liukumäistä ja keinuvista hevosista kun maailmassa on portaat! 

Välillä kelpasi tähystää autotielle ja uimarantaan. Uskoisitteko jos sanoisin että tämä sama teline oli paikoillaan jo silloin kun minä olin lapsi - itse asiassa muistan kun se pystytettiin ja seuraavana päivänä me kyttäsimme päiväkotipäivän loppumista että saimme rynnistää uuteen telineeseen. Taisin olla silloin jo kouluikäinen, mutta ala-asteella vasta (se oli silloin kultaisella 80-luvulla).

Uutena oli pienten pihan puolelle tullut myös ison kuorma-auton mallinen teline, meidän autotyttö oli syystäkin innoissaan. 

Enkelipipo tuntuu kasvaneen tytön päähän kiinni, niin usein sitä saa katsella :D. Ulkoilupuku on viime vuonna loppualesta älyttömän halvalla (muistaakseni -70% ) ostettu Reimatec kokoa 92cm ja muuten on kovinkin sopiva mutta lahkeissa on vieläkin varaa kasvaa. Meidän tytöllähän on pitkä selkä ja lyhyet jalat. Mumman keväällä neuloma villapaitakin on tätä nykyä mallia napapaita. Yleensä vaatteet jäävätkin ennemmin selkämitasta lyhyeksi kuin hihoista.

Eilen olimme sitten Tampereella ja mieskin tuli mukaan :). Poikkesimme keskustassa katsastamassa kriittiset pisteet (Sokos, Kuopus, Koskikeskus, Stockmann). Tyttö käveli ihan itse LittleLife-reppu turvanaan, taisin joskus vannoa että tuollaista talutinta meille ei tule mutta kyllä sitä tuon vilkkaan vilperin kanssa on kesällä nyt käytetty ja monta vaaratilannetta vältetty kaupungeissa kulkiessa. Aina se myös kiinnittää huomiota ja ihmiset tulevat kyselemään että mistä noita saa. Omamme on ostettu Lastentarvikkeesta. Tyttö haluaakin nykyisin kävellä itse ja jaksaakin useita kilometrejä kiukuttelematta.

Toki kävimme lopuksi katsastamassa Hämeenpuiston suihkulähteen, joka olisi ollut tytön mielestä oiva kylpypaikka - harmi kun nuivat isä ja äiti kielsivät sellaisen. 

Oikein mitään emme kaupungista ostaneet kun ei ollut tarve, ainoastaan Kivatin villakaulurin luonnonvalkoisena (sellaista etsin ja kaipasin jo viime talvena ja nyt löytyi, jeeee!), mutta ainakin näin Molo kidsin haalarivärejä livenä. Stockmannillakin oli nyt jotain Molo kidsiä myynnissä - aiemmin ei muistaakseni ole ollut. Olipa muuten jännän värinen se vihreä!

Jaa niin - ne uudet kengät ovat Vikingin välikausigoret. Kaksi numeroa isommat kuin keväiset, jotka yllättäen päättivätkin olla jo hiukan liian pienet. Onneksi edelleen näyttää siltä että ne jemmaan ostamani talvikengät ovat oikean kokoiset - ajattelin siis jo keväällä että tyttö kasvattaa tänä vuonna paljon jalkaa :D.

Tampereella poikkesimme myös kummityttöni 11-vuotissynttäreillä ja kylläpä oli tytölläkin mukavaa kun kummityttöni äiti on perhepäivähoitaja niin leikkimisolosuhteet olivat kunnossa. Juhlavaatteet eivät tällä kertaa olleet kaupunkivierailun takia kovin kummoiset, Moonkidsin paita ja Kappahlin farkkumekko, mutta ainakin tyttö näytti itseltään.

On muuten onnellista että on pelkästään ihanaa palata omaan kotiin (vaikka siellä kaaos onkin välillä)! Tytöltäkin pääsi jo pihassa sellainen naurunkiherrys että äiti melkein pyyhki kyyneleitä. Kotimatka on se paras matka! Mutta on käytävä kaukana nähdäkseen lähelle.