Sama tyttö - sama takki

Vuosi sitten tein Lilliksestä loistohankinnan - Didriksonin pinkin softshell-takin. Sitä on käytetty paljon ja säästelemättä. Syksyllä se unohtui eteisen naulakkoon pesemättä, tällä viikolla sen pesin ja etukäteen ajattelin että noinkohan lähtee puhtaaksi, oli nimittäin aika musta ja mutainen mutta niin vain pesukoneesta tuli ulos puhdas ja edelleen kuin uusi takki. 

Ja kyllä se ainakin kevään mahtuu tänäkin vuonna niin kuin viime vuonna toivoinkin. Luulen että etsiskelen Didriksonilta tälle seuraajaakin tai siis olen kyllä jo löytänyt, odottelen vain aleaikaa ja pähkäilen kokoa. Tämän vuori on nimittäin aivan ihana ja lämpöinen, sellainen hieman karvaisempi ja paksumpi kuin esim. Molon softshellien fleece (siis niiden viime vuotisten softshellien). Tätä heräteostosta ei ole tarvinnut katua.

Kuvilla on muuten päivälleen vuosi väliä, hieman oli keväisempää viime vuonna. On tuo tyttökin vissiin venynyt ja kengän kokokin kasvanut (viime kevään kumpparit kokoa 22, tänä vuonna 26). Viime vuoden housut Ticketin Ontariot koossa 86cm ja tämän vuoden Reimatecit koossa 98cm. 

Installaatiotaiteilija?

Aina välillä mietin mikä tytöstä mahtaa tulla isona. Hieman huolestuttaakin toisinaan, en silti aio kääriä pumpuliin tai kasvattaa tynnyrissä (välillä olen toki kumpaakin harkinnut ;)).

Tokihan niitä tusseja voi noinkin käyttää, omaa rajottuneisuuttani vain en ole sitä ymmärtänyt.

t: L-E

P.S. Olemme siis hengissä vaikka hieman heikossa hapessa ollut tämä äiti

Blogilapsi sovittaa ;)

Kysyin tytöltä haluaisiko hän sovittaa uutta takkia ja joo-o, tietysti halusi. Ei vaan halunnut enää siinä vaiheessa kun sitä puettiin päälle. Postaus sisältää siis pikseloitua huutoa... Onneksi kuvat tarjoillaan ilman ääntä ja heiii, sovituskuvia sentäs ;).

Kuvissa siis Citymarketin alennuksella ostettu Reiman denim-Leap (se mitä ei ostettu, eikä ole maksettu vieläkään ;)). Tämä on niinkin suuri kuin 116cm koska varsinainen tarve takille on vasta myöhemmin (lapsihan on jotain alta metrinen vielä). Hätätilassa tätä voisi kyllä käyttää jo nyt (siis jos nyt sattuisi niin että kaikki muut neljä tai viisi tai montako niitä nyt olikaan takkia olisivat likaisia).

Leapin alla kuvissa on 104 senttinen Reiman pörröfleece, neppareilla kiinni tietysti ja hyvin toimii kahden eri koon yhdistäminen nimenomaan näin päin että sisäkerros on pienempi. Kuvissa mukana myös ihana Reiman Sini-pipo, joka vaan kävi meillä sovituksessa ;).

 

Eihän tätä nyt kukaan pojaksi luule takista huolimatta kun sovitushousutkin on pinkkiä velouria? Tuo oli kyllä meille ihan oikea väri, täsmälleen tytön silmien siniharmaa (isimieskin vihdoin sai sitä denimiä tytölle mitä on jo kauan ehdottanut). Onneksi en kuumehoureissani tilannut sitä vaaleanpunaista, huh.

Kuten huomaatte niin nuo sandaalit on vissiin kasvaneet tytöllä jo jalkoihin kiinni, että älkää kyllästykö :D.

t: L-E jonka kurkku on hirmuisen kipeä

P.S. Kiitos Miima vallan mainiosta blogi-lapsi-termistä... Katsoin vapaudekseni poistaa väliviivan ;).
P.S.2. Tarkoitus oli tehdä kokovertailu muiden meillä olevien takkien kanssa mutta koska olen edelleen kipeä niin en kyennyt.

Kyllä se oma on :)

Ihan oma, rakas tyttöni mun! Ei voi erehtyä! Pettämätön tyylitaju, pirteät vaatteet, kissasukat ja sandaalit! Juuri näin sen kuvittelinkin pukeutuvan jo raskausaikana (no juu, myönnän etten ehkä kuvitellut tyllihametta, mutta tämä on sentään pirteä ja cool Molon Brunhilda). Niin ja hiukset kanssa, ei voi niistäkään erehtyä, juuri sitä mitä tilattiin. 

Tulin vain kertomaan että voidaan jo paremmin, mysteeritauti ei toivottavasti enää nosta kierroksia ja me päästään parin päivän sisään jo uloskin. Ehkä ei ihan vielä sandaaleissa vaikka tyttö on sitäkin jo ehdotellut säännöllisesti.

t: L-E

P:S. Välttelen aktivisesti Stockkan Ticket- ja Reima-kanta-asiakasalessa vierailua ;)

Viikon kuulumisia

Väitän että pikkutyyppi on venynyt. Siirryimme käyttämään Polariksesta seuraavaa kokoa koska edellisestä jäi yllättäen hihat lyhyeksi ja selkämitta ja lahkeet oli vähän siinä ja siinä. Voi olla että tämä ei enää ensi talvena edes mene (no, jos nyt edes alkutalven?) ja kun kerran sitä luntakin tuli kerralla ainakin puoli metriä niin selkeästi on vielä talvi ja tarve haalarille.

Viikon suosituimmat jalkineet ovat edelleen olleet Keen-sandaalit. Niitä pyydetään jaakaan ihan joka päivä. Väitän siis edelleen että ovat todella mukavat jalassa. Erityisesti silloin kun Oina (Oiva-nalle toim. suom.) opettaa dvd:llä tanssimaan. Oivalla on uudet vilkkulenkkarit ja meidän tyypillä on uudet tanssisandaalit! Onneksi sillä ei ole väliä ettei näissä ole vilkkuvaloja :D.

Viikon uusi ja maailman tärkein juttu ovat pikkulegot (ou nou sanoo äiti). Mumma (mokoma) aloitti villityksen ihan kysymättä. Minähän olin sitä mieltä ettei nämä ihan vielä 2-vuotiaan leluja ole mutta  hirmuisen nätisti näillä leikitään ja osataan paloja yhdistellä että olkoon. Vai mitä sanotte tästä palojen asettelusta:

Ja kuten meillä tavallista homma räjähti heti käsiin (siis tän äidin mielestä vaan) kun isimies (vihdoin) sai leikkikaverin ja luvan pikkulegoihin niin tietäähän sen kuinka siinä käy... Ei tarvii näiden frentsejen olla kaverittomia - olisin voinut lyödä asiasta vetoa ;). Hieman kyllä uhkailin että muut lelut sitten lähtee kun ei nuo enää muilla leikikään :D.

Nyt meillä sitten on joku mysteeritauti, laadusta en ole vielä päässyt selkoon että mikä tauti on kyseessä. Tytölle nousi eilen illalla korkea kuume ja tänään sitten oksensi kerran (arvatkaa olinko tulilinjalla?). Nyt sitten minullakin on lämpöä muttei juurikaan muita oireita, ehkä vähän kurkku kipeä jos oikein mietin. Toivottavasti paranemme pikaiseen kun nyt juurihan on talven parhaat ulkoiluilmat. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella ollaan terveitä (ei kai tämä ainakaan näin blogin kautta tartu vaikka mysteeritauti onkin).

t: L-E

P.S. Mitään Reiman Leap-takkia denimsinisenä en ole sitten ostanut Citymarketin lastenvaatealesta ;).