Kisssafanin-takki kävelyllä

Lupasin lapsena etten ikinä ompele omille lapsilleni vaatteita tai en ainakaan ulkovaatteita... No, naisella on oikeus muuttaa mieltään: saammeko esitellä Kisssafanin-takki ensikävelyllä:

Kisssa lausutaan meillä päin 1-vuotiaan tarmolla ainakin kolmella ässällä, kyseessä ei siis ole kirjoitusvirhe ;).

 Kun olin aloittanut takin ompelun törmäsin netissä juuri sopivaan haasteeseen: Kotipalapelin takkihaaste ja ajattelin että kuinka sopivaa, minullahan on tekeillä takki jossa on sekä vuori että huppu! Mutta voi eih, osallistumisaika oli jo umpeutunut. Mutta kerrankin kävi hyvä mäihä - aikaa jatkettiin viikolla ja ehdimme mukaan!

 Takki on tehty Ottobren (6/2011) Tinttiina-takin kaavalla, vähän lyhensin ja lisäilin. Tietysti piti saada nuo sydäntaskut, joiden en uskonut onnistuvan ennen kun näin että oho, osasin!

 Hupun tein ohjeesta poiketen hiippamallisemmaksi nähdäkseni että osaanko tehdä niin. Hah, osasin - olen siis taitavampi kuin uskoinkaan. Ja kyllä, oli hymy korvissa joka päivä kun takkia ompelin (mieheni ehkä saattaisi muistaa jotenkin toisin?).

 Takki on vihreää babycord-samettia, hupun vuori, hihansuut ja taskut kissakuvioista puuvillakangasta (siis kisssakuvioista) ja kanttaukset vaaleanpunaruudullista vinonauhaa (jota en oikein osaa ommella). Vetoketjun ompelin toista kertaa elämässäni ja onnistuin taas - aloittelijan tuuria? Vieläköhän se kolmas onnistuu kerrasta? Vuorin tein, kröhöm, anopilta joululahjaksi saadusta lakanasta (rehellisesti sanottuna en keksinyt sille muuta käyttöä, se oli mielenkiintoisen ruskea... Älkää kertoko anopille).

 Tästä kuvasta näkyy... Hmm... No, ainakin hihansuut ja vähän hupun sisusta... Hyvällä tuurilla myös ruudullinen vinonauha :D.

Pelkäsin että hihoista tuli liian ahtaat mutta onneksi ei. Näissä kuvissa alla on jopa villapaita (kiitos mumma!) ja silti onnituu hyvin nostaa kädet ylös (joskin toivomme ettei sellaiselle olisi tarvetta ;)).

 

Hei vaan ja mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Jos muuten ihmettelette kuvien tasoa niin yrittäkää itse pysyä kameran kanssa 1-vuotiaan (korjaus ihan melkein 1,5-vuotiaan!) perässä - puolet kuvista olivat tärähtäneitä ja päättömiä mutta se taitaa sopia meille hyvin.

Babycord sametti Iinulta, kissakankaan alkuperää en muista (epäilen että Huvikankaasta?), kanttinauhat Fabriinasta ja vuorin lakana, kröhöm, se anopin joululahja saksittuna.