Voihan Pomp - näin sitä sanoja syödään

Blogimaailmassa on kuohunut Pomp de Luxin  aloitettua alen. Yksi ja toinen on kertonut tekevänsä tilauksen. Minä juurikin tänään vannoin toisaalla (Appelsiinimyssy ja mansikkapöksy) että mitään ei tarvita eikä kovasti halutakaan. Jassos vaan ja kappasta heijaa, näin sitä sanoja syödään. Livahti ostoskoriin jotakin jo seuraavaa talvea varten (2012-2013 -kuulostaa kaukaiselta, mutta kyllä se sieltä tulee, sanokaa minun sanoneen). Nimittäin meille on tilattu tällainen harmaa Moe little jacket arpomalla koko niinkin suureksi kuin 98cm. Kuulostaa kyllä hurjalta kun napero on vuoden päästä vain hieman reilu 2 v, mutta 92 senttiseen en uskaltanut päätyä kun nyt jo vaatekoko on 86 enimmäkseen ja lapsi on koko ajan kasvanut siellä pluskäyrillä - miksi se nyt äkkiä sitä muuttaisi ja jos muuttaa niin meillä on sitten ensi talvena iso takki ja seuraavana sopiva :D. Tai sitten takki joka on sopiva juhannuksena 2013... Silti olen sitä mieltä että parempi liian iso kuin liian pieni, pieni kun ei sovi ikinä. Ja jos tämä nyt on kerrassaan epäsopiva tai ruma niin eiköhän sen joku huoli ;).

 Olin kyllä käynyt Pompilla useasti vilkuilemassa eikä siellä muka ollut mitään pakkosaadameille-juttua tai niin luulin. Kunnes nyt sitten eilisestä asti tuo takki kummitteli mielessä, eikä siitä päässyt ohi eikä ympäri ja tarvitaanhan me kauppatakkia ensi vuonnakin ja kiitos mielellään vähän tyttömäisempää kuin se tämän vuoden Didrikson (joka oli pakko ostaa viime keväänä kun tyrkyttivät yli puoli-ilmaiseksi -70%).

Luulen että tuo väri on passeli meidän sinisilmälle, se dusty purple ,vai mikä se olikaan, vaatisi mielestäni ruskeat silmät, enkä ole lähiaikoina hankkimassa lapsellemme värillisiä piilolinssejä. Toivottavasti tuon takin väri on sellainen että sitä voisi yhdistää tyttömäisiinkin väreihin (lilaan tai vaaleanpunaiseen jopa?). Syön siis tässä koko ajan lisää sanojani... Ennen kuin tyttömme syntyi vannoin että a) en pue lastani vaaleanpunaiseen b) meillä ei tarvita mitään hienostelutakkeja... Mutta ei kai tuo sentään liian hieno ole - eihän ;). Nyt sitten yritän etten vilkuilisi tuonne sivulle päinkään niin kauan kun sinne ostoskoriin voi lisäillä juttuja (joita me ei tarvita, nih).

Ja nyt sitten kaikki joukolla haukkumaan minua sanojeni syömisestä. Ja siitä että tekemättömien töiden listalla roikkuvat velourhaalarit kun haluan niihin ommella vetoketjun mutta mulla on vetoketjunompelemisrimakauhu (olisko tuo nyt yhdyssanahirviö?). Minä en ole koskaan ommellut vetoketjua, mutta olen sentään edistynyt asiassa - olen ostanut vetoketjun :D. Ja piirtänyt kaavat ja hommannut kankaan - nyt tarvittaisiin vain että joku työntäisi minut ompelukonetta kohti.