lauantai 5. marraskuuta 2011

Terveisiä Tukholmasta!

Reissu oli onnistunut irtiotto arjesta. Kaikki onnistui tällä kertaa niin kuin Strömsössä. Ei satanut edes vettä, emmekä eksyneet kertaakaan (en kyllä ole eksynyt ikinä eli tuo eksyminen ei ollut kovinkaan todennäköistä).  Reissuseurani oli parasta mahdollista ja ihan taatusti tulemme matkustamaan toistekin yhdessä (kiitos Kii, kuitenkin käyt täällä ;)). 
Söimme hyvin, shoppailimme sopivasti, joimme juuri tarpeeksi ja nukuimmekin riittävästi. Emme siis muistuttaneet kalpeita luurankoja kun palasimme kotiin. En edes muista koska olisin tuntenut oloni näin virkistyneeksi, siis ikinä, minkään loman jälkeen. Ehkä on erilaista lomailla vuoden ikäisen äitinä kuin lapsettomana, irtiotto intensiivisestä arjesta on näköjään niin erilaista.

 Kuljimme keskustaan vanhan kaupungin läpi ja onnistuimme löytämään Kungsgatanin Granitinkin (tänne ystäväni hinkusi ja pääsi ja hymyili kuin Naantalin aurinko :D). Ison kassin kanssa sieltä sitten palattiinkin. Tuo alempi kuva ei kylläkään ole se Granit vaan karkkikauppa, joka piti kuvata kun näytti niin viehättävältä.
 Tällaiseen haamuunkin törmäsimme ja vasta kotona huomasin että hah, siinä olisi ollut vieressä se apteekkikin, jossa olisi uhkaavan päänsärkyni ja laivaan unohtuneiden lääkkeiden takia aiheellista poiketa. Noh, onneksi migreeni ei iskenyt ja päänsärky katosi ruokailun ja juomisen myötä illan mittaan. Jaksoimme jopa istua yökerhossa ohi Maarianhaminan (saman teki yksi ruotsalaisperhe alaikäisten lastensa kanssa ja tämäkös ärsytti minua niin että melkein meni ilta pilalle ja vielä seuraavana päivänä mietin noita lapsia joilla väsymyksestä seisoivat jo silmät päässä. Olikohan heillä edes kivaa vanhempien juomista ja muiden aikuistenkin juhlimista katsellessa? Eivätkä vanhemmat korvaansa lotkauttaneet vaikka monella kielellä kuulutettiin että alle 18-vuotiailta on yökerhon tiloissa oleskelu kielletty.)
Palasin Tukholmasta kohtalaisten vähien ososten kanssa, niistä on oikeastaan pakko esitellä vain tuon meidän keltaisen teekannun vihreä isoveli, joka odotteli Miquen hyllyssä ja huusi päästä mukaani. Me olemme litrakaupalla vuorokaudessa irtoteetä kuluttava perhe, joten tuolle kannulle oli tilaus ja olisi harmittanut kovasti jättää se sinne. Onneksi en jättänyt!

Nyt jaksaa taas arkea ja voi alkaa pikkuhiljaa odottaa ja valmistella joulua. Me ihan yllättäen aiomme viettää sen kotona eli nytpä täytyykin miettiä mitä kaikkea haluamme jouluumme kuuluvan. Kinkkua ei kuuulemma tarvita eli ruokapuoltakin täytyy tuumailla.

1 kommentti:

  1. Kiva, että reissu meni hyvin, ja löytyi Granit sekä teepannu. Missä söitte hyvin? :)

    Laivalla tulee syystä usein matkustettua, ja yllättävän monella on näköjään sellainen asenne, että laivalla vanhemmat voivat tehdä mitä haluavat ja lapset sillä välin juoksentelevat ympäriinsä. Kahvilapöydässä olen kuullut vanhempien sopivan, että nähdään sitten hytissä huomenna siihen ja siihen aikaan, kun laiva saapuu satamaan, ja jos tarvitsette vanhempia, niin olemme baarissa juomassa siideriä. Tässä rahaa. Vältän matkustamista c-hyteissä niiden biletysluonteen takia, mutta toisaalta ei b-kansillakaan saa nukkua rauhassa, kun pikkulapset kolkuttelevat hyttien ovia aamuyöllä kello 3.

    VastaaPoista