Nyt olen hyvin ylpeä kahdestakin syystä. Ensimmäinen ylpeyden aihe on oma napero, joka kunnioitettavassa 9 kuukauden ja 1 päivän iässä otti ensimmäiset tuettomat askelensa, tosin vain kaksi mutta kumminkin. Minä tietysti onnistuin missaamaan koko tapahtuman vaikka olin ihan vieressä - niin tyypillistä. Onneksi näitä askeleita tulee vielä paljon lisää, en mitenkään voi missata niitä kaikkia :D.
Ja se toinen ylpeydenaihe - no, tajusitte varmaan jo kuvista. Minä ompelin pipon!
Tämä on huomionarvoista siksi että en osaa ommella, enkä ole ommellut sitten kouluvuosien yhtään mitään ja ompelukoneeni on todella vanha (luullakseni) itäsaksalainen Naumann, jonka pelastin mammani kotoa joutumasta roskalavalle. Yksinäinen, sympaattinen herra Naumann (mitenkään tämä ompelukone ei voi olla naispuolinen :D), luulen että meistä voi tulla vielä hyvätkin kaverit. Nyt nautin onnistumisestani ja tuumailen hetken että mitä uskallan yrittää seuraavaksi. Piposta tuli juuri sellainen kuin pääni sisällä kuvittelinkin.
Hyvin kuviteltu on puoliksi tehty, vai miten se oli.
Nyt sie varmaan kyttäät herkeämättä, milloin Eili esittää uudelleen kävelytaitojaan? :D
VastaaPoista(...mie ainakin sitten kyttään...)
Tuo pipo on kyllä soma. Samoin kantaja! :) Siitä se siunkin ompelu-urasi alkaa. ;)