Sitähän se elämä enimmäkseen on syömistä ja nukkumista. Uusi juttu on se että kun syödään niin Eililläkin pitää olla oma lusikka tai mieluiten kaksi! Sanokaa nyt se mihin väliin tässä äidin pitäisi tunkea sen kolmannen lusikan (joka siis sisältää ruokaa) kanssa? Ja jos jompikumpi noista lusikoista putoaa lattialle niin sen perään katsotaan niin pitkään että se saadaan takaisin. Turha toivo, meillä ei enää syödä ilman omaa lusikkaa.
Mutta sirkustemppuihin en ala että saisin lapsen syömään, meillä ei pelleillä eikä leikitä ruokapöydässä. Eikä ruokapöytään tuoda leluja, niiden paikka on ihan jossain muualla. Jos lapsi ei syö niin sitten ei, seuraavalla kerralla onkin jo varmaan kova nälkä. (Ei meillä nyt sentään lasta nälässä pidetä, maitoa saa ainakin aina.) Onneksi tyttö on todella hyvä syömään, kertaakaan ei olla vielä onnistuttu tarjoamaan sellaista ruokaa, joka ei olisi kelvannut. Ja loppuun kuva nukkuvasta lapsesta:
Noin meillä nyt yleensä nukutaan ja noin päin minä en sitä sinne sänkyyn laita. Tilaa olisi vaikka kuinka mutta neitimme haluaa nukkua juuri näin :D.Muoks! Ensimmäisen kuvan taustalla oleva kirjahylly ei ole normaalisti noin epäjärjestyksessä, meneillään on uudelleenjärjestely kun lisäsimme seinälle pari hyllyä lisää (pari hyllyäkin vielä puuttuu). Nuo kirjat vaan oli pakko nostaa tuonne hyllyyn tilapäisesti noin kun muuten ne olivat liian kiehtovia konttaavan lapsen mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti