Yritin aamusella saada edustuskelpoista kuvaa meidän pienestä neidistä, joka valveilla ollessaan on ikiliikkuja eli siis helpommin sanottu kuin tehty. Päällä Marimekon unikkomekko (tai tunika), joka saatiin sukulaisilta ristiäislahjaksi ja tietty nyt kun se vielä sopii niin on hyvä aika ottaa kuva heille vietäväksi.
Aluksi mä vähän maistelin tätä toukkaa.
Sitten mä kokeilin mun uutta ilmettä, se on nenännyrpistys, joka on nähty jo useissa valokuvissa.
Sitten mä yhtäkkiä kierähdin ja mun naama oli melkein kiinni kamerassa.
Sitten mä taas vähän nyrpistelin sitä nenää, eikö näytäkin hassulta?
Vähän alko väsyttää toi räpsiminen, voisitko jo lopettaa? Äitiiii!
No, jos mä nyt sitten vielä vähän aikani kuluksi söisin näitä varpaita.
Omien varpaiden pureskelu vähän sattuu, mä vaihdan tähän Toukkikseen.
Hei, täähän heiluu kans kivasti!
Oho, mä olin jo melkein kaks minuuttia kääntymättä, korjataas vahinko!
Väsyttävää tää mallina oleminen ja niin tylsäääää...
Voin mä silti sun mieliks vähän tolle kissalle naureskella.
Ja sitten ehkä yks sellanen tylsä edustava kuva, jota sä äiti niin haikailet.
Ei ole helppoa lapsen kuvaaminen, ei varsinkaan sateisena aamupäivänä huonossa valossa ja puuttellisilla taidoilla. Omalla tavallaan kaikki 74 kuvaa olivat tietysti onnistuneita, sellaisia juuri meidän näköisiä. Ei kai kaiken aina niin täydellistä tarvitse ollakaan?
Ihana tuo nenän nyrpistys kuva. :)
VastaaPoistaYritin itse kuvata äsken Milaa, kamerasta loppui akku. Liekkö ollut merkki...jostain? "Lopeta nyt hyvä nainen ennenkuin tuo lapsi oppii vihaamaan kameraa...!" ;)