Keväistä Villervallaa

5-vuotiaan kanssa on mukavaa kun jo tietää mikä toimii ja mitä tarvitaan. Villervallan housuja meille ostetaan vuodesta toiseen koska ne vaan on tehty meidän tytön mitoilla. 

Nyt talvella päiväkodissa käytössä ovat Villervallan velourhousut ja leggarit, en muista yhtään päivää kun jalassa olisi ollut jotain muuta. Käyttöä ja pesua kestävät housut, en muista että meillä olisi yksistäkään leggareista polvet hajonneet ikinä (kaikista merkeistä ei voi sanoa samaa).

Kesäisin jo useana vuonna on käytössä olleet Villervallan canvashousut joten sellaiset tarvitaan tulevanakin kesänä. Skidissä oli viime viikonloppuna sopivasti alekoodi joten ajattelin olla kerrankin ajoissa kun valikoimassa on vielä valinnanvaraa.

Viime vuotiset, punaiset, 122 senttiset housut menevät vielä juuri ja juuri n. 120 senttisellä tytöllä mutta nyt tilasin jo kahdet 128 senttiset, nämä kuvissa näkyvät pinkit ovat tämän vuotista mallistoa, toiset ovat lilat ja alekorista viime vuotista, mitoitus on pysynyt aivan samana, näissä on sopivasti vielä kasvunvaraa että menevät syksyyn asti.

Samalla tilasin tietysti tuon canvastakin mitä ei vaan voinut vastustaa, juuri tälläiselle takille on ollut aiemmin kova tarve että ihanaa kun Villervalla teki näitä taas niin ei tarvinnut itse alkaa ompeluhommiin (nyt vaan haluttaisi itselle saada samanlainen että pitäisköhän ommella).

Annoin tytön vapaasti valita takin värin ja salaa toivoin että valinta olisi vihreä tai keltainen - mikä onni että takin piti olla nimenomaan tuo ihana ompunvihreä! Livenä tämä on sellainen todella intensiivisesti ompunvihreä, pirteä olematta yhtään räikeä. Takitkin vastaavat hyvin kokoaan, tytön takki on 128cm ja mahtuu varmasti sekin syksyyn asti.

Seuraavaksi mietitään Villervallan uuden malliston välikausi-raitatakin tarve ja sovitetaan vieläkö viime vuotinen raitatakki mahtuu (meillähän on ollut kaksi Villervallan raitatakkia ennestään mutta ei kahta ilman kolmatta?).

Miltäs näyttää ja tuleeko teille näitä? 

t: L-E

P.S. Hyvää viikonloppua

Miten meni aleaika?

Syksyllä ajattelin että tämän talven alesta ei tarvitse ostaa mitään mutta aina se mieli ehtii aleaikaan mennessä muuttua ja lapsi kasvaa (kun tahti on edelleen 10cm vuodessa niin isompaa vaatetta tarvitaan joka kaudeksi).

Väitän silti että olen nykyisin harkitsevampi ostaja kuin aikaisemmin, pyrin ostamaan vain tarpeellista - kaikkea ei ole pakko saada. Mitä sitten tänä vuonna tuli aleostettua?

Uusi talvihaalari, Didriksons Migisi, Babyshopin loppualesta lisäalella ja todella edullisesti koska sattui olemaan viimeinen jäljellä oleva kappale. Kokoa sen verran että varmasti sopivampi ensi talvena, vyötärökiristyksellä ja lahkeiden kiristämisellä käytettävä jo nyt ja voi olla että tulee käytettyäkin kun 122 senttinen Molon haalari alkaa olla vähän siinä ja siinä että meneekö enää tytölle (n. 120cm).

Ominaisuuksiltaan tämä on täydellinen ja hyvin istua vähän reilunakin, ihmettelenkin nyt miten en ole tullut näitä aikaisemmin edes vilkaisseeksi vaikka itse kuljen Didriksons-takeissa kesät talvet. Luulen nyt ettei ole tytöllekkään viimeinen tätä merkkiä.

Sitten oli tarve uudelle Ticketin tähtitakille sillä edellinen, punainen, lähti serkkutytölle Helsinkiin. Lila on yksi meidän tytölle parhaiten sopivia värejä että kävipä hyvin. Edelliseen takkiin verrattuna tässä on juuri tuo karvareunus hupussa jonka puutetta punaisessa takissa harmittelin.

Jesper Juniorin alesta tuli ohimennen napattua tytön hinkuma (myöskin lila) Lego Friends takki, tämä on livenä paremman värinen kuin kuvissa ja tuo pinta on sellainen eläväisen väreinen, vaikea kuvattava kun väri ei mielestäni tallennu oikein. Karvareunushuppu tässäkin ja hyvä niin, mieheni vaatimus hyvälle talvitakille on nimenomaan tuo karvareunus.

Aika lilalta näyttää siis ensi talvi mutta onpa sitten asusteiden suhteen helpompaa. Mustat toppahousut joudun varmaan taas syksyllä hankkimaan kun niitä ei ikinä ole aleaikaan oikeassa koossa jäljellä.

Polarn o Pyretin loppualessa poikkesin sen verran että ostin pari karvahattua (oli pakkanen niin yhden myös omaan päähän, isoin koko sopii mainiosti aikuiselle naisellekin) ja windfleecen seuraavassa koossa, tällä kertaa karhukuvioisen, joka onneksi kelpasi tytölle hyvin vaikka ostin kysymättä. 

Sportamoren uudenvuodenale on yleensä todella hyvä niinpä kyttäilin sen tänäkin vuonna ja ostin kesäksi muutamat Vikingin goretex-lenkkarit todella edullisesti (sittemmin hinnat ovat jo kovasti nousseet). Meidän jaloille nämä sopii parhaiten vaikka muitakin merkkejä on kokeiltu.

Pari uusien mallistojen kesäjuttuakin (alekoodeilla toki) on meille jo kotiutunut että kai niitäkin voisi kohta vilauttaa?

t: L-E

P.S. Aion aloittaa taas perinteisen helmikuunmittaisen ostolakon, lähteekö joku mukaan?

Kolmen talven haalari

Harvemmin tulee tehtyä ihan näin hyvää aleostosta kuin tämä haalari! Ostin kaksi vuotta sitten tammikuussa (esitelty blogissa täällä klik) alesta tämän Ticketin Othello North haalarin ja silloin sitä alkoi metrin mittainen tyttö jo käyttää. Kooltaan haalari on 116cm ja vielä menee tämän talven pakkaset noin 119cm pitkällä 5-vuotiaalla!

Kuosi miellyttäisi vieläkin että harmi kun tämä ei neljättä talvea enää mahdu, hihat meinaa olla jo vähän lyhyet mutta pitkävartisten rukkasten kanssa vielä menee. Plussaa haalari saa helposta puettavuudesta ja lämpimyydestä 30 asteen pakkasissakin.

L-E joka miettii blogin henkiin herättämistä (taas) jos lukijoita (ja kommentoijia) enää on yhtään

Rakas 5-vuotiaani

Viikko ja päivä sitten E.T. täytti viisi. Kolmet juhlat viikossa vaativat äidiltä venymistä (myönnän, mentiin yli siitä mistä aita oli matalin) mutta toisaalta oli mukavaa ettei vieraita ollut kerralla liikaa. Jokaisen lapsivieraan kanssa sankari ehti leikkiä varmasti ihan eri tavalla kuin kymmenen kaverin synttäreillä. Eikä hän itse vielä varsinaisia kaverisynttäreitä halunnutkaan, kutsuttujen listalla olivat kuitenkin ne tärkeimmät: Helsingin serkku, isoäidit ja kaksi tärkeintä ystävää.

Millainen tämä meidän 5-vuotiaamme sitten on? Pitkä tyttö, kotimittauksella himpun yli 117cm, virallisia neuvolamittoja parin viikon päästä. Käyttää vaatteissa pääosin kokoa 122cm koska pitkät kädet ja pitkä selkä, jalatkin ovat viime aikoina venyneet hurjasti. Kengissä kokoina on 31 tai 32, riippuen mitoituksesta.  

Leikeissä eletään nyt vahvaa My little-pony-kautta joka alkoi jo keväällä eikä loppua näy. Välillä tuntuu että Suomen sijaan elämme Equestriassa ja poni-dvd:t pyörivät päivittäin. Täyttä laukkaa-kirjaa (opas ponien maailmaan) luetaan aina vaan alusta uudestaan, isikin on jo pakko-oppinut kaiken poneista. Joululahjaksi toivoo vain yhtä asiaa: jättimäistä Canterlotin linnaa. Ponit ovat syrjäyttäneet aiemmat suosikit eli Friends-Legot, toki niilläkin leikkii vielä toisinaan ja osaa rakentaa ohjeita lukien ihan itse.

Tämä 5-vuotias osaa todennäköisesti jo itsekin lukea mutta kysyttäessä vastaa että "ehkä osaan". Pelkää ehkä että iltasatujen lukeminen loppuu jos myöntään että itse osaa (ei kyllä lopu). Laskemisessa on todella taitava ja keksii laskuja kaikesta, yksinkertaiset vähennys- ja lisäyslaskut sujuvat kuin itsestään. 

Kulkee mielummin metsässä ja ojanpohjilla kuin kaupungin kaduilla. Värien suhteen on kaikki käy, "kaikki värit ovat lempivärejäni", mutta jos pitää valita niin keltainen ja vihreä ovat eniten mieleen. Näissä kuvissa nyt sattuu olemaan pinkkiä mutta se on väri siinä missä muutkin, ei siis mikään pakkosaada.

Kerhossa ja päiväkodissa (10 päivää kuussa) sujuu mukavasti ja aina lähtee hoitoon mielellään, kaverit ovat entistä tärkeämpiä. Ainoa asia mikä ei suju on syöminen, uuden maistaminen on (ilmeisesti aistiyliherkkyyden takia) ylivoimaisen vaikeaa, odotan helpottaako tämä iän myötä vai meneekö vaan hullummaksi (?). 

Kotona pukeutuu usein prinsessaksi kun vihdoin löytyi mekko joka ei tunnu päällä inhottavalta, kimaltavat balleriinatossut ja kruunu puetaan miettimättä sopiiko muuten vaatteisiin. Päiväkodissa olivat leikkineet prinsessoja ja ritareita niin meidän neiti halusi olla ritari ja sai olla. Kysyin kotona että miksi olit ritari niin vastaus oli että "koska olin ollut prinsessa jo kotona mutta ritari en koskaan". Jäin miettimään että miten olisivat suhtautuneet jos joku poika olisi halunnut olla prinsessa? 

Yliherkän kuuloaistin kanssa on jo paljon helpompaa kuin muutama vuosi sitten, 5-vuotias osaa käsitellä ääniä eri tavalla kuin pienempi lapsi. Imuria tosin kammoaa vieläkin koska "sen ääni sattuu korviin" ja laivamatkat, lentämiset, Hoplopit, lastenkonsertit ja mitänäitänytonkaan jätämme vielä ihan suosiosta muille. Turha saattaa lasta tilanteeseen jossa tietää tämän jähmettyvän kauhusta, kaikki ajallaan, sitten kun lapsi on valmis. Mutta ei me toki missään pumpulitynnyrissäkään eletä :D. 

Sitten se isoin asia (mihin äiti ei ollut vieläkään valmis): E.T. on muuttanut omaan huoneeseen ja nukkuu korkeassa monitoimisängyssä. Näyttää muuten ihan pieneltä tytöltä täysimittaisessa sängyssä. Äiti yrittää nauttia siitä että iltaisin sängyssä voi lukea ja aamulla huoneeseen sytyttää valot kenenkään häiriintymättä.

5-vuotiaat ovat liikuttavasti yhtä aikaa isoja ja pieniä, niin taitavia jo monessa asiassa.

L-E

Talvikenkächeck vm 2015

Vihdoinkin melkein 5-veen E.T:n jalka on kasvanut maltillisesti (odota vaan se kasvupyrähdys on ihan nurkan takana) ja osa viimetalvisista kengistä jatkaa vielä ainakin alkutalven (toiveajattelua). 

Viime talven tykätyimmät olivat Vikingin saapasmalliset goretex-kengät (joiden mallinimi just nyt hävisi päästäni). Ne sopivat vielä mutta vähän isommassa koossa ostin Lekmerin synttärialesta Superfit Snowcatit (joita en enää löytänyt sieltä). 

Tiesin jo tilatessani että Superfitit ovat kevyet mutta silti hämmästyin, yleensä koon 32 kengät painavat paaaljon enemmän. Plussaa myös puettavuudesta, melkein 5-vee saa nämä jalkaan ja pois ilman kiukuttelua (mikä ei meillä todellakaan ole itsestäänselvyys), toivon että päiväkodin tädit osaavat olla asiasta myös kiitollisia :D. Nähtäväksi jää miten toppahaalarin lahkeet, nämä kengät ja yksi 5-vee toimivat yhteen.

Viime talven hopeiset Green comfortin tähtikengätkin jatkavat ainakin alkutalven mutta kaapissahan odottaa hopeiset Arauto Rapit seuraavaa kokoa joka alkaa myös olla jo ihan pidettävä.

Meillä on tähän asti käytetty nahkakenkiä ihan säästelemättä kaikissa ulkoiluissa, toki vain pakkasilla, mutta tänä talvena ollaankin uuden äärellä - ei kai niitä sentään päiväkotiin raaski laittaa??? Nyt tuntuu siltä mutta saattaa olla että tulee laitettuakin.

Päiväkoti on tuonut kumisaapasrintamalle myös uuden haasteen, niitä ei vaan jaksa eikä muista kuljettaa mukana. Onneksi tytön jalan koko on Crocsin kumppareissa just nyt kahden koon välissä niin että edelliset keltaiset juuri ja juuri vielä mahtuvat ja uudet (tytön hämmästyksekseni valitsemat) limenvihreät (sammakko)saappaat on kuitenkin jo hankittu. Keltaiset saappaat majailevat kotieteisessä ja vihreät päiväkodilla.

Talveksi meillä on jo useana vuonna hankittu Vikingin thermo Ultra saappaat (olisko nyt jo neljännet), niin nytkin. Viime talven lilat sopivat ainakin vielä hyvin mutta seuraavassa koossa tulin ostaneeksi mustat (kun halvalla sain). Näistäkin varmaan toiset menee päiväkodille ja toiset kotieteiseen. 

Tyttö on näistä aina tykännyt ja olen ihmetellyt että miksi. Epäillytkin jopa jalkaansopivuutta ja lämpimyyttä. Vaan enpä ihmettele enää! Viime talvena onnistuin ostamaan Vikingin mustat talvikumpparit myös itselleni! En edes tiennyt että tekevät myös isompia kokoja (mulla on 41). Omani ovat kyllä jollain toisella mallinimellä ja jo lopetettu malli mutta ominaisuuksiltaan ihan vastaavat kuin nuo Ultrat ja jännästi tulivat vastaani meidän lähisekatavarakaupan hyllyssä. 

Voin omalla kokemuksellakin lämpimästi suositella näitä! Varpaat eivät palele edes pakkaslumella ja ainakin omaan jalkaani istuvuus ei voisi parempi olla! Jos saisi ostaa vain yhdet kengät talveksi niin meille ostettaisiin nämä! Näillä pärjää joka säässä! (toki se uusi malli, Viking frost fighter saattaa päätyä meille vuoden päästä kokeiluun)

Meillä alkaa muutenkin olla talvivarustelu kohdillaan, ei tarvita yhtään mitään! Itse asiassa vaatteita on liikaakin kun en vielä raaski myydä viime vuotisia pois kun kerta vielä sopivat. Ne ihan pienimmät myin jo kesällä. Turhamaisuuttani voisin haluta tytölle mustat toppahousut mutta ilmankin pärjätään. Kun vaan vielä löytäisin ne kaksi paria viime talven alesta jemmattuja talvirukkasia... Ihan tässä jossain ne pyöri :D.

t: L-E joka vaihteeksi toipuilee flunssasta