Hain juuri postista Anton&Ninasta tilaamani Reiman Pehmyt-kengät. Ovat juuri sellaiset kuin kuvittelinkin eli yllätyksiä ei tullut kuin yksi, mulla oli ihan mennyt ohi että nuo tähdet ovat heijastinkangasta ja sehän oli vain positiivinen yllätys. Kokokin saattaa toivottavasti olla oikea ensi talvea ajatellen. Onneksi tilasin nämä mustat enkä niitä pinkkejä tyttöversioita, ne olisivat ihan liian pinkit. Toivottavasti 3-vee E.T. hyväksyy nämä syksyllä eikä älise jotain poikien kengistä.
Ensi talven luistin- ja monoasiatkin lienee järjestyksessä, mies tuli töistä ja työkaveri oli kysynyt että huolimmeko luistimia ja monoja heidän tytöiltään pieneksi jääneissä kooissa (28-29) ja juu-u, saatetaan me uhrautua, heh. Suksetkin on sitten talven jälkeen kuulemma luvassa eli helpompaa ei voisi olla. On älyttömän kätevää kun miehen työkaverin nuorempi tyttö on suunnilleen juuri sen yhden talven meidän tyttöä edellä.
Tänä aamuna oli pitkästä aikaa todella sellainen olo että on todella ikävää ettei meillä ole täällä minkäänlaista läheisten tukiverkkoa, maailma nimittäin on yrittänyt raskaana kaatua päälleni ja unet jääneet vähiin kun on pitänyt kyynelehtiä yökaudet. Aamulla olisin todellakin kaivannut lepoa yksin mutta sillä mennään miten on pakko. Parempi nettitukiverkkokin kun ei ketään missään, eikös. Ei se toki aamu-unia takaa eikä reaaliaikaista juttuseuraakaan, halauksista ja nojattavista olkapäistä puhumattakaan mutta näin ainakin voin kuvitella olevani sosiaalinen ja omaavani laajan ystäväpiirin ;). On teitä siellä ainakin, hmm, viisi?
No voi muruski, täältä sulle iso rutistus ja virtuaalinen olkapää <3 Mikäs siellä nyt noin painaa? :(
VastaaPoistaHuopikkaat tuli siis meillekin ja on ne kyllä suloiset! :) Ja se takkikin on reilu, joten jei, menee ensi talvena varmasti! JOsko me huomenna saatais juttua aikaiseksi näistä vermeistä :)
Se on tuo menneisyys aina välillä hyvinkin raskas kantaa ja monimutkaiset perhesuhteet ja -suhteettomuudet. Mutta juu, kyllä mä taas tästä itseni kokoan, ehkä. Tänään etenkin on ollut sellainen olo että olen yksin maailmassa vaikka tiedän ettei se niin ole. Mutta juu, kävimme potkukelkkailemassa ja maailma oli ainakin sen hetken parempi kun 2-vee kiljui riemusta alamäissä (jätin kertomatta että meni kelkka niin kovaa että mua vähän pelotti jo :D).
PoistaNoita kenkiä saisivat kyllä valmistaa aikuisillekin, ostaisin heti neliykköset tai -kakkoset :D.
No voi hitsi :( Mutta onhan sun oma pieni perhe sentään ehjä ja tiivis, muista iloita siitä! :)
PoistaJoo kelpais mullekin noi huopikkaat, harmi että loppuu jo 31 - Reiman koissa varmasti 36 menis mulle...
Tulin tuossa kyllä miettineeksi että jos mun omaa perhettä ei olisi niin varmaan joisin itseni hengiltä :o. Onneksi siis ovat olemassa vaikka itsestäänselvyys se ei todellakaan ole.
PoistaJännä nähdä tekevätkö ensi talvelle Reimalla mitään vastaavaa!
No voi kauhee :O No tosiaan hyvä että ovat olemassa, ja pidä niistä kiinni!
PoistaJotenkin Reima on nyt ollut kovasti parempaan suuntaan menossa mun silmissä, toivottavasti suuntaus jatkuu :)
Juu, yritän, toivottavasti eivät lähde karkuun :D.
PoistaMä vieläkin toivon että Reimalla on meille joku kiva takki jota en vielä ole nähnyt :D. Yhden sellaisen "melkein" takin jo näin :D.
Minkähänlaista sä olisit vailla? Yksi pinkki-vihreä kukkakuosinen oli aika reipas!
PoistaNo vähän juu jotain värikästä ja reipasta kun meillähän on vasta väritöntä ja mustavalkoista :D.
PoistaMä laitan sulle säpoa ;)
PoistaVastasin :D. Tai sitten yllätän ja ostan sen vaaleanpunaisen ;).
PoistaKiva, että kengät oli sellaiset kuin ajattelit :) Ja ei ne oo poikien kengät!!!
VastaaPoistaVoi kuule, lainaan nyt sun omia sanoja: Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla <3 :D!
Et oo ainoa jolla ei oo suurta lähipiiriä jne. Mä kans eilen illalla just huokailin elämää ja pyörin puoli yötä hereillä. Teini-ikäiset sisarukset aiheuttaa vähän liikaa huolia ja v*tutusta välillä...
Juu, ne oli just niin ihanat kuin kuvittelinkin nuo kengät. Luulen että Reimalla on ajateltu nuo pojille mutta eiköhän ne meillä mene kun en kerro E.T:lle. Vielä menee täydestä auto- ja lentokonepaidatkin ;).
PoistaLuulen että tarvitaan useampi kuin yksi hakaneula että lähettäkää lisää :D.
Teini-ikäisyydessä on se hyvä puoli että siitä kasvaa ohi :D, lohduttavaa ettei se kestä loputtomasti, eikös :D.
Hih :D Ja joo, teinit kasvaa iästä ohi mut entä jos niitä on vielä kaksi kappaletta jäljellä jotka voi aiheuttaa hermoromahduksen kun yksi ohittaa sen iän :D:D
Poista-titti
Muista ettei ne ole sun teinejä ja säästä voimasi omien lasten teini-ikään ;).
PoistaNoo tää on niin super monimutkainen juttu (ylläri!!!) et pitää itsekin välillä sekaantua. Puhelin soi herkeämättä :D Mut jos jotain oon oppinut niin oma lapsi alkaa syödä antabusta varmuuden vuoksi jo 10vuotiaana salaa aamupalan seassa ja muuttaa viimeistään 12v täytettyään kellariin ;) NO VITSI!! Ehkä ymmärsit pointin kuitenkin :D
PoistaMeilläkin odottaa huopikaspaketti tuolla 400m päässä smartpost-automaatissa, pitäisi vaan ehtiä hakemaan! :) Ne on siis koossa 29 ensi talveksi neljäveelle, ja niiden tämän talvisten 27-kokoisten toivon olevan hyvät kuopukselle. :)
VastaaPoistaTsemppiä sinne! En osaa nyt sanoa mitään viisasta, mutta toivottavasti murheet väistyvät pian!
Munkaan ei pitänyt hakea sitä pakettia tänään kun huomenna muutenkin ajelen postista ohi ja sanoin miehellekin niin mutta sitten en kuitenkaan malttanut vaan heti kun viesti saapuneesta paketista tuli niin huikkasin miehelle ajelevani postiin ja takaisin :D.
PoistaKiitos tsempeistä! Eikä tarvitse sanoa mitään viisasta ei nämä murheet sillä väisty, ovat sellaista kestomallia joka ajoittain aktivoituu pahemmaksi. Kiva on kun olette siellä, ihan jokaikinen!
Ihanat huopikkaat! Ehkä mun täytyy sinne Reiman tehtaanmyymälään hinautua. Tänään taas aion ehkä mennä 1,5tunnin ajomatkan päähän Vaasaan YKSIN lasten kanssa hakemaan YHDEN kurssikirjan. Älyvapaata? Joo, houkutteleeko? Voi kyllä. Tottahan kaaoksen voimat sais vähän treenata tuota ostoskeskuskäyttäytymistäkin taas, ettei niistä ihan metsäläisiä tule.
VastaaPoistaSen kummemmin tilannettasi tuntematta valtavasti halauksia ja lämpöä suuntaasi. Mun mies on opettanut mulle, että joskus menneisyyden kannattaa vaan antaa olla ja suunnata katse eteenpäin. Pirummoinen opettelu siinä oli, 10 vuotta suunnilleen, mutta nyt se omalla kohdallani toimii. Mutta en siis väitä, että sun pitäisi tuosta noin vain niin tehdä, ei se niin yksinkertaista ole. Kovasti voimia sinulle. Me todella välitämme sinusta!
Jei! Kyllä houkuttelisi Vaasaan ajelu :D. Kivaa reissua ;).
PoistaKyllähän minä antaisin sen menneisyyden olla mutta kun se ei anna minun :D. Säännöllisesti se tahtomattani sieltä hyppää silmille ja yrittää muuttua nykyisyydeksi aiheuttaen päänvaivaa. No juu, viime yön kyllä nukuin taas mutta olo ei kyllä ole yhtään levännyt, melkein päinvastoin ja jos joku täällä ei olisi toista mieltä niin jatkaisin unia just nyt (tosin näin kyllä ihan kummallisia unia että ehkä siksi en levännyt?).
Niin ja huopikkaat on kyllä ihanat. Ja veikkaan että ensi talvena sopivat, niin paljon tuon jalka ei voi kasvaa etteivätkö sopisi, ei kai se mitään kolmea senttiä enää vuodessa :D.
PoistaAaaa, *keleen menneisyys siis. Sais jäädä sinne minne kuuluukin -menneisyyteen! :D Ja pöh tyhmille unille. ja lisähalauksia. Tiedän tunteen, ettei pienet nuku silloin kuin itse hotsittaisi sitä tehdä. (huokauksia ja silmien pyörittelyä päälle ;) )
PoistaEi lähdettykään Vaasaan, kun paikallinen kirjasto oli hoitanut homman sittenkin kotiin. Ihme ja kumma, tuntuivat niin pihalla olevan...Miks avoimessa on aina hankalasti saatavia kurssikirjoja, kysynpähän vaan? Vaasaan lähden kyllä joskus taas retkelle. Se on hauska paikka!
Aijaa ette menneetkään :D. No joo, ehkä keväämällä onkin kivempi ajaa kuin näin talvella.
PoistaMä vastasin just miehen puheluun, jotka melkein poikkeuksetta tulee mulle kun Eniro ei ole ihan ajan tasalla. Ja meidän pitäis kuulemma ens kuun alusta tehdä uus vuokrasopimus kun vuokra nousee jne. Kummaa meininkiä, tarkoittaakohan UUSI sopimus sitäkin että se aika jossa meidät saa potkittua tästä ulos niin lyhenee eikä olekaan enää 6kk? Argh, olin niin hämilläni että unohdin kysyä kun juteltiin ummet ja lammet mm. mun omituisesta nimestä jonka sain tavata sille miehelle viisi kertaa (vaikka sen kyllä pitäis sen papereissa jo olla?). Mies saa soittaa kyllä sitten kun tulee töistä ja kysyä kaiken mitä mä en tajunnut :D.
Ahdistaa kyllä vähän kaikki ja enemmän kuin ikinä kun nyt on kasaantunut vähän liikaa kaikkea. Huoh. En jaksa ja päiväunet olis poikaa mutta eipä tuo meidän tyttö nyt sellaisia enää osaa nukkua.
Niin ja se vuokrankorotus tais olla kuussa jotain 6-7 euroa... siis koko asunnosta, ei neliö että vararikko iskee ;). Tai sitten mä ymmärsin senkin väärin.
PoistaNo onpa ärsyttävää säätämistä. Saatteko nyt kuiteski asua siinä, vai pitääkö treidän edelleenkin muuttaa piakkoin? Nyt mua kiinnostaa sun nimi. :D
PoistaTosi kurjaa, että paljon kasaantuu kerralla. Saisi nyt alkaa purkaantumaan jostain päin sitte kans. :/
Mä en itse asiassa tiedä :O. Ja nyt muuten ahdistaa koko asumisasia kun se pelkkä vuokrakorotus ei olekaan ainoa vaan siihen päälle tulee jotain omituisia lämmityskustannuksia... Pöh. Ja taas kysyttiin että eikö me tosiaan haluttais ostaa tätä ja juu, tää ei nyt ihan ole se kohde mihin rahansa sijoittaa kun ei tätä saa myytyä pois ikinä... Juu, nyt ahdistaa kyllä vielä enemmän, ikinä en ole kokenut tällaista stressiä.
PoistaHöh. :/ Voi nyt pitää saada asia kerrallaan selviämään mahdollisimman nopeasti, että stressi helpottaa!!! <3
PoistaJa just tänään miehen läppärikin sanoi sopimuksensa irti... Tiedätkö miten kärttyiseksi nettiin pääsemätön mies tulee? Nyt se kattelee mun konetta sillä silmällä ;). Täytyy ehkä päästää se tähän ettei vieroitusoireet kasva liian suuriksi... Tai siis hetkonen, sillä on kyllä käynnissä joku viritelmäyritelmä parin vanhan koneen ja näytön kanssa :D. Just nyt mua huvittaakin lähteä tietokonekaupoille...
PoistaSitä lottovoittoa odotellessa menee tämäkin viikko, talokin olis jo katteltuna (se jos mikä helpottaisi stressiä jos olis edes varmasti koti jossain...). Työpaikkakin vois olla kiva paitsi että kukas lapsen sitten hoitaa... Ihme lumipalloefekti tai domino... kaikki kaatuu kerralla päälle ja mun reaktiokyky oli liian hidas että olisin ehtinyt väistää.
Taidan vajota synkkyyteen tai sitten tuumailemaan että mitenkäs asioita aletaan järjestää. On me selvitty pahemmastakin, muistan ajan kun mies jäi yllättäen työttömäksi (siis ihan parissa viikossa) ja mullakaan ei just sillon ollut mitään. No, siinä me asuntovelalliset työttömät sitten "lomailtiin" keskenämme monta kuukautta ja nautittiin elämästämme - teki muuten hyvää parisuhteelle tuo äkkiä koittanut yhteinen aika. Ei tullut eroa vaikka moni sitä varoitteli että kyllä parisuhde voi huonosti kun rahasta on tiukkaa :D.
Mulla auttaa aina, kun yrittää vaan pähkäillä, miten asiat sais ratkottua. Tsemppiä! ja joo, ehkä sun täytyy päästää miestä vähän koneelle parisuhteen pelastamisen nimissä. :)
Poista