tiistai 15. tammikuuta 2013

Lapioraivaripäivä

Toisinaan on sellainen tunne että on pakko saada lapioraivarit vaikkei olisi satanut uutta luntakaan!
Tänään oli sellainen päivä ja tyttö näyttää esimerkkiä, tunne välittynee.
 Taisi olla muuten oikea aika tilata tytölle vähän sopivammat Crocsit.
Mun neliykköset eivät ehkä ole juostessa kovin turvalliset mutta ihan kuin se menoa haittaisi. Vasemmalla kuvassa allekirjoittaneen vanha, tyylikäs ja keinonahkainen pupulaukku suoraan seitkytluvulta, kaikkea sitä mummalan kaapeista löytyykin.

Toisinaan elämä potkii päähän, niin kuin esimerkiksi tänään, toistaiseksi ajattelin potkia takaisin ja onhan mulla noi pikkujalat (toistaiseksi noin kokoa 26) oivana apuna. Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla ja nenä päin uusia pettymyksiä ;).

L-E

11 kommenttia:

  1. Kerro rakas blogiystäväni mikä masentaa :)?! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on vaan kasaantunut niin paljon isoja asioita päälle että meinaa olla mun stressinsietokyvylle liikaa. Asumiskuviot, työtä olis kiva saada ja päästä taas sinuiksi menneisyyden isojen juttujen kanssa. Vähän sellaista mistä oon tulossa ja minne menossa ja kenen kanssa pohdintaa. Heh, etsin vaan elämän tarkoitusta ja halua jatkaa, ihan tällaisia pieniä ja keveitä kysymyksiä.

      Poista
    2. Ettet sä nyt vaan puhunu minun ajatuksista ;) No ei, vaan hyvin pitkälti samat fiilikset. Burnout lähestyy. Mietin et milloinhan herään tyyliin ilkosillaan jostain lumihangesta ja mietin et miten sinne on päädytty :D

      Poista
    3. :D Mutta sää oot vielä nuori, mä oon jo ikäloppu ;) Tämä olemassaolemisen kriisi tuntuu silti niin kovin teini-ikäiseltä ;). Ehkä se kuuluu ihmisyyteen tietyin väliajoin aina tarkistaa suuntaa? Jaa-ah, onneks noi lapset sentään pitää meidät järjissään (?) :D. Tsemppiä sinnekin!

      Poista
    4. Tsempit teille molemmille! ja joo, olemassaolon kriisejä tulee ja menee, aina, vaikka mikä olis ikä. Komppaan Miimaa, että asia kerrallaan! ja onpa sentään todella hyvä lapioraivarikuva!
      Ja nyt vielä teette puhdistavat, kunnon valitukset ja sitten ongelmanratkaisun pariin. Halauksia naiset!

      Poista
    5. Mitä eikö tää lopu edes sitten kun täyttää viiskymmentä :D. Juu, joskus on vaan niin väsynyt ettei jaksa suodattaa ja tehdä tärkeysjärjestyslistoja sillon tuo lapioraivarihuutotekniikka toimii muuten ihan oikeasti.

      Tunnelma tuossa kuvassa on kyllä kohdillaan ja onnistunut epätarkkuus myös korostaa sitä.

      Poista
  2. Sä nyt yrität ratkoa liian isoja juttuja KAIKKIA yhtä aikaa! Ota yksi asia kerrallaan, ja funtsit sitä, ja lakaiset loput jonnekkin muualle odottelemaan ratkomista! Aloita vaikka siitä asumisesta, keskity siihen, ja noi muut jutut pois päästä, okei?? :D Tunnen itteni nyt ihan huithapeliksi, kun en jaksa stressata mitä mun pitäisi tehdä kun kh-tuki loppuu 1.4... :D Eiköhän nämä systeemit johonkin suuntaa oikene ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun nää kaikki vähän niin kun kaatui mun syliin yhtä aikaa :D. Syytön minä siihen olen ;). Ei vaan, tässä nyt ehkä sattui pari sellaista juttua jotka katkaisi sen kamelin selän. Huoh. Yritän hengittää ja ottaa aikalisän tarvittaessa (ja mähän en edes tiedä mitä aikalisä tarkoittaa, aika paljon luvattu siis :D).

      Poista
    2. Niin ja se asuminenhan olisi jo ratkaistu jos mulla olis parisataatuhatta ylimääräistä taskussa :D.

      Poista