torstai 17. tammikuuta 2013

Kuinka harhauttaa karppaava 2-vee?



Tämä saattaa nyt järkyttää lähes kaikkia minut tuntevia mutta hah, todellakin, aion jakaa nyt ruokaohjeen ensimmäistä kertaa elämässäni (jaa-a ja ehkä viimeistä?)

Meillä asuu karppaava 2-vuotias, sellainen joka söisi vain lihaa (tämän suhteen kaikkiruokainen) tai kalaa jos itse saisi päättää. Puoli vuotta sitten meni mikä vaan mutta nyt ei kelpaa ollenkaan peruna, pasta tai riisi, no oikeastaan mikään lisuke. Leivistä kelpaa vain ruisleipä jos se on tarpeeksi kovaa. Vihannesten suhteenkin on kovin valikoiva, pitkän tyrkytyksen jälkeen (no, en oikeastaan ole väkisin tyrkyttänyt vaan säännöllisesti kantanut näitä tytön eteen) nyt menee: ananas, herneet, maissi, porkkana jos sattuu sille päälle. Juu, ei kovin pitkä lista vielä mutta eiköhän se taas tästä laajene kun jatkan tyrkyttämistä.

En tiedä mitä mieltä muut ovat mutta minusta tuntuu että kyllä tuo lapsi hiilareitakin tarvitsee, niinpä tein  Huijauslihapullat meidän tapaan:

pussillinen perunahiutaleita (meillä taisi tällä kertaa olla Mummon muusi-hiutaleita 210g)
tomaattimurskaa maun mukaan (meillä oli valkosipulilla maustettu Rainbowin 370g)
2 kananmunaa (kaapissa ei ollut enempää)
mustapippuria
suolaa (vain vajaa teelusikka)
750g jauhelihaa (meillä oli tällä kertaa sikanautaa, niin kuin yleensä kun mies käy kaupassa)

Paistetaan uunissa 225 astetta noin 15 minuuttia, paitsi meidän uunilla 250 astetta ja puoli tuntia ;). No, kyllä te sen näette milloin on kypsiä.

Mausteet ja suolat voi laittaa oman mielensä mukaan tai jättää pois sillä tomaattimurskahan on jo maustettua. 

Huijaustahan tässä oli se että lapsi luuli syövänsä pelkkiä lihapullia mutta sai samalla myös hitusen perunaa ja tomaattia. Pitkästä aikaa lautanen oli syömisen jälkeen tyhjä.  Ja oli muuten hyvää vaikka itse keksinkin (no, ei kai tämä nyt aivan järisyttävä keksintö ole ja kai sen joku on keksinyt jo aiemminkin mutta silti keksin itse). No juu, silmänlumeena oli muutama rusettipasta lautasella ja lapsi erehtyi syömään myös ne (se on joskus ruuan mallistakin kiinni).

Olisiko jotain muita ideoita mitä voisin tarjota tuolle epäluuloiselle karppaavalle lapselleni? Porkkanaraastettahan piilotan jo lähes kaikkialle mihin mahdollista :D. Mainitsen vielä että kyseessä on lapsi joka ei suostu edes maistamaan jäätelöä ja viskaa kaikki makeat syömiset surutta lattialle eli turha yrittääkään tyrkyttää makeaa. Juomina menee vesi ja maito, mehua ei juo mutta tästä olen vaan tyytyväinen. 

Huolissani en ole kun lapsi kuitenkin kasvaa koko ajan eikä ole alipainoinenkaan, neuvolassakin sanoivat että kyllä se ruuan eteen kantaminen jossain vaiheessa tuottaa tulosta. Stressiä asiasta ei ole mutta ihan kivahan se olis jotain syödä lapsenkin.

Pyydän anteeksi tuota kuvaa kyseisistä lihapullista, tuolta ne näyttävät kun ne nostaa pellin kanssa uunista. Niin ruokablogia tästä ei taida tulla että ruokaa alettaisiin siistimään ja asettelemaan lautaselle kurkkuviipaleen ja kastikkeen kera :D. 

L-E

p.s. Kaikki jotka olette muistaneet minua haasteilla ja tunnustuksilla, ne ovat ehkä tulossa kunhan muistan että kuka, milloin ja missä ja migreeni helpottaa (päivä nro kaksi on tämä).

11 kommenttia:

  1. Harvinaisen hauska ruokapostaus!

    Teillä menee vihanneksiakin kuitenkin meidän mittapuun mukaan ihan hyvin. Meillä kelpaisi vain semmoinen vihannes tai hedelmä, jota sillä hetkellä ei ole saatavissa eli jos jääkaapissa on porkkanoita, ne eivät kelpaa. Jos on tarjolla vain kurkkua niin silloin halutaan sitä porkkanaa, huoh!

    Pitäisköhän munkin kokeilla tuota lihapullaohjetta, kun "en tykkää lihapullista, joissa on liikaa lihaa". Mietin, että nuo ovat varmasti pehmeitä, kun niihin tulee perunahiutaleitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista meidän luovassa ja soveltavassa keittiössäkin on: hauskaa eli hyvä jos se välittyy :D.

      Hyvä haluta sitä mitä ei ole :D. Teillä sentään syödään kurkkua ;). Meillä on päästy siihen että se laitetaan suuhun ja otetaan pois... Niin kuin monen muunkin kanssa. Tosin edistystä tuokin, vähän aikaa sitten mikään ei vielä mennyt edes suuhun. Sinä päivänä kun tyttö päätti syödä herneitä en uskaltanut melkein hengittää ruokailun aikana ettei se vaan lopu :D.

      Juu, siis todellakin suosittelen, nuo ovat juuri sellaisia pehmeitä. Tuntuma on vähän sellainen kuin suussa olisi yhtä aikaa perunamuusia ja lihapullaa tomaattikastikkeella.

      Poista
  2. Mä luulin ensin tuulihatuiksi kuvan perusteella :D

    Mahtavaa luovuutta keittiössä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Toisinaan on oltava ovela ja se saa luovuuden esiin ;).

      Poista
  3. Meillä karppaa kans lapsi :D Osittain! Meillä alkoi eka kärttää tuorekurkkuja mun salaatista joka on jotain valmissalaattia. Sit alkoi tykätä niistä ihan itse viipaloituna, mut ei näköjään joka päivä. Perunoita ei syö missään muodossa. Riisiä menee jos on kanaa, muuten ei. Makaroni+jauheliha menee joskus mut löyty uus suosikki. valkosipulikanakeitto jossa pastaa! :D laitan ton ohjeen joku päivä blogiin kunhan ehdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 2-vuotiaiden ruokaronkelius on varmaan aika yleistä :D. Meillä ei mene riisi edes kanan kanssa.

      Poista
    2. Meilläkään ei aluks mennyt mut aloin maustaan aika voimakkaasti kastikkeen. Menee vaan jos on kastikkeena flora ruoka kevyt ja paksu 4% :D

      Poista
    3. Meillä ei auta edes kastike... tai erilainen riisi, olen kokeillut varmaan viittä eri versiota tummasta puuroriisiin... Ei vaan mene. Lisukkeet on kaiketi turhia :D. No hei siis joo, syö tuo riisipiirakkaa, joskus, ei läheskään aina kun tarjoaa.

      Poista
    4. No se on sit samanlailla kuin meillä. Odotat jonkun 4kk niin syö riisiä :D

      -titti

      Poista
  4. Meillä tais Vihreä olla varsinainen lihansyöjä jossain vaiheessa, olis syönyt vaan lihat ja kurkkua :D Kysyin oikein joskus lääkäriltäkin, että saako lapsi syödä lihaa niin paljon kuin haluaa, vai pitäiskö rajoittaa (sanoi että ei näe syytä rajoittaa). Nää on näitä vaiheita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mää oon niin yksinkertainen etten osaa edes stressata asiasta. Kunhan vaan keksin näitä kepulikonsteja että välillä söisi vähän muutakin.

      Poista