perjantai 6. helmikuuta 2015

Äkillinen harmaan takin tarve

Minähän olen ihminen joka saa kummallisia ennakkoaavistuksia. Nytkin tulin ostaneeksi Lekmerin alesta lisäalella harmaan Reimatec Menaka takin sillä oli tunne että sille on tarve ja tämä tunne ei jättänyt rauhaan. Hädin tuskin ehdin hakea takin postista kotiin kun selvisi miksi me se tarvittiin. (Jos et halua lukea surullista tilitystä niin jätä lukematta)
Miehen isä löytyi menehtyneenä kotoaan. Me menetimme ukin, isän ja appiukon samassa mainiossa paketissa. Hautajaiset ovat viikon päästä ja minusta tuntuu sopivalta että lapsellakin on jotain neutraalimpaa kuin värikkäitä raitoja tai punaista päällensä, ne normaalit värit eivät tunnu nyt korrektilta vaikka lasten hautajaispukeutuminen ei niin tiukkaa olekaan.

Olemme viimeisen viikon siis surreet, paitsi 4-vee joka ihmetteli suruamme ääneen eikä mitenkään ymmärtänyt että ukki on kokonaan mennyt pois. Totesi että "minä olen kuitenkin iloinen". Niin, vastasin että hyvä on että olet, ehtii sitä ihminen surra myöhemminkin kuin neljän vanhana. 

Eniten nieleskelyä on aiheuttanut se että ukki löytyi ehkä vasta kuukauden päästä kuolemastaan. Minä olen surrut suomalaisten kerrostalojen meinikiä, sitä että naapurin kanssa ei välttämättä olla edes hyvänpäiväntuttuja ja vaikka huomataan että auto kasvattaa pihassa paksua lumikerrosta ja on aurauksen tiellä niin ei selvitetä onko sen omistajalla hätä. Toki auto piti siirtää heti pois tieltä kun ukki löytyi.

Toinen asia on se että oltaisiinko me voitu kaivata ukkia aikaisemmin? Tässä tapauksessa emme kanna syyllisyyttä sillä viimeisin tieto oli että ukki on lähdössä reissuun ja 2-3 viikkoa niin että silloin ei kuulu mitään oli ihan normaalia. Surullista että reissu oli sitten äkillinen ja lopullinen.

Iloisemme myös siitä että ukki selvisi loppuun asti kaikesta itse, kaatui saappaat jalassa eikä jäänyt kitumaan. Vaikka jotenkin kaihertaa mielessä se että hän oli lähtönsä hetkellä yksin.

Takkiin palatakseni se on kokoa 122cm ja lapsi on viimeisimmällä mittauksella 112cm ja sanoi ensimmäisellä sovituksella takkia liian isoksi, hihat ovat sormenpäihin asti pitkät. Kiristin vyötärön ja hihansuut eikä valituksia enää kuulunut. Toivon siis että mahtuu hyvin koko ensi talven. Ihana se ainakin on, täyttää kaikki isimiehen hyvän talvitakin kriteerit - karvareunushuppu, isot taskut, lämmin ja hvyännäköinen.

t: L-E


9 kommenttia:

  1. Olipas surullisia uutisia, otan osaa :( Ikäviä aatoksia tietysti nostaa pintaan tuollainen, jos ei ole tietoa kuolinajasta, sehän on vain inhimillistä. Hyvä, että hänellä kuitenkin oli ilmeisesti hyvä vanhuus, eikä kitulias.

    Mutta sitten takkia on taas ihmeteltävä, että ihan oikeesti??? 122??? Aina sama juttu :D Mutta siis hyvin näyttää istuvan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hyvä vanhuus lohduttaa kyllä vaikka koville ottaa tälläinen äkkilähtö kun kuitenkin tuntuu että niin paljon jäi kesken eikä ollenkaan ehtinyt valmistautua. Ja vastahan mieheltä meni pikkuveli viime kesänä että rankka vuosi.

      Joo, 122, se on se pitkä selkä ja pitkät kädet. Tuossa on kyllä hyvät säädöt joilla sää vähän reilumpaakin takkia huijattua sopivamman näköiseksi. Ajattelin muuten että kerrankin taisin ostaa takin jonka Miimakin saattaisi kelpuuttaa.

      Poista
    2. Toisaalta - onko se sen parempi, jos toisen kuolemaan ehtii valmistautua, silloin joutuu yleensä katsomaan vierestä kärsimystä. On teillä kyllä ollut raskas vuosi, ihan kaikkineen. Sovittaisko että tämä vuosi sitten parempi?

      Hih, takki on kyllä hieno! :D

      Poista
    3. Totta, asioilla on puolensa. Aika rankasti tämä vuosi nyt ainakin alkoi. Joskus olisi saattanut pesukoneen ja auton hajoamisetkin harmittaa mutta nyt kun on ollut noita isompia juttuja niin ei noita "pieniä" ole jaksanut niin murehtia (edes rahallisesti) ja onpa nuokin sitten järjestyneet kaikki kumminkin.

      Poista
  2. Otan osaa :( Tosi ikävä juttu :( Ja btw. Mulle tuli tosi karmivat fibat, kun ostin Minille sen mustan Picon. Ostin vähän aikaa sitten isommalle mustat farkut ja mietin, että Minilläkin on. Mietin, et mulla on Musta Pico-tyyppinen kevät takki ja ajattelin ostaa isommallekin. Nyt mulla on oikeesti niin karmiva fiilis, että en tiedä pystynkö ostamaan sitä mustaa Picoa isommalle. Tainnut joskus ollakin puhetta, että itselläkin niitä ihme fiiliksiä välillä. Huh...

    Ja iloisempiin fiiliksiin. Tuosta takista saat tosi kivan pirteän vaikka jollain hempeän lilalla tai pinkillä asusteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No jos sovitaan että nyt ne mustat takit on vaan kivoja mustia takkeja? Kun nehän oikeasti on :). Mutta ymmärrän fiiliksen. Mäkin meinaa jo tulin miettineeksi meidän kevättakit ja totesin että värikkäitähän ne ja tarttiskohan jotain tummempaakin, huoh.

      Joo, takki on tosi kiva, siitäkin syystä että sen kanssa voi yhdistää mitä vaan ja aina näyttää hyvältä.

      Poista
    2. Mä oon kans yrittänyt nyt ajatella vaan tyyliin jotain välikausivaatteita, ihan vaan että saan ajatukset muualle tästä kaikesta sotkusta... Ja yrittäny järkeillä, ettei olis liikaa ja olis sellaisia käytännöllisiä vaatteita. Tekis mieli just isommalle jotain yksiväristä takkia, kun kaikki on nyt jotain kuviollista, niin tuntuu, että silmissä vilisee. Onhan ne kivoja lapselle, mutta ehkä joku yksvärinen vois olla kiva ns paremmaksi takiksi. En tiedä tarttisko edes olla mikään vedenpitäväkään. Kun löytäis jonkun kivan. Mietin vaan, että onko se musta pico liian tumma tuolle isommalle, sopisko joku värikäs paremmin?

      Poista
  3. Osan otot suruunne. Saan itsekin tällaisia "ennakkoaavistuksia", ja olen todennut että kannattaa toimia niiden mukaan. Joskus siis jokin asia menee vikaan, jos ei tee niin kuin on ihan ekaksi tuntunut. Mukavaa kun löysin blogiisi, tulen toistekin :)

    VastaaPoista