Miina ja Manu hiekkalaatikolla

Tuossa keväällähän sorruin tilaamaan pätkän Miina ja Manu-joustofroteeta Metsolasta ja näin pitkään olen miettinyt mihin sitä käyttää. Meillähän oli se hupparipula joten päätös saksimisesta oli lopulta aika helppo. Koko huppari pelkästä Miinasta ja Manusta ei olisi miellyttänyt itseäni yhtään joten yhdistin sen mustavalkoraitaan jonka loppupalaset ihana ystäväni meille lahjoitti (Iso kiitos sinne edelleen!).

Koska minulla on vielä hyvässä muistissa viime vuoden huppariprojekti joka jäi kirjaimellisesti palasiksi niin saksin hupparin todella reilulla kasvunvaralla ja sitten yllätin itseni sillä että valmista tulikin kahdessa päivässä. Ehkä vähän auttoi 2,5veen kannustavat huutelut siitä vierestä tyyliin "hieeeno takki, äiti, hieeeeno" ja "ihana huppu, ihaaaana". 

Muutaman päivän sai valmistumisen jälkeen odotella että hupparia viitsi edes sovittaa, on ilmoja pidellyt. Kasvunvaraa on nyt sitten seuraavien vuosien tarpeisiin mutta kivempi näin päin kuin se että huppari jää jo palasina pieneksi. Resoritkin ovat piiiiitkät että hihoista ei ainakaan ihan heti mitta lopu.

Kummasti omatkin silmät ovat tuohon jo tottuneet eli tykätään! 

Kissat ja kissanhiekkalapio hiekkalaatikolla.

Isi tuli töistä ja kieli keskellä suuta piti vähän kokeilla potkupyörää (joka itse asiassa on allekirjoittaneen mutta mies lainasi). Ja vielä pari viikkoa sitten tämä sama lapsi pelkäsi kaikkia pyöriä, nyt ei mitään muuta tekisikään kuin ajaisi kaikilla mahdollisilla pyörällisillä.

t: L-E, jota ompeluttaa